Aimé Césaire

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Aimé Césaire
Aimé Césaire vuonna 2003.
Aimé Césaire vuonna 2003.
Henkilötiedot
Syntynyt26. kesäkuuta 1913
Basse-Pointe, Martinique
Kuollut17. huhtikuuta 2008 (94 vuotta)
Fort-de-France, Martinique
Kansalaisuus ranskalainen
Ammatti kirjailija, runoilija
Puoliso Suzanne Roussi
Kirjailija
Äidinkieliranskan kieli
Kirjallinen suuntausNégritude
Esikoisteos Cahier d’un retour au pays natal (1939)
Aiheesta muualla
Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta

Aimé-Fernand-David Césaire (26. kesäkuuta 1913 Basse-Pointe, Martinique – 17. huhtikuuta 2008 Fort-de-France, Martinique) oli afromartiniquelainen ranskalainen runoilija, kirjailija ja poliitikko.

Césaire syntyi Fort-de-Francessa Martiniquen saarella ja muutti vuonna 1931 Pariisiin kouluun.

Yhteiskunnallinen toiminta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Césaire oli yhdessä senegalilaisen Léopold Sédar Senghorin ja guayanalaisen Léon-Gontran Damasin kanssa luomassa värillisten ympäri maailmaa yhdistävää, kirjallisia ja poliittisia pyrkimyksiä ajavaa, négritude-aattetta.

Césaire meni vuonna 1937 naimisiin opiskelutoverinsa Suzanne Roussin kanssa. Pari muutti pienen poikansa kanssa Martiniquelle vuonna 1939. Césaire ystävystyi surrealistirunoilija André Bretonin kanssa, joka vietti tulevat sotavuodet hänen kotisaarellaan.

Césairen palattua kotisaarelle hänet nimitettiin 1945 Fort-de-Francen pormestariksi ja Ranskan kansalliskokouksen jäseneksi[1] Ranskan kommunistipuolueen tuellalähde?. Hän erosi 1956 kommunistipuolueesta ja perusti 1960 Martiniquelaisen edistyspuolueen[1] (Parti Progressiste Martiniquais), PPM). Vuonna 2006 hän kieltäytyi tapaamasta Nicolas Sarkozya, koska Sarkozyn Union pour un Mouvement Populaire -puolue oli tukenut lakia, jonka mukaan Ranskan toiminta siirtomaa-aikana tulee esittää koulujen historianopetuksessa Ranskan kannalta myönteisessä valossa.

Kirjallinen toiminta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Césaire perusti 1932 Léopold Sédar Senghorin ja Léon Gontran Damas'n kanssa L'Étudiant noir -lehden, jossa hän käytti ensimmäisenä termiä négritude, joka korosti mustan identiteetin merkitystä. Hän oli myös Présence africaine -julkaisusarjan perustajia. Hän oli alun pitäenkin Senghoria ja Damas'ta radikaalimpi, mikä näkyi hänen merkittävimmästä runokokoelmastaan Cahier d'un retour au pays natal (1943). Sillä oli merkittävä vaikutus toisen maailmansodan jälkeisen sukupolven mustaan älymystöön kuvatessaan Martiniqueen kohdistuneista vääryyksisitä. Myöhemmin hän suuntautui surrealismiin. Hän kuvaa taistelua siirtomaavaltaa vastaan näytelmätrilogiassa Et les chiens se taisaient (1956), La tragédie du roi Christophe (1963) ja Une saison au Congo (1967).[1]

Runokokoelmien ohella Césaire julkaisi muun muassa draamaa ja poliittisen teoksen Discours sur le colonialisme (1953).

Karin Tuominen on suomentanut Césairen runon "Synnyinseudulle paluun vihko" ("Cahier d'un retour au pays natal", 1939)[2]

Runoteokset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Cahier d’un retour au pays natal, 1939
  • Armes miraculeuses, 1946
  • Soleil cou coupé, 1948
  • Corps perdu, 1950
  • Ferrements, 1960
  • Cadastre, 1961
  • Moi, laminaire, 1982

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b c Risto Rantala ja Kaarina Turtia (toim.): ”Césaire, Aimé”, Otavan kirjallisuustieto, s. 138. Helsinki: Otava, 1990. ISBN 951-1-09209-X
  2. ↑ Suomennos julkaisussa Kirjo: kirjallisuus- ja kulttuurilehti 2002; nro 4; s. 20. Lähde: Lahden kaupunginkirjaston runotietokanta, päivitetty 9.2.2021, viitattu 15.2.2021 (Arkistoitu – Internet Archive)


Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Aimé_Césaire&oldid=22660058”