Ain’t
Ain’t on englannin kielessä esiintyvä lyhennys, joka tarkoittaa ilmaisuja am not, is not, are not, has not ja have not.[1] Sanan kehitys tarkoittamaan muotoja to be not, to have not ja to do not tapahtui itsenäisesti ja eri aikoina. Ain’t-sanan käyttö olemista kuvaaviksi muodoiksi (to be not) vakiintui yleiseen käyttöön 1700-luvun puoliväliin mennessä ja omistamista kuvaaviksi muodoiksi (to have not) 1800-luvun alkuun mennessä. Sanakirjat ja tyylioppaat yleensä pitävät ain’t-sanan käyttöä epästandardina, paitsi silloin kun sitä käytetään retorisen vaikutuksen aikaansaamiseksi. Sitä löytyy harvoin muodollisista kirjallisista teoksista.
Ain’t-ilmaisun käyttö on usein kiistan aiheeksi nouseva kohde englannin kielessä. Ilmaisua käytetään usein epämuodollisissa tilanteissa tai puhetilanteissa, erityisesti tietyillä alueilla tai tietyissä murteissa. Sen käyttöön liitetään usein vahva leima, ja sen perusteella ihmisestä saatetaan tehdä päätelmiä hänen sosioekonomisesta tai alueellisesta statuksesta sekä koulutuksesta.
Etymologia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Ain’t–ilmaisulla on useita edeltäneitä muotoja, jotka vastaavat monia eri to be not ja to have not –muotoja, joista ain’t on lyhenne. Ain’t–sanan kehitys muodoiksi to be not ja to have not on diakroninen yhteensattuma eli ne kehittyivät itsenäisesti ja eri aikoina.
Ain't lyhenteenä ilmauksille am not, are not ja is not
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Amn’t–lyhennys am not -ilmaisua tarkoittavana on ollut käytössä vähintään vuodesta 1618. Koska monet englantilaiset välttävät nasaalia kahden konsonantin yhdistelmää "mn", amn’t–sanan "m" alkoi jäädä pois sanasta, mikä näkyi kirjoituksessa uutena muotona an’t.[2] Ei-roottisissa murteissa aren't kadotti r-äänteen ja alkoi ääntyä muodossa an't.
Ain't lyhenteenä ilmauksille has not ja have not
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Han’t tai ha’n’t, varhainen lyhennys ilmaisuille has not ja have not, kehittyi s-kirjaimen jäätyä pois has not -ilmaisusta ja v–kirjaimen hävittyä have not –ilmauksesta. Ain’t lyhenteenä has not ja have not –ilmauksille ilmaantui ensimmäisen kerran sanakirjoihin 1830-luvulla.
Ain't lyhenteenä ilmauksille do not, does not ja did not
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Ain’t-sanaa didn’t-ilmausta tarkoittavana pidetään laajalti afrikkalaisamerikkalaiseen englantiin kuuluvana ominaisena piirteenä, vaikkakin siihen kohtaa myös joissakin karibianenglannin murteissa.[3]
Oikeakielisyyssääntöjen asettaminen ja stigma
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Ain’t-sanaa on kutsuttu ”stigmatisoituneimmaksi sanaksi”[4] sekä ”voimakkaimmaksi sosiaaliseksi markkeriksi” englannin kielessä.[5] Se on näkyvä esimerkki englannin kielessä esiintyvästä šibboletista eli sanasta, jonka perusteella henkilön katsotaan kuuluvan tai olevan kuulumatta johonkin ryhmään.[4]
Miltei koko sen historian ajan ain’t-sanaa pidettiin hyväksyttynä monissa sosiaalisissa ja alueellisissa konteksteissa. Läpi 1600-, 1700- ja 1800-lukujen ain’t ja sen edeltäjämuodot olivat osa niin kouluttautuneiden kuin kouluttamattomien englanninkielisten tavallista kielenkäyttöä, ja sen kohtasi muun muassa Jonathan Swiftin, Lord Byronin, Henry Fieldingin ja George Eliotin kirjeenvaihdossa ja fiktiivisessä tuotannossa. Viktoriaanisen ajan Englannin kirjailijoiden William Makepeace Thackerayn ja Anthony Trollopen mukaan 1800–luvun Englannissa koulutetut ja yläluokka pystyivät käyttämään ain’t–sanaa vapaasti, mutta vain tuttujen kesken.[6]
Ain’t-sana joutui varhaisten preskriptivistikirjoittajien erityiseksi kohteeksi. 1700-luvulla ja 1800-luvun alussa jotkin kirjoittajat ryhtyivät tuomaan esille tarvetta perustaa ”puhdas” ja ”oikea” englannin kielen muoto. Lyhenteitä yleensäkin katsottiin pahalla, mutta ain’t ja sen eri muodot nähtiin erityisen ”vulgaareina”. Tätä painetta oikeakielisyyteen ajoi lähinnä keskiluokka, mikä johti epäyhteneväiseen tilanteeseen, jossa epästandardien rakenteiden käyttöä jatkoivat sekä alemmat että ylemmät sosiaaliluokat, mutta ei keskiluokka. Syy siihen, miksi oikeakielisyyssäännöt kehottivat voimakkaasti välttämään ain't-sanaa, ei ole täysin selvä.
