Affordanssi

Affordanssi on psykologi ja filosofi James J. Gibsonin alun perin esittämä teoria, joka selittää havaitsemista, kognitiota, ympäristön ja sen sisältämien objektien arviointia. Affordanssi-käsitettä sovelletaan havaintopsykologiassa, kognitiivisessa psykologiassa, ympäristöpsykologiassa, teollisessa muotoilussa, ihmisen ja tietokoneen välisen vuorovaikutuksen (HCI) selittämisessä sekä tekoälyteorioissa. Affordanssin suomenkieliseksi käännökseksi on esitetty tarjoumaa.

Gibsonin teoria perustuu visuaaliseen näköhavaintoon, joka mahdollistaa havaitun informaation kognitiivisen prosessoinnin ja sen perusteena olevan toiminnan ympäristössä. Havaittuja toiminnan mahdollisuuksia Gibson kutsuu affordansseiksi. Myöhemmin affordanssin merkitys tarkentui toiminnan mahdollisuuksiksi, joista toimija on tietoinen. Gibson käsittelee kuitenkin affordansseja laajassa mittakaavassa erityisesti ekologisen ympäristön kannalta. Osa affordansseista on hyödyllisiä kuten taas osa joko suoraan tai epäsuorasti vahingollisia.

Esimerkiksi mikäli tuoli viedään kaltevalle ja epätasaiselle pinnalle, se saattaa kaatua ja sille nousija voi loukata itsensä. Teorian ymmärtämisen kannalta on välttämätöntä erottaa kaksi tekijää: havainnoitsija ja objekti. Hyvänä esimerkkinä käy vaikka kuinka ihminen (havainnoitsija, toimija) on ajan saatossa muokannut ympäristöään (objekti) ja erilaiset sivilisaatiot ovat pääseet kehittymään sitä mukaa kun teknologia (työvälineet) on kehittynyt. Gibson viittaa Wittgensteiniin kun hän puoltaa toiminnan luokittelun vaikeutta. Esimerkiksi tuolin ensisijainen affordanssi on istuminen. Toisaalta tuolille voi myös nousta tai sitä voi käyttää tavaroiden väliaikaisena säilytyspaikkana. On helppo löytää tuolille lukuisia muitakin käyttötarkoituksia. Affordanssi -käsite ei siis tarkoita ainoastaan havainnoitsijan objektin käsittelyn luokittelykykyyn liittyviä mahdollisuuksia ensisijaisen tarkoituksen mukaisina, vaan aivan kaikkea mihin esineitä, ilmiöitä tai asioita voi käyttää, jalostaa tai hyödyntää riippumatta niiden ensisijaisista affordansseista.

Affordanssiteorian sisältö

Objektit ja havaitseminen

Affordanssi (engl. affordance) substantiivilla Gibson käsitteistää joukon havaitsemiseen liittyviä asioita kuten objekti, aineellinen koostumus ("substances"), pinta ("surfaces and layouts"), ihmiset ja eläimet ("other persons and animals"), paikat, ympäristö ja sekä positiiviset että negatiiviset affordanssit joilla havaitsemista voidaan kuvailla. Affordanssi ei suoraan kytkeydy englanninkielen verbiin to afford, vaan substantiivimuoto on Gibsonin keksimä sana, jonka tarkoitus liittyy hänen psykologisen havaintoteoriansa sisältöön.Tässä yhteydessä merkittävimmässä asemassa oleva objekti sisältää arvot, toimintaperiaatteet ja tarkoitukset, joita yritetään näkemisen perusteella arvioida.

Gibson tekee selväksi että objektien kuten ihmisten affordanssit ovat eri asia kuin niiden kohteiden laadulliset eroteltavissa olevat ominaisuudet (arvot ja tarkoitus), joita voidaan psykologisin keinoin empiirisesti tutkia. Ensisijainen havainto on Gibsonin teoriassa subjektiivinen ja perustuu eliön käsitykseen ympäröivästä maailmasta.Havainnot itsessään voivat olla ulkopuolelta ajateltuina oikeita tai vääriä, joten tarkempien havaintojen tekeminen edellyttää ihmisjärjen kritiikkiä. Gibsonin teorian mukaan eliö on riippuvainen ympäristöstä elääkseen, mutta ympäristö ei ole riippuvainen organismista ollakseen olemassa. Siitä johtuen teorialla voidaan selittää erilaisia biologisia ja keinotekoisia järjestelmiä sekä kompleksiivista vuorovaikutusta sosiaaliteorioissa, joissa myös ristiriidoilla ja paradokseilla on osuutensa. Kyse on eritoten havainnoitsijan toimista (hyödyllisyys/vahingollisuus) suhteessa näkemykseen ympäristöstä, ei siis objektin sisäisestä maailmasta, yksityisestä minästä tai tietoisuudesta: tämä on affordanssiteorian kulmakivi.

