Aimo Pajunen

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Aimo Kalervo Pajunen
Henkilötiedot
Syntynyt20. marraskuuta 1931
Helsinki
Kuollut22. maaliskuuta 2013 (82 vuotta)
Sotilashenkilö
Palvelusmaa(t)  Suomi
Palvelusvuodet 1951–1994
Komentajuudet SlRtR:n patteristo
Sotilasarvo kenraali
Kunniamerkit Suomen Leijonan suurristi,
Suomen Valkoisen Ruusun 1. luokan komentajamerkki
Joukko-osasto PLM

Aimo Kalervo Pajunen (20. marraskuuta 1931 Helsinki[1] – 22. maaliskuuta 2013)[2] oli suomalainen kenraali. Pajusta on sanottu erääksi Urho Kekkosen ajan keskeisistä turvallisuuspoliittisista vaikuttajista Suomessa.[1]

Ura

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomalaisille silloinen eversti Pajunen tuli tutuksi viimeistään Helsingissä 1968 järjestettyjen Neuvostoliiton ja Yhdysvaltojen SALT-neuvottelujen yhteydessä. Presidentti Urho Kekkonen oli asettanut Pajusen ratkaisemaan neuvottelujen käytännön ongelmia. Eversti Pajunen muun muassa toimitutti uima-altaan neuvostovaltuuskunnan majapaikkaan Merihotelliin ja puita Hakaniemen rantaan. Menestys SALT-komennuksessa vauhditti hänen uraansa kenraaliluutnantiksi ja puolustusministeriön kansliapäälliköksi saakka.[3] Hän toimi puolustusministeriön kansliapäällikkönä viidentoista vuoden ajan, vuosina 1979–1994 eli reserviin siirtymiseensä saakka.[4]

Hän palveli puolustusministeriön lisäksi muun muassa Länsi-Suomen sotilasläänin esikuntapäällikkönä 1974–1975 ja Puolustusneuvoston sihteeristössä 1970–1974.

Yksityiselämä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aimo Pajusen isä oli everstiluutnantti Arvi Pajunen.[5]

Pajunen oli naimisissa Seija Guttormsenin kanssa 1954–1996 ja Rea Nukarin kanssa vuodesta 2003.

Julkaisut

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Sarjatulta, Weilin & Göös 1966.

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b Urho Myllyniemi: Pajunen, Aimo (1931 – 2013) Kansallisbiografia-verkkojulkaisu (maksullinen). 3.4.2006. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.
  2. ↑ Yle.fi/uutiset
  3. ↑ Parkkari, Jukka: Kylmän sodan ydinaseet uhka Suomellekin. Ruotuväki, 2009, nro 13, s. 9.
  4. ↑ Kenraali Pajunen: Armeijan sotaoppi taas vanhentunut. Reserviin siirtyvä kansliapäällikkö lähettäisi suomalaissotilaita turvaamaan rajoja maailmalle (Artikkeli lehden maksullisessa arkistossa) Helsingin Sanomat. 30.11.1994. Viitattu 20.2.2010..
  5. ↑ Kuka kukin on 1978, s. 688 Runeberg.org.

Kirjallisuutta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Tämä sotilaaseen liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Aimo_Pajunen&oldid=22324667”