Aki Yli-Salomäki

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Aki Yli-Salomäki
Aki Yli-Salomäki kesällä 2010.
Aki Yli-Salomäki kesällä 2010.
Henkilötiedot
Syntynyt1972
Tampere
Kansalaisuus Suomi
Ammatti säveltäjä

Aki Yli-Salomäki (s. 1972 Tampere) on suomalainen säveltäjä[1] ja musiikkitoimittaja[2][3][4]. Hänen sävellystuotantoonsa kuuluu orkesteriteoksia ja konserttoja, vokaali- ja kamarimusiikkia sekä sooloteoksia.[5][6]

Taidemusiikin ohella Yli-Salomäki työskentelee säveltäjänä ja tuottajana populaarimusiikin, kuten elektroakustisen ambientin ja popin, parissa.[7][8] Lisäksi hän toimii musiikkijournalistina tehden muun muassa radio-ohjelmia Yleisradiolle[9][3] sekä kirjoittaen musiikkiarvosteluja.[10]

Ura

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aki Yli-Salomäki on opiskellut musiikkitiedettä ja kirjallisuustieteitä Helsingin yliopistossa. Sävellystä hän on opiskellut Jouni Kaipaisen ja Juhani Nuorvalan johdolla, sävellystä ja orkestraatiota taas Harri Vuoren johdolla Helsingin Yliopistossa 1998–1999 sekä yksityisesti 2000–2002.[11][12] Yli-Salomäki on Suomen Säveltäjät ry:n[1] sekä Suomen Musiikintekijät ry:n jäsen.[13]

Yli-Salomäki on uransa alusta alkaen keskittynyt erityisesti orkesteriteoksiin ja konserttoihin, mutta hän on säveltänyt laajasti myös kamari- ja soolomusiikkia. Hänen soitetuimpia teoksiaan ovat sinfoniaorkesterille sävelletty Uneen... (2016), jousikvartettiteos Uinukainen (2015), viululle ja kitaralle (vaihtoehtoisesti huilulle ja kanteleelle) sävelletty Raanu (2012) sekä kitaralle sävelletty sooloteos Odota (2010).[14] Yli-Salomäen orkesterimusiikkia ja konserttoja ovat Suomessa esittäneet muun muassa Turun filharmoninen orkesteri,[15][16] Sinfonia Lahti, Oulu Sinfonia[17], Kymi Sinfonietta[18], Pori Sinfonietta,[19] Lapin kamariorkesteri[20] sekä Joensuun,[21] Lappeenrannan,[22] Lohjan,[23] Kemin,[24] Mikkelin,[11] Seinäjoen[25] ja Vaasan[26] kaupunginorkesterit. Hänen kamarimusiikkiansa ovat esittäneet etenkin Kamus-kvartetti,[8][27][28] viulisti Kreeta-Julia Heikkilä[29][30] ja kitaristi Petri Kumela.[31][32]

Yli-Salomäen monitaiteellisiin projekteihin on kuulunut musiikin säveltäminen ilma-akrobaatti Ilona Jäntin esityksiin[33] sekä elokuvaohjaaja Sami Hokkasen ja koreografi Vilma Tihilän tanssielokuvaan Paikka.[34][35] 2010-luvun loppupuolelta alkaen Yli-Salomäki on säveltänyt klassisen nykymusikin ohella yhä enenevässä määrin myös elektroakustista ambient-musiikkia. Yli-Salomäki julkaisee ja tuottaa säveltämäänsä ambientia artistinimellä Osa7029. Barokkilaulaja ja esitystaiteilija Debi Wongin kanssa Yli-Salomäki muodostaa elektro-pop-duon Ouden.[36] Yli-Salomäki tekee myös salanimillä erilaisia suomenkielisiä marginaalimusiikin projekteja.[37]

