Aimo Koivunen
| Aimo Koivunen | |
|---|---|
 |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 17. lokakuuta 1917 Alastaro |
| Kuollut | 2. elokuuta 1989 (71 vuotta) Jyväskylä |
| Sotilashenkilö | |
| Palvelusmaa(t) |
 Suomi |
| Palvelusvuodet | 1939–1944 |
| Taistelut ja sodat |
talvisota jatkosota |
| Sotilasarvo | alikersantti[1] |
| Joukko-osasto |
Talvisota:[1] 9.10.1939–27.5.1940: III/JR 13 Jatkosota:[1] 17.6.1941–19.7.1942: 6./JR 35 28.10.1942–9.1.1943: 5./JR 35 9.1.1943–30.4.1943: JR 35 30.4.1943–1.4.1944: 4./Er.P 4 |
Aimo Allan Koivunen[1][2] (17. lokakuuta 1917 Alastaro[1][2] – 2. elokuuta 1989 Jyväskylä[2]) oli suomalainen talvisodassa ja jatkosodassa taistellut sotilas,[1] joka on mahdollisesti ensimmäinen kirjattu tapaus metamfetamiinin yliannostuksesta sodassa.
Yliannostus
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]18. maaliskuuta 1944 Aimo Koivunen partioineen hiihti Kantalahdessa Lapissa suorittaen tehtäväänsä kolmatta päivää. Yhtäkkiä neuvostoliittolaiset joukot hyökkäsivät ja syttyi suuri tulitaistelu. Suomalaiset lähtivät pakenemaan neuvostoliittolaisia, jotka yrittivät saartaa heidät.[3]
Umpihangessa hiihto oli hidasta. Koivunen siirtyi partion eteen avaamaan latua. Kun voimat alkoivat huveta, Koivunen muisti, että hänellä oli rintataskussaan partion koko Pervitin-varasto. Hän yritti saada yhden tabletin käsiinsä, mutta se oli hankalaa kesken hiihdon. Käsineeseen tarttui useampi pilleri ja pimeässä hän erehtyi ottamaan suuhunsa koko annoksen.[4] Pian tämän jälkeen koko partion hiihtämisestä tuli paljon nopeampaa. Vaikutus kesti tosin vain hetken, ja Koivunen alkoi nähdä hallusinaatioita ja hänen tajuntansa alkoi heiketä. Hän käyttäytyi niin sekapäisesti, että kaverit ottivat häneltä konepistoolin lippaat pois.[3]
Koivusen seuraava muistikuva on seuraavalta aamulta. Hän oli kulkenut 100 kilometriä ja kadottanut partionsa. Hänellä ei ollut lainkaan ammuksia tai ruokaa. Pillereissä olleen metamfetamiinin yliannostus sai Koivusen hourailemaan useiden päivien ajan ja hänen olotilansa vaihtelivat hereillä olemisesta nukkumiseen ja hallusinointiin.[3]
Toisessa muistikuvassa hän hiihtää kohti leiriä, jossa kuvittelee olevan suomalaisia. Vasta hiihdettyään niin lähelle, ettei pysty enää kääntymään takaisin, hän tajuaa että se on neuvostoliittolaisten leiri. Hän hiihtää leirin läpi ja saa ryhmän verran neuvostoliittolaisia peräänsä. Lopulta lumimyrskyssä ja yön pimeydessä hän onnistui eksyttämään takaa-ajajansa.[3]
Hiihdettyään useamman päivän hän tuli saksalaisten hylättyyn tukikohtaan. Tie oli miinoitettu ja hän haavoittui astuttuaan maamiinaan. Hän makasi viikon lumessa, kunnes hänet löydettiin. Kahden viikon aikana hän oli syönyt ainoastaan keräämiään männynkasvaimia ja kuukkelin, jonka hän seivästi tukikohdassa maatessaan suksisauvallaan ja söi raakana.[3] Hän oli hiihtänyt yli 400 kilometriä 20–30 asteen[5] pakkasessa.
Kun Koivunen viimein pelastettiin ja vietiin sairaalaan, hänen sydämensä lyöntitiheys oli miltei 200 kertaa minuutissa ja hänen painonsa oli laskenut 43 kiloon. Jälkeenpäin Koivunen laski, että oli syönyt partionsa koko 30 pillerin Pervitin-varaston.[3]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c d e f Koivunen, Aimo Allan Sotapolku.fi. Viitattu 21.11.2019.
- ↑ a b c Aimo Allan Koivunen Geni. Viitattu 21.11.2019. (englanti)
- ↑ a b c d e f Pervitiinipartio. Kansa Taisteli, 1978, s. 126–132. Sanoma Oy. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 12.12.2022.
- ↑ Sotilaille kehitetty pervitiini tunnettiin hiihtopiireissä sisupillerinä, siivitti vauhtia myös suomalaisiin Kaleva.fi. Viitattu 5.11.2018.
- ↑ Länkinen, Tiina: Onko mummolassa metamfetamiinia kaapin perällä? – "Ei todellakaan kannata kokeilla" Yle Uutiset. 9.3.2015. Viitattu 5.11.2018.