Objekteista Gibson kertoo että ne jaetaan liitettyihin (attached) ja irrallaan oleviin objekteihin (detached). Tällä huomautuksella hän viittaa siihen että vaikkapa työkaluja voidaan kehittää siten että ne toimivat entistä paremmin kuin oli alun perin tarkoitus: niistä voi poistaa tai niihin voi liittää ominaisuuksia. Kappaleen koostumus ja vaikkapa suhteellinen koko vaikuttavat siihen kuinka ollakseen tarttumakykyinen (käyttötarkoitukselle välttämätön ominaisuus) esineessä tai työvälineessä on oltava kaksi erisuuntiin olevaa pintaa, jotka ovat ihmiskäden kannatteluun sopivat.

Teoria suhteessa muiden tieteenalojen teorioihin

Gibsonin määritelmien mukaan Affordanssi on mahdollistaa laajemman soveltamisen kuin vaikkapa taloustieteisiin liittyvä tarjonta tai ekologien käyttämä ecological niche kun pohditaan affordansseja ekologisessa ympäristössä. Affordanssi -teoria ei tee luokittelua kysynnän ja tarjonnan välillä: se ilmentää toimijan subjektiiviseen kognitioon liittyvää arviota. Arvio ja toiminta puolestaan edesauttavat ympäristön suomien mahdollisuuksien jalostamisen käytettäväksi jotain tavoitetta varten. Gibsonin (1979) konseptin mukaan niche tässä teorian viitekehyksessä tarkoittaa affordanssien sarjaa (set of affordances), eikä elintilan hyödyntämistä tai valtaamista niin kuin sen voisi eliöiden selviytymisen kannalta virheellisesti käsittää. Ympäristön sisältämät asiat, maaperä, ilma, mantereisuus, mereisyys ,lämpötilat, ilmasto tai mineraalien esiintyminen vaikuttavat kaikki yhdessä siihen mitä se suo sitä asuttavalle eliölle. Lisäksi hän tekee teoriassaan selväksi kuinka ekologisessa mielessä eliöiden väliset affordanssit voivat joko selviytyä tai kumoutua affordanssijoukkioiden yhteisvaikutuksessa - väärät havainnot ja epätehokkuus ovat osa kompleksiivisuutta.Teorian tarkoitus on ollut täyttää tieteellinen vaillinaisuus selittää kuinka näkökyky toimii kognition, informaation ja ymmärryksen tukena selitettäessä käyttäytymistä.

Affordansseilla voidaan selittää sosiologian ja käyttäytymistieteen ilmiöitä, jossa termillä on asema näiden tutkimusalojen sisältämien tapahtumien syy-seuraussuhteiden tulkitsemisessa. Gibson yhdistää kappaleen tai minkä tahansa objektin havaitsemiseen liittyvän toisenkin affordansseja sisältävän ulottuvuuden: informaation. Hän myös erottaa tässä yhteydessä vaikkapa sen miksi havainnoitsijalta puuttuu todellinen tieto sen vuoksi että hän ei näe suoraan arvoja ja tarkoituksia vaikkakin pystyy näitä prosessoimaan kognitiivisten toimintojen ja taitojensa kautta. Hän kuvailee tässä yhteydessä biologisen olennon kykyjä toimia välitilassa (ilma) ja ympäristössään vaihtelevan maaston mukaan. Lajien ja kehittyvän tietoisuuden suhteen affordanssi ei varsinaisesti tarkoita eläimen mahdollisuuksia elintilassa. Oleellista teoriassa on ympäristön visuaalinen ja kognitiivinen tulkinta kontekstissa, mikäli se on puitteiden, ymmärryksen ja havaintokyvyn puolesta mahdollista.

Biologisten organismien osalta affordansseilla voidaan viitata sekä ympäristön suomiin mahdollisuuksiin (Ecological affordances) että toisaalta kehittyneempien olentojen käyttäytymismalleihin (Perceived affordances) tuossa ympäristössä. Gibsonin alkuperäinen teoria Affordansseista ei varsinaisesti ota kantaa valittujen toimien tehokkuuteen, järkiperäisyyteen tai etiikkaan. Affordanssiteoria siis tukee ja täydentää sosiologisia teorioita. Affordanssi on yläkäsite joka leikkaa subjektiivisuutta objektiivisuudella yhtä hyvin kuin objektiivisuutta subjektiivisuudella.

Kirjallisuutta

• James J. Gibson, The Ecological Approach to Visual Perception, ISBN 0-89859-959-8
• Donald Norman, The Design of Everyday Things, ISBN 0-465-06710-7
• Donald A. Norman (1999). Affordances, Conventions and Design. Interactions 6(3):38-43, May 1999, ACM Press.