Ahti Salmikari
Ahti Aleksander Salmikari ent. Stenlund (18. syyskuuta 1893 Liminka – 2. huhtikuuta 1977 Helsinki)[1] oli suomalainen jääkärimajuri. Hänen vanhempansa olivat kauppias Herman Stenlund ja Anna Elisabet Hartikka. Hänet vihittiin avioliittoon vuonna 1921 Fanny Maria Luoman kanssa.[2][3]
Opinnot
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Salmikari kävi viisi luokkaa Viipurin uutta yhteiskoulua ja kolme lukukautta Sortavalan seminaaria ja suoritti yksityisesti seitsemännen luokan Viipurin suomalaisessa lyseossa vuonna 1935. Hän kävi Sotateknillisen koulun vuosina 1929–1930 ja viestijoukkojen upseerien erikoiskurssin vuonna 1932.[2][3]
Jääkäriaika
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Salmikari liittyi vapaaehtoisena Saksassa sotilaskoulutusta antavaan jääkäripataljoona 27:n 2. komppaniaan 18. maaliskuuta 1916 ja otti osaa taisteluihin ensimmäisessä maailmansodassa Saksan itärintamalla Misse-joella ja Riianlahdella sekä Aa-joella.[2][3]
Suomen sisällissota
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Salmikari saapui jääkärien pääjoukon mukana takaisin Suomeen (Vaasaan ) 25. helmikuuta 1918 aliupseeriksi ylennettynä. Hänet sijoitettiin Suomen Valkoiseen armeijaan joukkueenjohtajaksi 6. jääkärirykmentin 18. jääkäripataljoonan 3. komppaniaan. Hän osallistui sisällissodan taisteluihin Ilveksessä, Hotakassa ja Muolaassa sekä etenemiseen Viipurin-Pietarin radalle.[2][3]
Sisällissodan jälkeinen aika
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Salmikari palveli sisällissodan jälkeen 3. komppanian vääpelinä 6. jääkärirykmentistä muodostetussa Jääkäripataljoona n:o 6:ssa, josta hänet siirrettiin 18. elokuuta 1918 joukkueenjohtajaksi Jääkäriprikaatin tiedonantokomppaniaan ja 2. helmikuuta 1921 alkaen nuoremmaksi upseeriksi Kenttälennätinpataljoonaan sekä vuodesta 1930 alkaen Viestipataljoona 2:n 4. komppaniaan. Pataljoonassa hänet nimitettiin 3. komppanian päälliköksi 1. joulukuuta 1924. Viestipataljoona 2:sta hänet siirrettiin 1. toukokuuta 1934 alkaen Viestipataljoona 5:een, jossa hän toimi komppanianpäällikkönä. Aliupseerikoulun johtajaksi hänet komennettiin 14. tammikuuta 1936, josta hän sai siirron 1. tammikuuta 1938 Viestirykmentin viestikurssien johtajaksi. Hän hoiti Kenttälennätinpataljoonan aliupseerikoulun johtajan tehtäviä[26. lokakuuta 1923 – 29. heinäkuuta 1924 ja 27. maaliskuuta – 1. elokuuta 1929 sekä Erillisen kenttälennätinkomppanian päällikön tehtäviä 9. joulukuuta 1927 – 10. maaliskuuta 1928 välisinä aikoina.[2][3]
Talvi- ja jatkosota
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Salmikari osallistui talvisotaan 8. divisioonan viestikomentajana ja osallistui taisteluihin Kiviniemessä ja Vuosalmella. Välirauhan aikana hän toimi aluksi samassa tehtävässä, mutta siirrettiin komentajaksi Viestipataljoona 3:een. Jatkosodan puhjettua hän sai komentoonsa Viestipataljoona 12:n ja osallistui komentajana taisteluihin Karjalankannaksella, Vienan Karjalassa ja Karhumäessä. Vuonna 1943 hänet siirrettiin Ilmavalvontapataljoona 2:n komentajaksi ja edelleen Viestipataljoona 2:n komentajaksi, mistä tehtävästä hän erosi vakinaisesta palveluksesta sodan päätyttyä.[3]
Sotien jälkeinen aika
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Sodan jälkeen Salmikari siirtyi apulaisesimieheksi OY ALKO AB:lle ja palveli yrityksessä vuoteen 1957 saakka.[3]
Opetustoimet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Salmikari toimi vilkkupalveluksen opettajana viestiupseerikursseilla vuonna 1928 ja viestipalveluksen tuntiopettajana Taistelukoulussa vuonna 1928.[2][3]
Luottamustoimet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Salmikari toimi Kenttälennätinpataljoonan kunnianeuvoston jäsenenä vuosina 1922 ja 1925 ja varajäsenenä vuonna 1926 sekä puheenjohtajana vuonna 1927. Hän toimi myös 1. divisioonan kunniatuomioistuimen jäsenenä vuonna 1929 ja Viestipataljoona 2:n kunnianeuvoston jäsenenä vuonna 1931 ja puheenjohtajana vuosina 1932–1933 sekä varapuheenjohtajana vuonna 1936 ja puheenjohtajana vuonna 1937. Viestirykmentin kunnianeuvoston puheenjohtajana hän toimi vuonna 1938. Hän toimi Asunto Oy Kuusitie 14:n johtokunnan varapuheenjohtajana vuosina 1969–1970 ja Helsingin kaupungin kunnallisvaalilautakunnan jäsenenä vuonna 1968 sekä vaalilautakunnan jäsenenä eduskuntavaaleissa vuonna 1970.[2][3]
Ylennykset ja kunniamerkit .svg){kind=small}
| Ylennykset | Kunniamerkit | |
|
         |
|
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Puolustusministeriön Sotahistoriallisen toimiston julkaisuja IV, Suomen jääkärien elämäkerrasto, WSOY Porvoo 1938.
- Sotatieteen Laitoksen Julkaisuja XIV, Suomen jääkärien elämäkerrasto 1975, Vaasa 1975 ISBN 951-99046-8-9.