Ahti Pakkanen

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Ahti Pakkanen
Henkilötiedot
Koko nimi Ahti Olavi Pakkanen
Syntynyt29. syyskuuta 1937
Lumivaara
Kuollut10. kesäkuuta 2002 (64 vuotta)
Jyväskylä
Kansalaisuus Suomi
Ammatti fysiikan professori
Koulutus ja ura
Tutkinnot Helsingin yliopisto (FK 1962, FL 1965, FT 1968)
Instituutti Jyväskylän yliopisto
Tutkimusalue ydinfysiikka, fysiikan aineenopettajien koulutus
Palkinnot SL R 1[1]

Ahti Olavi Pakkanen (29. syyskuuta 1937 Lumivaara[1] – 10. kesäkuuta 2002 Jyväskylä[2]) oli suomalainen fyysikko ja fysiikan professori. Hän toimi fysiikan apulaisprofessorina Jyväskylän yliopistossa 1978–1998 ja sitten professorina 1998–2000. Matemaattis-luonnontieteellisen tiedekunnan dekaani hän oli 1982–1985. Fyysikkona Pakkanen oli aluksi erikoistunut ydinfysiikkaan ja erityisesti ydinrakenteen fysiikkaan, mutta uransa lopulla hän vastasi fysiikan aineenopettajien koulutuksesta.

Lapsuus ja nuoruus

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ahti Pakkanen syntyi Lumivaarassa. Hänen vanhempansa olivat Jooseppi Pakkanen ja Laina Julku.[1] Perhe joutui lähtemään evakkoon, kun Lumivaara ja koko muu Laatokan Karjala luovutettiin 1944 Neuvostoliitolle Moskovan välirauhan mukaisesti. Jooseppi Pakkanen perheineen asettui Alavudelle, johon Jooseppi raivasi Lepola-nimisen tilan.[3] Ahti Pakkanen kertoo kotitilan saaneen nimensä, kun Jooseppi oli raivannut kantoja ja nostanut ne kasaksi. Isäntä oli tuolloin todennut, että "siinä silmä lepäsi".[3]

Ylioppilaaksi Ahti Pakkanen kirjoitti Alavuden yhteiskoulusta vuonna 1956.[1] Lukion jälkeen hän aloitti fysiikan opinnot Helsingin yliopistossa, josta hän valmistui filosofian kandidaatiksi 1962 ja filosofian lisensiaatiksi vuonna 1965.[1] Filosofian tohtoriksi hän väitteli vuonna 1968 ydinfysiikan alalta.[1] Pakkasen väitöskirja käsitteli hajoamisreaktiossa syntyvän kromin isotoopin 52Cr viritystiloja.[4] Kromin isotooppia 52 (52Cr) syntyy, mangaanin ja vanadiinin tietyt isotoopit (52m,gMn / 52V) hajoavat.[4]

Akateeminen ura

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Akateemisen uransa Pakkanen aloitti vuonna 1963 tilapäisenä assistenttina Helsingin yliopistossa.[1] Atomienergianeuvottelukunnan tutkimusassistenttina hän oli 1964-1966.[1] Vuonna 1967 Pakkanen siirtyi Jyväskylän yliopistoon, jossa hän toimi fysiikan lehtorina 1967–1972 ja 1976–1978.[1] Ajoittain Pakkanen oli myös viransijaisena tai virkaa tekevänä fysiikan apulaisprofessorina.[1] Välissä hän työskenteli 1972–1976 Suomen akatemian nuorempana tutkijana.[1] Fysiikan dosentti hän oli Jyväskylän yliopistossa 1968–1978.[1]

Ahti Pakkanen nimitettiin vuonna 1978 Jyväskylän yliopistoon vakinaiseksi fysiikan apulaisprofessoriksi opetusalana ydinrakenteen fysiikka.[5] Vuonna 1993 apulaisprofessuurin opetusala määriteltiin uudelleen ja sen jälkeen Pakkanen työskenteli Jyväskylän yliopiston fysiikan laitoksella fysiikan aineenopettajien koulutuksesta vastaavana apulaisprofessorina.[1] Vuonna 1998 virka muuttui professuuriksi. Professorina hän oli laitoksen ensimmäinen fysiikanopettajien koulutukseen erikoistunut professori.[6]

