Aino Airamo

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Aino Lyydia Airamo (7. syyskuuta 1883 Sortavala13. toukokuuta 1969 Helsinki) oli suomalainen kääntäjä ja kirjailija. Hän kirjoitti myös nimimerkillä Olli Solkio.

Aino Airamo kävi Sortavalan tyttökoulun ja Helsingin suomalaisen jatko-opiston. Hänet valittiin v. 1906 Impilahdelle perustetun Itä-Karjalan kansanopiston ensimmäiseksi johtajattareksi (apulaisjohtaja). Työskenneltyään opistossa 13 vuoden ajan aina vuoteen 1919 hän siirtyi kansakoulunopettajaksi Viipuriin ja myöhemmin Helsinkiin.[1]

  • Isien teillä. Gummerus 1919 (nimimerkillä Olli Solkio)
  • Karjalaisia sotureita ja sota-ajan kuvia. Gummerus 1919 (nimimerkillä Olli Solkio)

Käännöksia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Ingeborg Vollquartz : Kaupungin rikkain perijätär, romaani. Gummerus 1919
  • Barbra Ring : Kaksi. Gummerus 1921
  • Barbra Ring : Mekastajat. Gummerus 1921
  • B. M. Croker : Sinä kesänä, romaani. Gummerus 1921
  • Barbra Ring : Kaksoiset ja muita mekastajia. Gummerus 1922
  • Barbra Ring : Se oikea. Gummerus 1923
  • Barbra Ring : Se rakkaus. Gummerus 1924
  • Barbra Ring : Vanhoissa kartanoissa. Gummerus 1924
  • Hans Rudolf Bartsch : Kotkan syöksy, romaani serbialaissodasta. Gummerus 1925
  • Eleanor H. Porter : Pollyanna : ”iloisen tytön” jatko. Gummerus 1925
  • Johan Bojer : Viimeinen viikinki. Gummerus 1925 (alkuteos Den siste vikingen)
  • Dmitri Merežkovski : Antikristus : Pietari Suuri ja hänen poikansa Aleksei, historiallinen romaani Venäjän suuruuden ajoilta, osat 1–2. Gummerus 1926
  • Bernhard Stokke : Yksin vartiopaikalla. WSOY 1938, 2. painos 1951, 3. painos 1957, 4. painos 1959 (norjankielinen alkuteos Den ensomme vaktpost)
  • Bertie Bergen : Salaperäinen osakeyhtiö. WSOY 1941, 2. painos 1954 (alkuteos Bolag U.P.A.)
  • Bernhard Stokke : Salaperäinen kivi. WSOY 1953, 2. painos 1960 (alkuteos Kampen om den sorte sten)
  1. Kuusamo-Ojamo, Helvi. Laatokan Karjalasta Punkaharjulle: Itä-Karjalan Kansanopisto : 75-vuotisjuhlakirja. [Itä-Karjalan kansanopistoseura], 1981. s. 73, 256