Musiikkijournalistina Yli-Salomäki tunnetaan erityisesti radio-ohjelmistaan. Hän on tehnyt vuodesta 2010 alkaen Yleisradiolle klassista musiikkia käsitteleviä radio-ohjelmia ja -sarjoja. Suomalaista nykymusiikkia hän on esitellyt muun muassa ohjelmasarjassa "Aikamme suomalaista musiikkia" (2012–),[2] ja tuoreita levyjulkaisuja hän on käsitellyt ohjelmasarjassa "Uudet levyt" (2018–).[38] Radio-ohjelmissaan Yli-Salomäki on pyrkinyt tuomaan esille erilaisia säveltäjiä yleisesti tunnetun valtavirran ulkopuolelta sekä varsinkin nykymusiikin tyylillistä kirjoa ja monimuotoisuutta. Esimerkiksi hänen ohjelmasarjansa "Epäilyttävän uutta" (2020–) pyrkii esittelemään uusimman taidemusiikin suuntaviivoja 2000-luvun moninaisuuden ja rajoja ylittävien genrefuusioiden näkökulmasta.[3][4] Yli-Salomäki on toiminut myös musiikkikriitikkona.[10]

Tuotanto

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aki Yli-Salomäen sävellystuotanto edustaa nykytaidemusiikkia, jossa klassiset orkesteri- ja soolosoittimet ovat keskeisessä roolissa. Suurimman osan tuotannosta muodostavat orkesteriteokset ja konsertot sekä instrumentaaliset kamari- ja soolosoitinteokset.[5][6] Tyylillisesti Yli-Salomäen musiikki ammentaa muun muassa jälkiminimalismista, sointivärimusiikista, uusmystiikasta ja slow music -ajattelusta.[14][39] Yli-Salomäki on tuotannossaan käsitellyt erityisesti soinnillisia kysymyksiä, ajallista kokemusta sekä musiikin tilallisuuden ja "maisemallisuuden" estetiikkaa. Hänen musiikkinsa rakentuu usein tunnelmien, jatkuvuuden ja resonanssin ilmentämiselle, ja sitä leimaa laajakaarisuus, runsas ajankäyttö, hidas muuntuminen sekä hetkeen keskittyminen.[14][7]

Yli-Salomäen teoksilla on usein vihjauksenomaisia, kuvailevia nimiä, jotka viittaavat kokonaisvaltaisiin tunnelmiin tai musiikillisiin ilmapiireihin, kuten esimerkiksi: Ilmassa (jousiorkesterille), Kaarella (sinfoniaorkesterille), Haihtuvaa (naiskuorolle ja sinfoniaorkesterille), Viipyillen (teossarja eri soolosoittimille), Odota (kitaralle) ja Väreitä (klarinetille, käyrätorvelle, pianolle ja jousikvartetille). 2020-luvun taitteessa kuvaileviin nimiin on tullut mukaan myös eksistentiaalisiin mielialoihin viittaavia humoristisia sävyjä, kuten esimerkiksi: Ei mittään – Never mind (sinfoniaorkesterille), Helpottaa jo (kitaralle ja viululle), Tiedät kyllä miksi (yhtyeelle) ja Sellaisenaan (jousikvartetille).

Yli-Salomäen 2010-luvun musiikkia on kuvattu levolliseksi, keskittyneeksi, voimaperäiseksi ja kauniiksi.[40][41][14] Yli-Salomäkeä on kritiikeissä kuvailtu ”moderniksi kauneudenpalvojaksi, joka viihtyy rauhallisissa sävelmaisemissa, ja joka rakastaa pehmeästi leijuvia ja häilähteleviä lyyrisiä sointeja.”[10] Maisemallisuutensa ja meditatiivisuutensa vuoksi Yli-Salomäen musiikkia on luonnehdittu myös hidasta kuuntelua vaativaksi "pohjoiseksi" tai "syväekologiseksi" musiikiksi.[42][43] Toisaalta joissakin Yli-Salomäen sävellyksissä on mukana voimakkaan rytmisiä osuuksia, iskeviä sykkeitä ja riffimäisiä toistokuvioita.[44][15][31] Esimerkiksi klarinettikonsertto Ilmanvaloa ja sellokonsertto Oi Autuus ovat esimerkkejä ilmaisusta, joka sisältää sekä erittäin hidasta maisemallista kudosta että tarttuvan iskevärytmisiä jaksoja.[7][15] Yli-Salomäki on työstänyt teoksissaan populaarimusiikin vaikutteita myös teoksen keston ja ajallisen kokemuksen mielessä. Esimerkiksi Kamus-kvartetin tilausteokseen Sellaisenaan (2017, jousikvartetille) hän suunnitteli teoksen osat "suurin piirtein pop-kappaleen pituisiksi" kokeillaakseen populaarimusiikkikappaleen standardikestoa taidemusiikin yhteydessä.[8]

