Ajoneuvon runko
Ajoneuvon runko on ajoneuvon kantava rakenne, johon eri osat liitetään. Rakenteen on säilytettävä muotonsa ja vahvuutensa erilaisten kuormitusten alla, joita aiheuttavat muun muassa jousitus ja voimansiirto. Rakenne ei saa notkahtaa eikä kiertyä. Rakenteen on myös oltava riittävän jäykkä.[1]
Autot käyttivät pitkään niin sanottua tikapuurunkoa, jonka päälle asetettiin kori (engl. body-on-frame). Pituussuuntaiset osat ovat pääasiallinen kantava osa, jotka ottavat vastaan kuormituksen kiihdytyksissä ja jarrutuksissa. Joissakin tapauksissa tikapuurunko on edelleen käytössä.[2] Erillistä koria käytettiin yleisesti 20. vuosisadan puoliväliin ja käytetään nykyisin raskaaseen käyttöön suunnitelluissa autoissa.[3] Muunnos tikapuurungosta on "reunusrunko" (engl. perimeter frame), jota käytettiin Yhdysvalloissa.[1]
Kolmiulotteinen putkirunko eli avaruusrakenne kehitettiin moottoriurheilussa. Rakenne käyttää useita toisiinsa kytkeytyviä putkia, jotka ottavat vastaan mekaanisen kuormituksen mistä tahansa suunnasta. Rakenne otettiin käyttöön urheiluautoissa, joissa haluttiin parantaa jäykkyydeen ja painon suhdetta. Jotkin autot yhdistävät monokokkirakenteen etu- ja takaosissa käytettyyn avaruusrakenteeseen kustannuksien säästämiseksi.[2][4] Avaruusrakenteessa sisäinen putkirakenne kantaa kuorman ja auton päällyspinta eli koripaneelit eivät kanna kuormaa lainkaan.[5]
Unibody tarkoittaa rakennetta, jossa kori, lattia ja merkittävät rungon osat liitetään yhteen yhdeksi rakenteelliseksi osaksi.[5] Unibody-rakennetta on käytetty 1920-luvulta lähtien, jolloin Lancia käytti sitä ensimmäisenä.[6] Ratkaisu alkoi yleistyä 1900-luvun puolivälistä lähtien. Etuina ovat parempi rakenteellinen jäykkyys ja pienempi paino.[7]
Monokokki eli itsekantava kori on moderneissa autoissa yleisin ratkaisu alhaisen kustannuksen ja automatisoidun tuotannon myötä. Rakenteessa kori ja runko ovat samaa rakennetta.[2] Monokokissa "kuori" on osa kantavaa rakennetta ja se on ollut suosittu lentokoneiden rakenteessa, mutta nykyisissä lentokoneissa on jokin sisäinen rakenne.[5] Puhdasoppinen monokokki on harvinainen ja yleisemmin käytetään erityisen vahvaa pohjalevyrakennetta. Ovipilarit ja kattoreunat ovat erityisen vahvoja ja koripaneelit eivät ole kuormitusta kantavia osia vaan ne voidaan helposti irrottaa korjaamista varten.[1]
Joissa autoissa Yhdysvalloissa oli 1950-luvulla käytössä X-runko, jossa rakenteelliset osat yhdistyvät keskellä. Tämä rakenne ei tarjoa sivutörmäyssuojaa.[5] "Selkärankarunko" (engl. backbone chassis) on tikapuurungosta yksinkertaistettu muoto, jossa kahden pitkittäistuen sijaan rungossa on vain yksi auton keskellä sijaitseva kantava rakenne. Rakenne ei ole riittävän vahva muihin kuin hyvin pieniin urheiluautoihin koska se pääsee taipumaan.[2]
Formula 1 -autoissa moottori on osa kantavaa rakennetta, johon takapään jousitus kiinnittyy suoraan.[8]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c Setright, L. J. K.: Anatomy of the motor car, s. 182-186. Black Cat, 1988. Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
- ↑ a b c d Different Types of Chassis autozine.org. Viitattu 9.8.2024. (englanniksi)
- ↑ Chassis britannica.com. Viitattu 9.8.2024. (englanniksi)
- ↑ Applications – Car body – Body structures (PDF) 2013. European Aluminium Association. Viitattu 9.8.2024. (englanniksi)
- ↑ a b c d Body-on-Frame vs. Unibody vs. Monocoque: What’s the Difference? motortrend.com. 30.4.2020. Viitattu 9.8.2024. (englanniksi)
- ↑ Evan McCausland: Understanding Unibody and Body-On-Frame Design capitalone.com. 20.7.2023. Viitattu 10.8.2024. (englanniksi)
- ↑ What, Exactly, Is an Automotive Platform? motortrend.com. 17.5.2021. Viitattu 10.8.2024. (englanniksi)
- ↑ Lotus 49 Cosworth f1technical.net. Viitattu 15.3.2023. (englanniksi)
Kirjallisuutta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Setright, L. J. K.: Anatomy of the motor car. Black Cat, 1988. Teoksen verkkoversio. (englanniksi)