Afrikansamettipuukäärme
| Afrikansamettipuukäärme | |
|---|---|
 Pää |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
|
|
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
| Alajakso: | Selkärankaiset Vertebrata |
| Luokka: | Matelijat Reptilia |
| Lahko: | Suomumatelijat Squamata |
| Alalahko: | Käärmeet Serpentes |
| Heimo: | Tarhakäärmeet Colubridae |
| Alaheimo: | Varsinaiset tarhakäärmeet Colubrinae |
| Suku: | Toxicodryas |
| Laji: | blandingii |
| Kaksiosainen nimi | |
| Synonyymit | |
|
|
 Afrikansamettipuukäärmeen levinneisyysalue |
|
| Katso myös | |
|
|
|
Afrikansamettipuukäärme[3] (Toxicodryas blandingii) on tarhakäärmeiden heimoon kuuluva käärmelaji. Se on suurikokoinen, yöaktiivinen käärme, joka elää puissa.
Ulkonäkö ja koko
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Afrikansamettipuukäärme on hyvin suurikokoinen käärme. Se on keskimäärin 1,4–2 metriä pitkä, mutta suurimmillaan se kasvaa 2,8 metriä pitkäksi.[4] Suuret yksilöt voivat olla tanakoita, mutta yleensä käärme on ulkomuodoltaan verraten hoikka.[5] Ruumis on kumisen tuntuinen ja poikkileukkaukseltaan kolmiomainen. Häntä on pitkä ja ohut.[4] Afrikansamettipuukäärmeen pää on lyhyt ja leveä, ja se erottuu selvästi kapeasta niskasta.[6][5] Sieraimet ja silmät ovat suuret. Silmät sijaitsevat pään etuosassa, ja pupillit ovat pystysuuntaiset. Leuat ovat takamyrkkyhampaiset.[4]
.jpg)
Afrikansamettipuukäärmeestä on kahta pääasiallista värimuotoa, jotka määräytyvät yleensä yksilön sukupuolen ja iän mukaan. Suurikokoisilla täysikasvuisilla koirailla esiintyy värimuotoa, jossa käärme on selkäpuolelta kauttaaltaan kiiltäväpintaisen (”samettimaisen”) musta tai tummansininen ja vatsapuolelta keltainen tai kermanvärinen.[6][4][7] Mustat yksilöt muistuttavat huomattavasti puukobraa (Pseudohaje goldii).[4][5] Naaraat ja nuoremmat koiraat edustavat pääasiassa toista värimuotoa, jossa selkäpuoli on vaaleanruskea, harmaa tai keltaruskea, ja kyljissä on tummempia epäsäännöllisiä poikkiraitoja tai timanttikuvioita. Vatsapuoli on keltaruskea. Kaikki poikaset ovat ruskeita, ja niillä on mustia epäsäännöllisiä poikkiraitoja, jotka ovat muodoltaan enemmän tai vähemmän timanttimaisia.[6][4][7]
Levinneisyys ja elinympäristö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Afrikansamettipuukäärme elää Länsi- ja Keski-Afrikassa Kongo- ja Ubangi-jokien länsipuolella; jokien itäpuolella eläviä käärmeitä pidetään nykyään erillisenä lajina Toxicodryas vexator.[7][8] Levinneisyysalue ulottuu luultavasti Guinea-Bissausta Keski-Afrikan tasavallan lounaisosiin ja Kongon tasavallan itäosiin.[7] Afrikansamettipuukäärme viihtyy galleria- ja sademetsissä.[5][9]
Elintavat
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Afrikansamettipuukäärme elää puissa. Se kiipeilee nopeasti mutta raskasliikkeisesti, ja suuren kokonsa ansiosta se voi kiivetä hyvin korkealle, korkeakasvuisessa puustossa jopa yli 30 metrin korkeuteen. Käärme laskeutuu maahan ylittääkseen avoimia alueita ja teitä.[4] Toisin kuin useimmat puissa elävät afrikkalaiset käärmeet, afrikansamettipuukäärme on yöeläin.[5] Se on aktiivinen iltahämärästä aamunkoittoon,[9] ja päivisin se lepää esimerkiksi tiheiköissä ja puiden onkaloissa.[5]
Ravinto
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Käärme syö monenlaista saalista, kuten puissa eläviä liskoja ja jyrsijöitä sekä lintuja, sammakoita, lepakoita ja linnunmunia. Poikaset syövät enimmäkseen liskoja, kun taas aikuiset suosivat lintuja ja nisäkkäitä.[4][5][9]
Lisääntyminen
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Afrikansamettipuukäärme munii 3–14 munaa. Vastakuoriutuneet poikaset ovat 28–35 senttimetriä pitkiä.[4]
Uhat
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kansainvälinen luonnonsuojeluliitto (IUCN) ei ole arvioinut afrikansamettipuukäärmeen uhanalaisuutta,[10] mutta lajin levinneisyysalue on niin laaja, että sitä ei pidetä uhanalaisena. Länsi-Afrikassa ihmisen toiminta kuitenkin tuhoaa sen elinympäristöä.[8] Afrikansamettipuukäärmeen luonnollisia vihollisia on havaittu olevan ainakin metsäkobra (Naja melanoleuca).[7]
