Rocketdyne

Pratt & Whitney Rocketdyne, Inc.
Kotipaikka	Huntsville, Alabama Yhdysvallat
Toimiala	avaruustoiminta
Tuotteet	rakettimoottorit
Emoyhtiö	United Technologies Corporation Pratt & Whitney
Infobox OKVirheellinen NIMI-arvo

Rocketdyne on yhdysvaltalainen nestemäistä ajoainetta käyttäviä raketteja suunnitteleva ja valmistava yritys.

Nykyään yritys on viralliselta nimeltään Pratt & Whitney Rocketdyne, Inc. Se on United Technologies Corporationin kokonaan omistama tytäryhtiö.

Yhtiön pääkonttori on Huntsvillessa Alabamassa. Sen muita toimipisteitä ovat West Palm Beach Floridassa, Kennedy Space Center Floridassa ja Stennis Space Center Mississippissä. Nämä liittyvät NASA:n rakettitekniikkaa kehittäviin keskuksiin.

Historia

Yritysjärjestelyt

North American Aviation (NAA) perusti Rocketdynen.

Vuonna 1967 North American ja Rocketdyne yhdistyivät Rockwell Corporationin kanssa. tällöin syntyi North American Rockwell, josta tuli myöhemmin osan Rockwell Internationalia.

Joulukuussa 1996 Rockwell International myi ilmailu- ja avaruusteollisuutensa Boeingille.

Helmikuussa 2005 Boeing Rocketdyne-osuuden nimellä Rocketdyne Propulsion & Power, Pratt & Whitneylle. Liiketoimi valmistui 2005-08-022. elokuuta 2005.

Rocketdynen alkuvaiheet

North American muodosti Rocketdynen heti toisen maailmansodan loputtua tutkimaan saksalaista V-2-ohjusta. Rocketdyne kehitti V-2:n pohjalta polttokammion ja ajoaineen syötön kostruktion rakentaessaan suurempaa rakettimoottoria Navaho-ohjukseen. Tätä kehitystyötä pidettiin kuitenkin toisarvoisena 1940-luvun lopulla. Vasta Korean sodan alkaminen 1950 nosti rakettiohjelman saamaa rahoitusta.

Navaho-projekti oli vuosia pahoissa vaikeuksissa. Se lopetettiin 1950-luvun lopulla. Tällöin Wernher von Braunin kehittämä suurennettu versio V-2:sta, Redstone-ohjus, sai paikan rakettien kehittämisen pääkohteena.

Rocketdynen kehittämä A-5 tai NAA75-110 rakettimoottori osoittautui Redstonen vastaavaa luotettavammaksi. Redstone-ohjus suunniteltiin uudestaan siten, että sen moottoriksi tuli A-5. Tällöin ohjuksen kantama kuitenkin pienene selvästi. Kun ohjuksen tuotanto alkoi, North American eriytti Rocketdynen vuonna 1955 erilliseksi osastoksi.

Rocketdynen seuraava suuri kehityshanke oli S-3D-rakettimoottori. S-3-moottori tuli Jupiter-ohjukseen, joka oli Redstone-ohjuksen parannettu versio. S-3 tuli käyttöön myös Thor-ohjuksessa. Vielä suurempaa, LR89/LR105-moottoria käytettiin Atlas-ohjuksessa.

Thor-ohjuksen sotilaallinen ura oli lyhyt. Sitä käytettiin satelliittien laukaisuun läpi 1950- ja 60-lukujen. Yhdestä niistä, Thor Deltasta, tuli Delta-rakettisarjan kantamalli, vaikka sitten 1960-luvun lopun Delta ei ole ollut juuri mitään yhteistä Thorin kanssa. Vaikkakin alkuperäistä S-3 -moottoria käytettiin joissain Delta-versioissa, sen päivitettyä versiota RS-27:ää käytettiin useimmissa.

Myös Atlaksen käyttö sotilaallisena pelotteena oli lyhyt, mutta siitä kehittyneestä Atlas-rakettiperheestä tuli tärkeä väline sekä miehitettyjen että miehittämättömien avaruusalusten lähettämisessä kiertoradalle. Sitä käytettiin mm. Mercury-ohjelmassa ja Atlas-Agenassa sekä Atlas-Centaur-raketeissa.

Apollo-ohjelma

Rocketdyne oli NASAn päähankkijoita Apollo-ohjelmassa. Apollo-aluksen kantoraketin Saturn V:n kaikki suurimmat moottorit olivat Rocketdynen valmistamia. Rocketdynen H-1 -moottoria, joka oli pohjimmiltaan kahdeksan Jupiternn klusteri, käytettiin Saturn I kantoraketin ensimmäisessä vaiheessa.