Orkesterin väri-ilmaisua Yli-Salomäki on laajentanut teoksissaan muun muassa whirly tube -ääniputkin ja steel panein (esim. Ilmanvaloa klarinetille ja orkesterille) sekä kurkkulaululla (esim. Aukea kurkkulaulajalle ja orkesterille).[45] Suurelle yhtyeelle sävelletty Tiedät kyllä miksi (2021) sisältää jousikvintetin, puhallinsekstetin ja lyömäsoittimien ohella syntetisaattoreita, jotka tuottavat ambient- ja EDM-tyyppisiä sointeja.[5]

Yli-Salomäen elektroakustisessa ambient-musiikissa yhdistyvät erilaiset vaikutteet taide-, populaari- ja elokuvamusiikista, ja hänen julkaisuillaan vierailevat muusikot edustavat monenlaisia musiikkiperinteitä ja ilmaisutapoja (esimerkiksi kurkkulaulaja Sauli Heikkilä, barokkilaulaja-esitystaiteilija Debi Wong sekä lyömäsoittaja ja kokeellisen musiikin tekijä Max Gaertner).[46][47] Orkesteri- ja kamarimusiikkiteostensa tavoin myös Yli-Salomäen elektroakustisille ambient-teoksilla ovat tyypillisiä hitaasti liikkuvat mutta voimaperäisesti soivat pinnat sekä virtailevat jatkumot.[42]

Teoksia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Orkesterimusiikki

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Ei mittään – Never Mind (2018–2019) sinfoniaorkesterille (15')
  • Onnelmia (2014–2016) sinfoniaorkesterille (24')
  • Uneen... (2015–2016) sinfoniaorkesterille (12')
  • Uinukainen (2015) jousiorkesterille (jousiorkesteriversio alun perin jousikvartetille sävelletystä teoksesta) (11')
  • Kaarella (2009–2010) sinfoniaorkesterille (9')
  • Lull (2008/2010) sinfoniaorkesterille (10')
  • Speak, memory (2007) sinfoniaorkesterille (16')
  • Random Layers on Open Space (2006) sinfoniaorkesterille (10')
  • Ilmassa (2005) jousiorkesterille (6')
  • Lava (2003) sinfoniselle puhallinorkesterille (10')
  • Drift (2003–2004) jousiorkesterille (23')

Teokset solistille ja orkesterille

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Yhtenäisyys (2018–2019) huilulle ja sinfoniaorkesterille (21')
  • Oi autuus (2015–2016) sellolle ja sinfoniaorkesterille (24')
  • Ilmanvaloa (2013–2014) klarinetille ja sinfoniaorkesterille (31')
  • Täplät (2009) oboelle ja sinfoniaorkesterille (15')
  • Gently Flow Silent Streams (2008/2010) oboelle ja sinfoniaorkesterille (6')
  • Species – In Action (2005–2006/2010) konsertto lyömäsoittimille ja sinfoniaorkesterille (17')
  • Smaller and Smaller (2005) konsertto kitaralle ja orkesterille (17')
  • Kamarisinfonia nro 1 "ALLA" (2004–2005) soolohuilulle, sooloklarinetille, nauhasoittimille, lyömäsoittimille ja jousiorkesterille (38')
  • Arpian images (2003) konsertto vibrafonille, kellopelille ja jousille (30')
  • Viulukonsertto (2002) viululle ja jousiorkesterille (18')
  • Klarinettikonsertto (2001/2004) klarinetille ja jousiorkesterille (14')
  • .lagh (2000) konsertino huilulle ja jousiorkesterille (10')

