Aira Niemi-Pynttäri

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Aira Niemi-Pynttäri (1924 Alajärvi2011) oli suomalainen taidemaalari.[1][2][3]

Alajärven Pynttäristä kotoisin ollut Aira Niemi-Pynttäri opiskeli Turun Taideyhdistyksen piirustuskoulussa 1946–1949 ja sen jälkeen Suomen Taideakatemian koulussa 1950–1951. Hän osallistui 1950-luvun alussa Suomen taiteilijaseuran opintomatkoihin Venetsian biennaaliin ja Milanon triennaaliin ja opiskeli vielä Pariisissa Académie de la Grande Chaumiéressa vuonna 1958. [1]

Niemi-Pynttäri teki 1950-luvulla isoja Lappi-aiheisia maalauksia. 1960-luvulla hän matkusteli ulkomailla muun muassa Siperiassa ja Kaukasuksella Neuvostolliton alueella, Italiassa ja Egyptissä. Tällä kaudella syntyi maalaussarja Seitsemän retkeä itään. 1970-luvulla Niemi-Pynttäri keskittyi kuvaamaan Suomen maaseudulla käynnissä ollutta murrosta ja maaltapaon vaikutuksia Tuhoutunut maailmankuva-aiheisissa maalauksissa. 1980-luvulla hän hankki ateljeekodikseen Ruovedeltä Pajuskylän lakkautetun kyläkoulun ja teki pitkään heinäaiheisia maalauksia. Viimeksi hän haki maalauksiinsa aiheet Suomen historiasta sekä vanhojen kirjeiden ja kirjojen kautta omasta lapsuudestaan ja juuristaan.[1]

Niemi-Pynttärin teoksia on yksityiskokoelmissa ja museoiden kokoelmissa sekä muun muassa Alajärven, Alavuden, Joensuun, Kokkolan, Seinäjoen ja Tampereen kaupunkien kokoelmissa. Hän osallistui yhteisnäyttelyihin vuodesta 1957 alkaen ja piti yksityisnäyttelyitä vuodesta 1962 alkaen. Ulkomailla hän osallistui vierasnäyttelyihin Yhdysvalloissa, Kanadassa ja Britanniassa. [2]

  • Suopolulla. 1979

Kirjallisuutta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Leena Passi : Aira Niemi-Pynttäri, vahva tiensä kulkija. Nelimarkka-museon julkaisuja 2. Alajärvi 1994 ISBN 9519706402
  • Leena Passi : Aira Niemi-Pynttäri: veteen kirjoitettu. Nelimarkka-museon julkaisuja 8. Alajärvi 2004 ISBN 9519706461