Afrikkalainen sikarutto
Afrikkalainen sikarutto on afrikkalaisen sikaruttoviruksen aiheuttama verenvuotokuumetauti sioissa, villisioissa, mini- ja mikrosioissa ja niiden sukulaisissa kuten pahkasioissa ja pensselisioissa. Tällä hetkellä tautiin ei ole olemassa rokotetta tai hoitokeinoja. Taudilla esiintyy neljä erilaista muotoa, jotka voidaan jakaa erittäin äkilliseen, akuuttiin, puoliäkilliseen tai krooniseen muotoon. Kuolleisuus vaihtelee eri tautimuotojen välillä. Afrikkalainen sikarutto ei tartu ihmiseen, mutta ihminen voi kantaa taudinaiheuttajaa. Afrikkalainen sikarutto luokitellaan helposti leviäväksi eläintaudiksi.[1][2][3]
Virus
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Afrikkalainen sikaruttovirus (African swine fever virus ASFV) luokitellaan Asfarviridae-heimoon ja Asfivirusten sukuun. Tällä hetkellä ASFV on suvun ainoa tunnettu jäsen. ASFV on suurikokoinen vaipallinen kaksijuosteisesta DNA:sta koostuva virus. Sen genomin koko vaihtelee 170-193 kiloemäsparin (kbp) välillä.[1]
Taudin leviäminen
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Leviämistavat
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Afrikkalainen sikaruttovirus leviää sikojen välillä joko suorasti tai epäsuorasti sairastuneista yksilöistä terveisiin. Suorassa tartuntatavassa virus tarttuu sikojen hengitysteiden, suun ja eritteiden kautta sairastuneista yksilöistä terveisiin. Epäsuorassa tavassa virus voi levitä terveisiin yksilöihin mm. sairastuneen eläimen lihan, lihatuotteiden tai -jätteiden välityksellä. Virus voi myös levitä viruksen saastuttamien välineiden, rehun, eläinkuljetusautojen, elintarvikkeiden tai vaatetuksen välityksellä. Ornithodoros -suvun punkit näyttävät pystyvän levittämään afrikkalaista sikaruttovirusta.[1][2][3]
Maantieteellinen levinneisyys
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Afrikkalaista sikaruttoa on esiintynyt aluksi vain Saharan eteläpuolisessa Afrikassa, mutta 1950-luvun lopulta se on levinnyt ajoittain myös Eurooppaan. Se on saatu hävitettyä Pyreneiden niemimaalta, mutta sitä tavataan edelleen Sardiniassa. 1970-luvulla tautia tavattiin Keski- ja Etelä-Amerikassa. Afrikkalainen sikarutto levisi Kaukasuksen alueelle vuonna 2007, eikä sitä sen jälkeen ole saatu alueella hallintaan. Tauti on jatkanut leviämistään Venäjällä, ja vuonna 2014 afrikkalainen sikarutto levisi Suomen lähialueilla Puolassa, Liettuassa, Latviassa ja Virossa. Virossa tauti todettiin ensimmäisen kerran syyskuussa 2014.[4] 2019 tauti saapui Kiinaan, joka on maailman suurin sianlihan tuottaja.[5] Tautia löydettiin syyskuussa 2023 Fagerstan lähistöltä Keski-Ruotsista.[6]
Rokotteen kehittäminen
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Afrikkalaiseen sikaruttoon on yritetty kehittää rokotetta, mutta toistaiseksi siinä ei ole onnistuttu.[7]
Katso myös
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Klassinen sikarutto (CSF)
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c African Swine Fever Virus: A Review. Viruses, 10.5.2017, nro 5, s. 103. doi:10.3390/v9050103 ISSN 1999-4915 Artikkelin verkkoversio.
- ↑ a b Afrikkalainen sikarutto Ruokavirasto. Viitattu 13.3.2019.
- ↑ a b African swine fever European Food Safety Authority. Viitattu 13.3.2019. (englanniksi)
- ↑ Afrikkalainen sikarutto - tautitilanne EU:ssa ja lähialueillamme evira.fi. Arkistoitu 16.1.2015. Viitattu 16.1.2015.
- ↑ Afrikkalainen sikarutto riehuu Kiinassa – suomalaiset lihatalot voivat hyötyä valtavien markkinoiden sianlihapulasta Yle, 2019
- ↑ Taudit | Ruotsissa löytyi afrikkalaista sikaruttoa villisiasta Helsingin Sanomat. 7.9.2023. Viitattu 7.9.2023.
- ↑ African swine fever virus (Arkistoitu – Internet Archive) Institute for Animal Health
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Laji.fi: African swine fever virus
- African swine fever OIE:n esite (englanniksi)
- African swine fever Euroopan elintarviketurvallisuusviraston verkkosivuilla (englanniksi)
- Afrikkalainen sikarutto Ruokaviraston verkkosivuilla
- National Center for Biotechnology Information (NCBI): African swine fever virus, taxonomy (englanniksi)