Airveteran
Airveteran Oy on suomalainen vuonna 1985 perustettu osakeyhtiö, jonka toimialana on turvata ilmailuhistoriallisten lentokoneiden säilymistä Suomessa ostamalla ja hallitsemalla tällaisia lentokoneita sekä niihin liittyvää materiaalia. Koneet on tarkoitus pitää lentokunnossa. Yhtiön tarkoituksena ei ole tuottaa voittoa.[1]
Yhtiö perustettiin siksi, että Suomen valtio ei suostunut myymään lentokoneita yhdistyksille. Yhtiön perustivat henkilöt, joilla oli kiinnostusta Ilmavoimien DC-3 -koneita kohtaan. Yhtiön ensimmäisen hallituksen muodostivat Juhani Hyrkkänen (pj.), Matti Karjalainen ja Carl-Henrik Kenneth Wrede af Elimä. Yhtiö osti tammikuussa 1985 Ilmavoimien kaksi viimeistä DC-3 -konetta, jotka olivat DO-8 (entinen OH-LCD) ja DO-11 (entinen OH-LCH). Koneiden myyntihinta oli yhteensä 400 000 markkaa. Yhtiön osakkeita oli 400 kappaletta ja niiden hinta oli 1 000 markkaa, jolloin pääomaa oli kauppahinnan verran. Kaupassa Airveteranille siirtyi myös huomattava määrä näiden koneiden varaosia.[1][2]
Koneet toimitettiin Airveteran Oy:lle tammikuussa 1986. Airveteranin varat eivät riittäneet operoimaan kahta konetta, joten DO-11 valittiin lentäväksi koneeksi, joka sai toukokuussa 1987 takaisin vanhan rekisterinsä OH-LCH. DO-8 jäi seisomaan varaosakoneeksi. Koneet saivat museoilma-aluksen statuksen. Karairin huolto suoritti lentävään koneeseen välirakennetarkastuksen (VRT-huolto), ja kone otettiin käyttöön kesäkuussa 1987. Ensimmäinen laskuvarjohyppylento suoritettiin samassa kuussa.[1]
Pian huomattiin, että osakkeenomistajien määrä ei riittänyt lentotoiminnan ylläpitämiseen. Silloin perustettiin DC-yhdistys. Yhdistyksen jäsenyys oikeuttaa lennoille osallistumisen. Airveteran Oy:n ja DC-yhdistyksen välille tehtiin vuokrasopimus koneesta, ja sopimus muutettiin käyttösopimukseksi vuonna 1996. DC-yhdistys sitoutui pitämään koneen käyttökunnossa.[1]
1990-luvun alussa Airveteranin maksuvalmius oli heikko, ja se pyrki saamaan lisää ihmisiä mukaan toimintaan. OH-LCH huollettiin perusteellisesti ja uudistettiin kesän 1993 ja alkuvuoden 1994 aikana. Matkustamo uusittiin kokonaan. Jarrut, laskutelineet, potkurit ja korkeusperäsin huollettiin, ja kone maalattiin uudelleen. Kone maalattiin suurin piirtein samaan asuun, mikä sillä oli ollut Finnairilla viimeisinä vuosina. Finnair-tekstin sijaan koneen kyljessä tuli kuitenkin lukemaan “Finnish Airlines”. Kone jatkoi lentoja kesällä 1994.[1]
Vuonna 2008 Airveteran järjesti osakeannin mm. moottorin uusintaa varten, ja sen myötä DC-yhdistys tuli sen suurimmaksi osakkeenomistajaksi. Airveteran omistaa OH-LCD:n ja OH-LCH:n, ja DC-yhdistys vastaa lentotoiminnasta ja OH-LCH:n ylläpitämisestä.[1]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Hyvärinen, Antti; Juutinen, Tapio; Klemettinen, Juha & Partonen, Kyösti: Kolmosten siivillä. DC-2 ja DC-3 -lentokoneet Suomessa. s. 272. Vantaa: Suomen ilmailumuseosäätiö, 2016. ISBN 978-951-98492-2-5
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c d e f Hyvärinen, Antti; Juutinen, Tapio; Klemettinen, Juha & Partonen, Kyösti: Kolmosten siivillä. DC-2 ja DC-3 -lentokoneet Suomessa. s. 94–96. Vantaa: Suomen ilmailumuseosäätiö, 2016. ISBN 978-951-98492-2-5
- ↑ Henrik Nordenswan: Lentokapteeni Carl-Henrik Wrede af Elimä (Artikkelin maksullinen verkkoversio) Helsingin Sanomat. 10.8.2008. Helsinki: Sanoma Oyj. Viitattu 12.11.2020.