Vokaali- ja kuoroteokset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Les Hymnes de Bilitis (engl. The Hymns of Bilitis) (2014) mezzosopraanolle, viululle ja sellolle (8')
  • Aukea (2010–2013) kurkkulaulajalle ja sinfoniaorkesterille (18')
  • Sekunneista kiinni (2011–2012) sekakuorolle (11')
  • Haihtuvaa (2010–2011) naiskuorolle ja sinfoniaorkesterille (30')
  • Uumenissa (2008) kamarikuorolle (8')
  • Mistä osasit (2005) sekakuorolle (6')

Teokset isoille yhtyeille

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Tiedät kyllä miksi (2021) yhtyeelle (6')
  • Harhoja (2014–2015) kamariyhtyeelle (jousikvartetille ja puhallinkvartetille) (13')
  • Väreitä (2014–2015) klarinetille, käyrätorvelle, pianolle ja jousikvartetille (15')
  • Süvendus (2011) ensemblelle (13')
  • Colours in Linear Landscapes (2005–2006) ensemblelle (10')
  • Rata (2005) big bandille (4')
  • More (2001–2002) big bandille (7')

Kamarimusiikki

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Uusi yritys (2018–2019) jousikvartetille (8')
  • Raukeaa (2019) viululle, sellolle ja pianolle (8')
  • Helpottaa jo (2019) kitaralle ja viululle (6')
  • Muistiainen (2018–2019) klarinetille, viululle, alttoviululle ja sellolle (10')
  • Sellaisenaan (2017) jousikvartetille (26')
  • Uinukainen (2015) jousikvartetille (10')
  • Versoja (2013–2014) oboelle, viululle, nauhalle ja ilma-akrobaatille (23')
  • Raanu (2012) viululle ja kitaralle (teoksesta on myös versiot viululle ja kanteleelle, kitaralle ja huilulle sekä huilulle ja kanteleelle) (9')
  • Paikka (2012) kurkkulaulajalle ja oboelle (7')
  • Täälläolo (2010) jousikvartetille (8')
  • Valotomu (2010–2011) kitaralle ja jousikvartetille (17')
  • Nightfall (2010–2011) klarinetille ja jousikvartetille (12')
  • Excerpt (2006) klarinetille, sellolle ja pianolle (5')
  • Atmos (2003) kahdelle kitaralle ja kahdelle huilulle (9')

Teokset soolosoittimelle

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Viipyillen (2010–2013), teossarja erilaisille soolosoittimille (30')
  • Preview (2011) klarinetille (7')
  • Jälkitiloja – viisi miniatyyriä (2010–2011) pianolle (7')
  • Hidasta (2010) sellolle (6')
  • Mailla (2010) alttoviululle (6')
  • Odota (2010) kitaralle (6')[45]

Palkinnot

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Ensimmäinen palkinto Chamber Music Seinäjoki 2005 -kilpailussa teoksesta Colours in Linear Landscapes[48]
  • Helsingin yliopiston Pacius-palkinto 2005[49]

Levytykset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Klassinen musiikki

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • 2013 – Odota, Otto Tolonen, kitara, Sibarecords SACD-1011 (Toccata: Finnish Guitar Music / Otto Tolonen)
  • 2015 – Raanu, Sami Junnonen, huilu, Eva Alkula, kantele, Sibarecords SRCD-1016 (Laet lauloi / Sami Junnonen, huilu)
  • 2020 – Vesimittari / Pond Skater (Gerridae), Petri Kumela, kitara, Welmersson WREC1 (Small Creatures – A Musical Bestiary / Petri Kumela

Muut musiikkijulkaisut (valikoima)

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • 2017 – Osa7029: A Sense of Belonging, Lepo Records, Lepo0001
  • 2018 – Osa7029: Songs, Lepo Records, Lepo0004
  • 2019 – Osa7029: Orchestral, Lepo Records, Lepo0012
  • 2020 – Osa7029: Roots/Branches/Cones, Eclipse Music
  • 2020 – Ouden: Nothing left but sea, Eclipse Music