Taksonomia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Afrikansamettipuukäärmeen kuvasi alun perin Edward Hallowell vuonna 1845 nimellä Dipsas Blandingii. Kuvaus perustui yhteen yksilöön, jonka hänen ystävänsä, amerikkalainen luonnontieteilijä William Blanding, oli löytänyt Liberiasta.[2][7] Käärme sai lajiepiteettinsä Blandingin mukaan.[2]
Suurimman osan 1900-luvusta afrikansamettipuukäärme luokiteltiin mangrovekäärmeiden sukuun (Boiga).[11] Osa tutkijoista seuraa tätä luokittelua edelleen, mutta suurin osa luokittelee käärmeen nykyään afrikkalaiseen Toxicodryas-sukuun, jota ehdotettiin ensimmäistä kertaa vuonna 1982.[7][11] Fylogeneettiset analyysit tukevat uudempaa luokittelua, sillä Toxicodryas-käärmeet ovat läheisintä sukua munakäärmeille (Dasypeltis) eivätkä mangrovekäärmeille.[11]
Toxicodryas-sukua on aiemmin pidetty kaksilajisena, mutta vuonna 2021 julkaistujen tutkimusten perusteella lajeja on neljä. Afrikansamettipuukäärmeen levinneisyysalueen itäosien populaatiot erotettiin tutkimuksissa omaksi lajikseen Toxicodryas vexator.[7][8][11] Uusi laji on ilmeisesti vähemmän myrkyllinen.[7][8]
Myrkyllisyys ja merkitys ihmiselle
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Afrikansamettipuukäärme on myrkyllinen, ja sen hiirillä mitattu LD50-arvo on 2,85–3,55 mg/kg.[7] Käärmeen on kokeellisesti todettu tuottavan melko suuria määriä vahvaa hermomyrkkyä, joten se saattaa olla potentiaalisesti vaarallinen ihmiselle. Yhtään kuolemaan johtanutta kohtaamista ei ole kuitenkaan dokumentoitu, ja ainoat tunnetut puremat ovat johtaneet lieviin oireisiin, kuten kipuun ja turvotukseen.[6][4][5] Vastamyrkkyä ei ole.[4]
Vaikka afrikansamettipuukäärmeellä on hyvin laaja levinneisyys ja se on paikoittain varsin yleinen, ihmiseen kohdistuvat puremat ovat hyvin harvinaisia. Käärmeen elintavat vähentävät sen vaarallisuutta; se on piilotteleva, yöaktiivinen ja elää puissa. Lisäksi se on tarkkanäköinen, valpas ja säyseä käärme, joka välttelee ihmisiä ja pakenee yhteenotoissa nopeasti.[4][5]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Rödel, M.-O., Luiselli, L., Segniagbeto, G., Howell, K., Msuya, C.A. & Ngalason, W.: Toxicodryas blandingii IUCN Red List of Threatened Species. Version 2021-2. 2021. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 10.10.2021. (englanniksi)
- ↑ a b c Uetz, Peter & Freed, Paul & Hošek, Jiří (toim.): Toxicodryas blandingii The Reptile Database. Reptarium. Viitattu 6.12.2020. (englanniksi)
- ↑ O’Shea, Mark & Halliday, Tim: Matelijat ja sammakkoeläimet, s. 173. Suomentanut Sari Welling-Hirvonen. Helsinki: Readme.fi, 2009. ISBN 978-952-220-174-4
- ↑ a b c d e f g h i j k l Spawls, Steve & Branch, Bill: The Dangerous Snakes of Africa, s. 237–239. London: Bloomsbury Publishing, 2020. ISBN 978-1-4729-6027-6 Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 11.8.2020). (englanniksi)
- ↑ a b c d e f g h i Spawls, Stephen et al.: Large rear-fanged Snakes (docx) The Kenya Reptile Atlas. Viitattu 6.12.2020. (englanniksi)
- ↑ a b c d Chippaux, Jean-Philippe & Jackson, Kate: Snakes of Central and Western Africa, s. 374–376. Baltimore: Johns Hopkins University Press, 2019. ISBN 1421427206 (englanniksi)
- ↑ a b c d e f g h i j Greenbaum, Eli et al.: Toxicodryas blandingii. Teoksessa Greenbaum, Eli et al.: Night stalkers from above: A monograph of Toxicodryas tree snakes (Squamata: Colubridae) with descriptions of two new cryptic species from Central Africa. Zootaxa, 27.4.2021, 4965. vsk, nro 1, s. 1–44. doi:10.11646/zootaxa.4965.1.1 ISSN 1175-5334 Artikkelin verkkoversio. Viitattu 13.6.2021. (englanniksi)
- ↑ a b c d Greenbaum, Eli: The Original Night Stalkers Field Notes. 13.5.2021. National Geographic Society. Viitattu 12.6.2021. (englanniksi)
- ↑ a b c Nagy, Zoltán T. et al.: Foraging acrobatics of Toxicodryas blandingii in the Democratic Republic of the Congo. Herpetology Notes, 2011, 4. vsk, s. 91–92. ISSN 2071-5773 Artikkelin verkkoversio. Viitattu 6.12.2020. (englanniksi)
- ↑ The IUCN Red List of Threatened Species IUCN Red List of Threatened Species. Viitattu 13.6.2021. (englanniksi)
- ↑ a b c d Allen, Kaitlin E. et al.: Rivers, not refugia, drove diversification in arboreal, sub‐Saharan African snakes. Ecology and Evolution, 1.5.2021. John Wiley & Sons, Ltd. doi:10.1002/ece3.7429 ISSN 2045-7758 Artikkelin verkkoversio. Viitattu 13.6.2021. (englanniksi)