Professori Pakkanen teki tutkimusvierailuja myös ulkomaisiin yliopistoihin: hän oli vierailevana tutkijana Massachusettsin teknillisessä korkeakoulussa (MIT) 1969–1970 ja Oxfordin yliopistossa 1975 sekä vierailevana professorina Purduen yliopistossa 1980–1981.[1]

Professorin tehtävien ohella Pakkanen toimi fysiikan laitoksen johtajana 1982–1983, 1990–1993, 1993–1994 sekä 1999–2000.[7] Hänellä oli hallintotehtäviä myös matemaattis-luonnontieteellisessä tiedekunnassa, jonka väliaikaisena varadekaanina hän oli jo vuonna 1967[1] ja dekaanina hän toimi 1982–1985[8].

Eläkkeelle Pakkanen jäi syyskuun lopussa 2000.[9] Hänen seuraajakseen fysiikan laitoksen johtajana nimitettiin professori Rauno Julin.[7]

Pakkanen sai tunnustuksena tieteellisistä ansioistaan Suomen Leijonan I luokan ritarimerkin.[1] Sotilasarvoltaan hän oli yliluutnantti (1991).[1]

Teokset ja julkaisut

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Uransa aikana professori Pakkanen julkaisi noin 55 tieteellistä tutkimusartikkelia atomiytimien rakenteesta ja fysiikan opettajankoulutuksesta sekä laati yli 80 muuta julkaisua.[1]

Julkaisuja

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Ahti Pakkanen: Excited states of 52Cr populated in the decay of 52m,gMn and 52V. 1967. Helsinki: Suomalainen Tiedeakatemia. (Pakkasen väitöskirja)
  • Ahti Pakkanen et al.: Properties of isomeric states and the [pi]d3/2-[nu]i13/2 multiplet in 194Au. 1977. Jyväskylä: Jyväskylän yliopisto. ISBN 951-677-778-3
  • Ahti Pakkanen: Medium-spin levels and the character of the 20.4 ns 13/2 + isomer in 145Gd. 1981. Jyväskylä: Jyväskylän yliopisto. ISBN 951-678-531-X
  • Ahti Pakkanen, Raimo Viertola, Maija Ahtee, Erkki Kautto & Vesa Rahkonen: Physics laboratory course for talented high school students. Undervisning i naturvetenskap ur kultur-, teknologi och miljöperspektiv. 1999. Fysiikan laitos, Jyväskylän yliopisto. Research Report n:o 5/1999. ISBN 951-708-951-1

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Jari Eloranta: Jyväskylän matemaattis-luonnontieteellinen tiedekunta 1965–1995. Opettajankoulutuksen laajentamispyrkimyksistä monialaiseen tiedekuntaan. Jyväskylä: Gummerus, 1995. ISBN 951-34-0622-9

Viitteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b c d e f g h i j k l m n o p q r Autio, Veli-Matti (toim.): Suomen professorit, s. 479. Helsinki: Professoriliitto, 2000. ISBN 951-95189-6-7.
  2. ↑ KUOLLEET | Fysiikan laitoksen pioneeri Helsingin Sanomat. 5.7.2002. Viitattu 6.12.2021.
  3. ↑ a b Marjo Ristilä-Toikka: Alavudelle tehdään Pyhäjärvi-puisto (Arkistoitu – Internet Archive) (PDF). Vpl. Pyhäjärvi 23.11.2009.
  4. ↑ a b Ahti Pakkanen: Excited states of 52Cr populated in the decay of 52m,gMn and 52V (1967) (Väitöskirja, Helsingin yliopisto.) Kansalliskirjasto Finna Viitattu 23.6.2021. (englanniksi)
  5. ↑ Eloranta (1995), s. 141.
  6. ↑ Fysiikan professori Ahti Pakkasen jäähyväisluento Uutiset. 2000. Jyväskylän yliopisto. Arkistoitu 4.10.2016. Viitattu 1.8.2016.
  7. ↑ a b Fysiikan laitoksen johtajat[vanhentunut linkki] Matemaattis-luonnontieteellinen tiedekunta, Jyväskylän yliopisto. 23.6.2020. Viitattu 23.6.2021.
  8. ↑ Eloranta (1995), s. 92–93.
  9. ↑ JYFL Annual Report 2000[vanhentunut linkki] (PDF). Jyväskylän yliopiston fysiikan laitos (JYFL), 2000. Viitattu 23.6.2021.
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Ahti_Pakkanen&oldid=22272871”