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b Yli-Salomäki, Aki - Suomen Säveltäjät Suomen Säveltäjät. Viitattu 8.7.2021.
  2. ↑ a b Isolammi, Hanna: Aikamme suomalaista musiikkia – tyylillinen runsaudensarvi, s. 19 Kompositio. 2/2019. Suomen Säveltäjät ry. Viitattu 17.1.2020.
  3. ↑ a b c Epäilyttävän uutta - rajatonta nykyklassista yle.fi. Viitattu 8.7.2021.
  4. ↑ a b Radioarvostelu | Aki Yli-Salomäen avarakatseinen radiosarja kaivaa uuden taidemusiikin ulos lokerostaan Helsingin Sanomat. 10.3.2020. Viitattu 8.7.2021.
  5. ↑ a b c Music Finland: Composers and Repertoire: Aki Yli-Salomäki core.musicfinland.fi.
  6. ↑ a b Aki Yli-Salomäki www.akiylisalomaki.com. Viitattu 24.7.2021.
  7. ↑ a b c Aki Yli-Salomäen sellokonsertto tarjoaa tarttuvaa yksiäänisyyttä orkesterimaisemassa ts.fi. 25.1.2018. Viitattu 15.1.2020.
  8. ↑ a b c Kamus – Tampere Biennale tamperebiennale.fi. Arkistoitu 24.7.2021. Viitattu 24.7.2021.
  9. ↑ Aki Yli-Salomäki – yle.fi yle.fi. Viitattu 8.7.2021.
  10. ↑ a b c Paljastus: Arvostettu nykymusiikin säveltäjä on mies Suomen rajuimman hc-punk-bändin takana –”Ei sitä julkisuuden vuoksi tehty” Ilta Sanomat. 19.7.2015. Viitattu 15.1.2020.
  11. ↑ a b KONSERTTI | Leikkimielestä yötunnelmiin Helsingin Sanomat. 17.1.2004. Viitattu 24.7.2021.
  12. ↑ [HKK-Ohjelmakirja-2011-12-web Helsingin Kamarikuoro, konserttikausi 2011–2021.] 2011. Viitattu 24.7.2021.
  13. ↑ Jäsenet Musiikintekijät. Viitattu 24.7.2021.
  14. ↑ a b c d Susanna Välimäki: Odota. Rondo, Toukokuu 2015.
  15. ↑ a b c Mattias Mattila: Uutuusteoksen siivellä maailmanympärimatkalle. Turun Sanomat. 25.10.2014. Arkistoitu 20.4.2016.
  16. ↑ Konserttiarvio: Aki Yli-Salomäen sellokonsertossa yhdistyvät taito ja emootio ts.fi. 26.1.2018. Viitattu 24.7.2021.
  17. ↑ Yle radioi Oulu Sinfonian Skandimaisemia konsertin Oulun kaupunki - www.ouka.fi. 23.3.2017. Viitattu 24.7.2021.
  18. ↑ Ten premieres by Finnish orchestras in October — Suomen Sinfoniaorkesterit ry www.sinfoniaorkesterit.fi. Viitattu 24.7.2021.
  19. ↑ Pori Sinfonietta esittelee juhlivan Mozartin ja Shostakovitsin Kaleva. Viitattu 24.7.2021.
  20. ↑ Lapin Kamariorkesteri, Syysohjelma 2017 webcache.googleusercontent.com. 2017.
  21. ↑ Joensuun kaupunki Eventz.today. Viitattu 24.7.2021.
  22. ↑ Venäläinen Orfeus ja Euridike Lappeenrannassa Kaleva. Viitattu 24.7.2021.
  23. ↑ Aki Yli-Salomäki: Tiedät kyllä miksi Suomen Säveltäjät. Arkistoitu 24.7.2021. Viitattu 24.7.2021.
  24. ↑ Konserttikevät tarjoaa pianistitulvan lisäksi runsaasti kantaesityksiä ja musiikkia lapsille Helsingin Sanomat. 14.1.2014. Viitattu 24.7.2021.
  25. ↑ Aho & Almila Seinäjoen kaupunginorkesteri. Viitattu 24.7.2021.