Saturn V:n ensimmäisessä S-IC -vaiheessa oli viisi F-1 -moottoria. Toisessa S-II -vaiheessa oli viisi J-2 -moottoria ja kolmannessa S-IVB -vaiheessa yksi. Vuoteen 1965 mennessä Rocketdyne rakensi enemmistön yhdysvaltalaisista rakettimoottoreista, pois lukien Titan raketin, ja sen henkilöstö kasvoi 65 000.

Leikkaukset ja myynti

Rocketdynen kasvu näytti jatkuvan 1970-luvulla, kun Rocketdyne voitti sopimuksen Space Shuttle Main Enginen valmistamisesta. Sotilaallisen ja siviiliavaruustoiminnan nopea vähentäminen leikkasi kuitenkin myös Rocketdyneä.

North American, joka oli nyt pitkälti avaruusalusvalmistaja ja sitoutunut avaruussukkulaan, sulautui Rockwelliin 1966. Muodostuneen North American Rockwellin nimi vaihdettiin myöhemmin Rockwell Internationaliksi.

1980- ja 1990-lukujen leikkausten myötä Rockwell International myi vanhan North American Rockwellin osia. Ensimmäiseksi 1980 General Aviation -osasto ja sitten Sabreliner 1983.

Loput aiemmasta NAA:sta, myös Rocketdyne, lopulta myytiin Boeingille 1996. Rocketdyne oli aikansa osa Boeing Integrated Defense Systemsiä kunnes se myytiin edelleen Pratt & Whitneylle 2005-08-022. elokuuta 2005.

Päätoimialansa eli rakettimoottorien lisäksi Rocketdyne on kehittänyt sähköntuotanto- ja säätöjärjestelmiä. Näihin kuuluivat muun muassa ydinparisto ja aurinkosähkölaitteistot sekä Kansainvälisen avaruusaseman pääsähköjärjestelmä. Rocketdynen myynnissä Pratt & Whitneylle Power Systems -osasto siirrettiin Hamilton Sundstrandille, joka myös on United Technologies Corporationin tytäryhtiö.

Santa Susana Field Laboratory

Useiden vuosien ajan Rocketdynen moottorit ja sähköjärjestelmät testattiin Santa Susana Field Laboratory-tutkimuskeskuksessa (SSFL), joka sijaitsee Simi Valleyssä Venturan piirikunnassa Kaliforniassa, lähellä yrityksen Canoga Parkin päämajaa. Rakettiajoaineiden ja muiden myrkyllisen aineiden runsaan käytön seurauksena alueen maaperä saastui merkittävästi.

1959-07-2626. heinäkuuta 1959 tutkimuskeskuksen nestemäisellä metallilla jäähdytetty reaktori koereaktori koki osittaisen reaktoriytimen sulamisen, mikä oli ydinvoiman kaikkien aikojen ensimmäinen. Santa Susana Field Laboratory ei kuulunut vuoden 2005 myyntiin Pratt & Whitneylle ja se säilyi Boeingin omistuksessa.

Rakettimoottorit

Joitakin Rocketdynen valmistamia tai vain kehittelemiä rakettimoottoreita:

Moottori	Ajoaine	Käyttökohde
H-1	RP-1/LOX	Saturn I, IB, Jupiter IRBM, Mercury-Redstone ja eräät Delta-raketit.
F-1	RP-1/LOX	Saturn V.
J-2	LH2/LOX	Saturn IB ja Saturn V.
J-2X	LH2/LOX	Paranneltu J-2 -moottori, jota on tarkoitus käyttää miehitetyssä Ares I ja miehittämättömässä Ares V kantoraketeissa
SSME	LH2/LOX	avaruussukkuloiden päämoottori, Rocketdynellä nimityksenä RS-24
RL-10	LH2/LOX	Delta IV:n ylävaihe, Atlas V:n ja Titanin Centaur-ylävaihe, McDonnell_Douglas_DC-X alias "Delta Clipper". Tulevaisuudessa Altair-kuulaskeutujan päämoottori.
RS-68	LH2/LOX	Delta IV-kantoraketin ensimmäinen vaihe. Tulevaisuudessa moottori tulee Ares V-rakettiin Moottoria on ehdotettu käytettäväksi myös kaavaillussa DIRECT 2.0 -hankkeessa, joka liittyy NASAn vuoden 2020 jälkeen toteuttamaan pyrkimiin miehitettyihin kuulentoihin.
XRS-2200	LH2/LOX	Lockheed Martinin 1990-luvun jälkipuolella kaavaileman X-33-avaruuslentokoneen moottori. Ohjelma keskeytettiin ennen koelentoja.
RS-27A	RP-1/LOX	Delta II ja Delta III kantoraketit sekä Atlas ICBM -ohjus.
RS-83		suunniteltiin NASA "Space Launch Initiative"en eli STS-avaruussukkulan kehitelmään. NASA keskeytti hankkeen suunnitteluvaiheessa.