Agni (ohjus)
Agni on Intian kehittämien strategisten ydinohjusten tuoteperhe. Niiden kantomatka on noin 700–6 000 kilometriä. Agni-ryhmään kuuluu pääosin ballistisia kiinteäpolttoaineisia ohjuksia. Nimi Agnī tarkoittaa sanskritissa tulta, joka polttaa syntiset. Se on myös tulen jumala.
Agni I:n kantomatka on 700 km, ja se on tarkoitettu pelotteeksi Pakistania vastaan. Agni II:n kantomatka oli 2 000 km, Agni III:lla matka kasvoi 3 500 kilometriin, jotta se oli selkeästi suunnattu Kiinaa vastaan. Kolmivaiheinen Agni IV 5 500 kantomatkalla kattaa koko Kiinan Pekingiin asti.[1]
2010-luvulla kehitetyt Agni V ja Agni VI ovat jo selvästi mannertenvälisiä ohjuksia.[2][3]
Agni TD
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Agni-ohjuksen kehittely aloitettiin vuonna 1979. Agnin ensimmäinen versio on viralliselta nimeltään Agni Technical Demonstrator eli Agni TD. Ensimmäinen vaihe käytti kiinteää ja toinen nestemäistä polttoainetta.[4]
Agnin ensimmäinen rakettivaihe perustui SLV-3-kantoraketin ensimmäiseen vaiheeseen, joka puolestaan pohjautui Yhdysvaltojen Scout-kantorakettiin. Toinen vaihe käytti nestemäistä polttoainetta kuten myös Prithvi-ohjus. Agni TD:tä testattiin kolme kertaa: 1989, 1992 ja 1994.[4]
Agni I
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Vuonna 1997 ohjelma käynnistettiin uudelleen, mahdollisesti Kiinan ohjuskokeiden takia. Ohjusten nimiä muutettiin niin, että vanhasta ykkösestä tuli TD ja vanhasta kakkosesta Agni-I.[4]
Agni-I oli 15 metriä pitkä 12 tonnia painava yksivaiheinen keskipitkän matkan ohjus, joka käytti kiinteää polttoainetta.[5]
Agni II
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä].jpeg)
Agni-ohjuksen kehittelyn tuloksena syntyi kokonaan kiinteäpolttoaineinen Agni-II, jonka kantomatka on noin 2 000 km 1 000 kg:n kärjellä ja 3 500 km pienennetyllä kuormalla. Se lukeutuu keskipitkän matkan ohjuksiin IRBM:iin. Sen kantosäde ulottuu koko Pakistaniin ja osiin Kiinasta. Agni II:n tarkkuuden (CEP) on raportoitu olevan jopa 40 metriä. Siinä on INS/HGPS laitteisto ja kaksitaajuustutka.[6]
Agni III
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Ensimmäinen Agni III -ohjuksen koelaukaisu epäonnistui vuonna 2006. Huhtikuussa 2007 testi onnistui. Ohjus kantaa 4 000 km eli käytännössä koko Kiinaan, muun muassa Pekingiin ja Shanghaihin.[7]
Agni III voi kuljettaa 1,5 tonnin hyötykuorman. Kaksivaiheinen ohjus käyttää kiinteää polttoainetta.[8]
Maaliskuussa 2008 Intian tiedemiehet ilmoittivat kehittäneensä ja patentoineensa uuden lämpökilven päällysteen, joka suojaa lämpökilpeä höyrystymällä suurissa nopeuksissa. Tämä mahdollistaa ohjusten kantomatkojen kasvattamisen 40 %.[9]
Agni IV
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Vuonna 2011 Agni IV lensi testissä 3 000 km, pitemmän matkan kuin yksikään aikaisempi koelaukaisu. Testissä kuormaa oli 800 kg, mutta ohjus on suunniteltu 1 000 kilon hyötykuormalle.[10]
20 tonnia painavaa Agni IV:tä voidaan rautatien lisäksi kuljettaa myös maantiellä, joten liikutettavuus paranee. Siinä on erityisesti kehitetty ominaisuuksia joilla vältetään vihollisen ohjustorjuntajärjestelmät. Siihen kehitetään monien taistelukärkien järjestelmää, jolloin yksi laukaisu voi suuntautua useisiin kohteisiin.[11]