  26. ↑ Vaasan kaupunginorkesterin aluekonsertti: Autumn Gardens - Tapahtumat - Pohjanmaalla tapahtuu - Tapahtumakalenteri events.osterbotten.fi. Arkistoitu 24.7.2021. Viitattu 24.7.2021.
  27. ↑ Konserttiarvostelu | Eteerinen yleisilme kannattelee Aki Yli-Salomäen jousikvartettoa, mutta lopussa soittajat saavat myös pelimannien valtuudet Helsingin Sanomat. 27.7.2018. Viitattu 24.7.2021.
  28. ↑ Tatu Tamminen: Kamus-kvartetti striimaa kotikonsertin | Rondo Classic testi.rondolehti.fi. Viitattu 17.1.2020.[vanhentunut linkki]
  29. ↑ Ohjelma 2021 – Helsinki Chamber Music Festival helsinkichamber.com. Viitattu 24.7.2021.
  30. ↑ https://www.minimaliahelsinki.com/minimalia/ minimaliahelsinki.com. Viitattu 24.7.2021.
  31. ↑ a b Hannu-Ilari Lampila: Kauneudenpalvoja [Aki Yli-Salomäen sävellyskonsertti Temppeliaukion kirkossa.] Helsingin Sanomat. 17.1.2013.
  32. ↑ small CREATURES Petri Kumela. Viitattu 24.7.2021. (englanti)
  33. ↑ Ilmatila: Namesake Vimeo. Viitattu 17.1.2020. (englanniksi)
  34. ↑ Suomi on tanssielokuvan suurmaa – elokuvat tehdään kengännauhabudjetilla Yle Uutiset. Viitattu 17.1.2020.
  35. ↑ ”PAIKKA Trailer – dance film 2018”. fi-FI
  36. ↑ Nothing Left But Sea, by Ouden Eclipse Music Official Store. Viitattu 24.7.2021.
  37. ↑ Society of Finnish Composers Vimeo. Viitattu 24.7.2021.
  38. ↑ Uudet levyt | Kokoelmien pyörteissä areena.yle.fi. Viitattu 17.1.2020.
  39. ↑ Susanna Välimäki: Mysteerimusiikkia ja syväkuuntelua. Rondo, Toukokuu 2010.
  40. ↑ TFO ja Tomas Nuñez-Garcés kantaesittävät Aki Yli-Salomäen sellokonserton | Turun filharmoninen orkesteri www.tfo.fi. Viitattu 15.1.2020.
  41. ↑ Esittelyteksti levyvihkosessa Laet lauloi / Sami Junnonen, flute. Sibarecords SRCD-1016. Issuu. Arkistoitu 14.4.2016. Viitattu 2.4.2016.
  42. ↑ a b Markus Mantere: Yli-Salomäki kuuntelee äänten olemusta. Rondo, Elo-syyskuu 2014.
  43. ↑ Juha Torvinen: The tone of the north. Finnish Music Quarterly. 9/2010.
  44. ↑ Mattias Mattila: Rajat eivät ole Aki Yli-Salomäkeä varten. Turun Sanomat, 30.7.2015.
  45. ↑ a b Aki Yli-Salomäen teosluettelo Music Finlandin sivustolla. Music Finland. Arkistoitu 14.4.2016. Viitattu 3.4.2016.
  46. ↑ osa7029 roots branches cones moors magazine. 10.3.2021. Viitattu 24.7.2021. (hollanti)
  47. ↑ Henk Rijkenbarg: Osa7029: Roots/Branches/Cones. Heaven [Dutch music magazine] #4, July-August 2021.
  48. ↑ Ilari Hylkilä: Sävellyskilpailun voiton vei Aki Yli-Salomäki. Pohjalainen. 5.11.2005. Porstua-verkkopalvelu.
  49. ↑ Salla Laaksonen: Helsingin yliopiston Pacius-palkinto Aki Yli-Salomäelle. 6.6.2005. Helsingin yliopisto.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Aki_Yli-Salomäki&oldid=21782309”