Abdullah al-Baradouni

Abdullah al-Baradouni (arab. عَبْدُ الله البَرَدُونِي‎; Al Hadan piirikunta, Dhamarin maakunta 1929 – 30. elokuuta 1999 Sana'a, Jemen) oli jemeniläinen runoilija, kolumnisti ja kirjallisuuskriitikko.

Al-Baradouni sai lapsena uskonnollisen koulutuksen ja osasi Koraanin ulkoa 7-vuotiaana. Hän sokeutui 6-vuotiaana sairastuttuaan Jemenissä laajalle levinneeseen isorokkoon. Al-Baradouni lähti opiskelemaan Dhamarin kaupunkiin, josta vuonna 1949 siirtyi Sana'ahan. Hän aloitti uransa arabialaisen kirjallisuuden ja poliittisen historian opettajana. Al-Baradouni vietti useita jaksoja vangittuna, koska hänen poliittisesti latautuneet kirjoituksensa osoittivat kritiikkiä sekä uskonnollisia johtajia että Jemenin arabitasavallan perustaneita vallankumouksellisia kohtaan. Demokratian ja naisten oikeuksien puolestapuhujana hän sai tappouhkauksia Jemenin fundamentalistimuslimeilta, jotka pitivät häntä uskonluopiona. Al-Baradouni kieltäytyi hänelle tarjotusta poliisin suojelusta.

Al-Baradouni teki ensimmäisen ulkomaanmatkansa vuonna 1971 Mosulissa järjestettyyn runofestivaaliin, joka toi hänelle suosiota eri puolilla arabimaailmaa. Hän työskenteli Sana'an radiossa vuodesta 1964 kuolemaansa, vuodesta 1980 lähtien ohjelmajohtajana. Al-Baradouni myös kirjoitti kolumneja eri lehtiin. Hänellä oli erityinen kyky oppia runoutta ulkoa, minkä hän selitti sokeudellaan. Al-Baradouni julkaisi kaksitoista runokokoelmaa sekä kuusi muuta kirjaa politiikasta, kirjallisuudesta ja kansanperinteestä. Monista hänen teoksistaan on tehty käännöksiä vieraille kielille. Al-Baradouni toi arabialaiseen runouteen uusia tyylikeinoja ja esimerkiksi käytti runoissa vuoropuhelua. Hän sai uransa aikana useita palkintoja, kuten Al Owais -palkinnon Arabiemiraateissa vuonna 1993.

Al-Baradouni kuoli sydäninfarktiin 70-vuotiaana. Leskeksi jäi hänen toinen puolisonsa Fatima al-Garafi.