Ajomies (laulu)

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
V. Tropinin. Ajomies

Ajomies (ven. Ямщик, не гони лошадей, Jamštšik, ne goni lošadei) on venäläinen laulu. Se on romanssi, jonka tekijöiksi on merkitty Jakov Feldman (sävel) ja Nikolai von Ritter (sanat). Se nousi suosioon Venäjällä 1910-luvulla. Suomenkieliset sanat siihen ovat tehneet Usko Kemppi ja Reino Helismaa sekä Martti Wuori. Sen ovat levyttäneet Suomessa mm. Olavi Virta vuonna 1958, Topi Sorsakoski 1986 ja Jaakko Ryhänen 1989 sekä Matti Salminen vuonna 1976 nimellä Ei kyytimies kiirettä oo.

Venäjäksi Martti Wuoren suomennos
Как грустно, туманно кругом,
Тосклив, безотраден мой путь,
А прошлое кажется сном,
Томит наболевшую грудь!

kertosäe:

Ямщик, не гони лошадей!
Мне некуда больше спешить,
Мне некого больше любить,
Ямщик, не гони лошадей!


Как жажду средь мрачных равнин
Измену забыть и любовь -
Но память, мой злой властелин,
Все будит минувшее вновь!

(kerto)

Все было лишь ложь и обман...
Прощай, и мечты, и покой!
А боль не закрывшихся ран
Останется вечно со мной!
Kuink usmassa kaihovi maa!
Niin kolkko on iloton tie!
Mun muistohon entisyys saa ja
murheiseks mieleni vie.

kertosäe:

Ei, kyytimies, kiirettä oo!
En minnekään riennä mä lain,
nyt lemmettä kuljen ma vain!
Ei, kyytimies, kiirettä oo!


Ei keskellä korpien yön
ees matkani unhetta suo,
kun aatokset raskahan työn
vain mustista muistoista luo.

(kerto)

Kaikk ollut on valhetta ain...
Vei rauhani haavehet nää,
ja haavojen särkemäks vain
mun sieluni ainiaaks jää.