Adolfas Sabaliauskas

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Adolfas Sabaliauskas

Adolfas Sabaliauskas (18731950) oli liettualainen roomalaiskatolisen kirkon kaniikki ja kansanrunouden sekä erityisesti kansanmusiikin tutkija. Hän käänsi Kalevalan liettuan kielelle asuessaan ensimmäisen maailmansodan aikana Helsingin yliopiston kansanrunouden professori Aukusti Niemen vieraana Patomäentien talossa Oulunkylässä.[1][2][3]

Biržain maalaiskunnassa, Krikščiaissa syntyneen Adolfas Sabaliauskasin vanhemmat olivat varattomia suurtilallisten alustalaisia. Hän kävi Siauliain lukiota ja kävi loma-aikoinaan kokoamassa kansanrunoutta, satuja ja tarinoita. Ylioppilaaksi tultuaan hän opsikeli Kaunasin yliopiston pappisseminaarissa ja jatkoi teologian opintoja Freiburgin yliopistossa Sveitsissä. Hänet vihittiin papiksi 1895. Hän oli pappina ensin Libaussa ja sitten muun muassa Lyvberezessä Kuurinmaalla, Radviliškisissä ja sotilassairaalain kappalaisena Kaunasissa.[2]

Sabaliauskas opiskeli myös musiikkitieteitä 1900-1901 Freiburgin yliopistossa Sveitsissä. Sabaliauskas keräsi laajan aineiston Koillis-Liettuan kansanrunoutta. Hän ystävystyi suomalaisen kansanrunouden tutkijan Aukusti Niemen kanssa tämän kolmivuotisen, Liettuaan suuntautuneen tutkijavierailun aikana 1909–1912 ja he aloittivat 1910 tieteellisen yhteistyön. Yhteistyö tuotti useita julkaisuja, muun muassa Suomalaisen Tiedeakatemian sarjassa vuonna 1912 julkaistun laajan liettualaisten kansanrunojen ja kansanlaulujen kokoelma Lietuvių dainos ir giesmės šiaur-rytinėje Lietuvoje.[1][2]

Sabaliauskas vieraili Suomessa parin viikon ajan 1913 ja uudelleen vuonna 1916. Jälkimmäinen vierailu venyi parin vuoden mittaiseksi koska ensimmäisen maailmansodan ollessa käynnissä Venäjän viranomaiset eivät antaneet Sabaliauskasille lupaa palata kotimaahansa ja myös Sabaliauskasin kotiseurakunnan kirkko ja pappila poltettiin sodan aikana. Sabaliauskas jäi Suomeen sotapakolaiseksi pariksi vuodeksi ja hän asettui Aukusti Niemen perheen vieraaksi. Sabaliauskas aloitti Suomessa ollessaan Kalevalan kääntämisen liettuan kielelle. Hän osallistui Suomessa katolisen kirkon toimintaan, ja oli huolehtimassa Suomessa silloin oleskelleista lukuisista liettualaisista. Ensimmäisen maailmansodan aikana Suomessa toimi Liettualaisten yhdistys, jonka puheenjohtajana oli myöhemmin Kaunasin sotamuseon johtajana ja itsenäisessä Liettuan lääkintäkenraalina toiminut Vladas Nagevičius. Liettualaisten yhdistys järjesti Helsingin yliopiston juhlasalissa 6. toukokuuta 1917 suuren liettualaisjuhlan, jossa juhlapuhujina olivat Maila Talvio ja Aukusti Niemi. Sabaliauskas palasi useiden muiden liettualaisten mukana kotimaahansa alkuvuonna 1918.[1][2]

Sabaliauskas ja Nagevičius olivat aloitteentekijöinä kun Kaunasissa perustettiin toukokuussa 1927 Liettua-Suomi-seura. Samassa yhteydessä järjestettiin Kaunasissa sotamuseon puutarhassa suuri Suomi-juhla 8. toukokuuta 1927, jolloin suomalaisten kutsuvieraiden joukossa olivat muiden muassa professori Viljo Mansikka ja Aukusti Niemi.[1]

Vuonna 2011 paljastettiin Aukusti Niemen kotitalon seinään kiinnitetty Sabaliauskasin ja Niemen yhteistyön muistolaatta.[1]

Sabaliauskasin hautakivi Liettuassa