Agni-V
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Agni IV:n testilaukaisu marraskuussa 2011 onnistui hyvin. Seuraavana päivänä Intian puolustusvoimat ilmoitti olevansa valmis testaamaan Agni V:tä helmikuuhun mennessä.[12]
Agni V:tä testattiin menestyksellä huhtikuussa 2012. Tämä Agni III:sta paranneltu ohjus kantaa noin 5 000–6 000 km. Ohjus on näin ollen sama kuin Agni III, mutta yksi rakettivaihe lisätty. Ydinkärjen paino on noin 1 000 kg. Ohjus on 17,5 m pitkä, 2 m paksu.[13][14] Intia määritteli sen olevan mannertenvälinen ohjus ICBM.[2]
Agni VI
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Helmikuussa 2013 ilmoitettiin että Agni VI -ohjuksen kehitystyö on aloitettu.[15] Sen oletetaan lentävän selvästi edeltäjiään pidemmälle, noin 8 000 km:n päähän.[3]
K-4
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]K-4 on Agni III -ohjuksen pohjalta kehitetty sukellusveneestä laukaistava ohjus[16]. Se kantaa jopa 3 500 km:n päähän, taistelukärjen paino on 2 400 kg.
Agnin taistelukärjet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Vuonna 2012 Intialla uskottiin olevan 80–100 ydinkärkeä.[3]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Capacity and Capability of Indian Missiles Pitts Report. Arkistoitu 4.3.2013. Viitattu 18.2.2013.
- ↑ a b Agni-V launch: India demonstrates ICBM capability; China reacts cautiously, says India not rival Times of India. Viitattu 18.2.2013.[vanhentunut linkki]
- ↑ a b c India Could Target China With Multi-Warhead Missile NTI. Viitattu 17.2.2013.
- ↑ a b c Agni Technical Demonstrator Missile Threat. Arkistoitu 5.4.2013. Viitattu 17.2.2013.
- ↑ Agni I Bharat Rakshak. Arkistoitu 14.10.2011. Viitattu 17.2.2013.
- ↑ Agni-2 Missile Threat. Arkistoitu 5.4.2013. Viitattu 17.2.2013.
- ↑ Intia testasi keskimatkan ohjusta 12.4.2007. MTV3. Viitattu 17.2.2013.
- ↑ Agni-III test-fired successfully 21.9.2012. The Hindu. Viitattu 17.2.2013.
- ↑ Indigenous technology to increase range of Indian missiles by a third news 14.5.2008. Information Company Private Ltd.
- ↑ Agni-IV test-flight a ‘stupendous success' 15.11.2011. The Hindu. Viitattu 18.2.2013.
- ↑ Eyeing China, India to enter ICBM club in 3 months 2011. Times of India. Arkistoitu 19.4.2012. Viitattu 18.2.2013.
- ↑ Agni-V to be tested by February 16.11.2011. The Hindu. Viitattu 17.2.2013.
- ↑ DRDO plans to test 10 missiles this year (Arkistoitu – Internet Archive) The Times of India 27.1.2011. Viitattu 21.4.2012.
- ↑ Preparations apace for Agni V launch The Hindu 23.7.2011. Viitattu 21.4.2012.
- ↑ India to Develop New Nuclear Missile – Agni VI 6.2.2013. India Times. Arkistoitu 16.2.2013. Viitattu 17.2.2013.
- ↑ [1] (Arkistoitu – Internet Archive)
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- http://www.globalsecurity.org/wmd/world/india/agni.htm
- http://www.missilethreat.com/missiles/agni-2_india.html (Arkistoitu – Internet Archive)
- http://www.missilethreat.com/missiles/agni-3_india.html (Arkistoitu – Internet Archive)
- http://www.fas.org/nuke/guide/india/missile/agni.htm
- Agni-IV, Agni-III launch this week Asian Defence 17.9.2012