Vahva ohjeistus olla käyttämättä ain’t–sanaa standardienglannissa on johtanut useisiin väärinkäsityksiin, joita kuvaavat leikillisesti ilmaukset kuten ”ain’t ain’t a word” ja ”ain’t ain’t in the dictionary”. Sana on mukana useimmissa sanakirjoissa, mukaan lukien Oxford Dictionary of Englishissä ja Merriam-Websterin sanakirjoissa. Kuitenkin Oxfordin sanakirjan mukaan ”se ei ole osa standardienglantia ja sitä ei koskaan pitäisi käyttää muodollisissa ja kirjoitetuissa konteksteissa”. Vuonna 1961 julkaistu Webster’s Third New International Dictionary oli sen ajan standardinmukaisia käytäntöjä vastaan liittäessään seuraavan ain’t–hakusanaa koskevan huomautuksen: "vaikka monien paheksuma ja yleisempi vähemmän koulutettujen keskuudessa, Yhdysvaltain useimmissa osissa monet kultivoituneet käyttävät puhekielessä, erityisesti lausahduksessa ain’t I”. Useat kommentaattorit paheksuivat sanakirjan suhteellisen sallivaa sanaan kohdistuvaa asennetta, jota osaksi innoitti Philip Goven usko siihen, että ”käytön erottelut olivat elitistisiä ja keinotekoisia”.
Käyttö eri alueilla ja murteissa
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Ain’t-ilmaisua esiintyy kaikkialla englanninkielisessä maailmassa läpi eri alueiden ja yhteiskuntaluokkien, ja se on läpitunkevimpia standardienglantiin kuulumattomia ilmauksia englanninkielessä. Sanaa käytetään kaikkialla Isossa-Britanniassa, ja sen maantieteellinen levinneisyys ajan myötä lisääntyy. Sitä esiintyy myös kaikkialla Yhdysvalloissa. 1800–luvulla kirjailijat usein käyttivät sitä toimimaan merkkinä alueellisista murteista kuten esimerkiksi Cockneyn murteesta.
Vaikka ain’t–lyhennystä kohtaa harvoin muodollisissa kirjoituksissa, sitä käytetään usein epämuodollisemmissa kirjallisissa yhteyksissä, kuten musiikin sanoituksissa.
Kuuluisia esimerkkejä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- "Ain't I a woman?", orjuuden lakkauttamista ajavan Sojourner Truthin puhe vuonna 1851.[7]
- "It Ain't Necessarily So", sävelmä oopperasta Porgy ja Bess.
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Merriam-Webster, Inc. "ain't". The Merriam-Webster New Book of Word Histories. 1991. sivut 7–9.
- ↑ Denham, Kristin, Anne Lobeck. Linguistics for Everyone: An Introduction. 2009. s.171.
- ↑ Howe, Darin. "Negation in African American Vernacular English", Aspects of English Negation. s. 185
- ↑ a b Lynch, Jack. The Lexicographer’s Dilemma, s. 15–16. Bloomsbury Publishing USA, 2009. Google-kirjat.
- ↑ Dillard, Joey Lee: Toward a Social History of American English, s. 86. Walter de Gruyter, 1985. Teoksen verkkoversio.
- ↑ Görlach, Manfred. English in nineteenth-century England: an introduction Cambridge University Press. 1999.
- ↑ Modern History Sourcebook: Sojourner Truth: "Ain't I a Woman?", December 1851 Fordham University. Arkistoitu 17.10.2014. Viitattu 4.4.2016.
