Aarno Maliniemi
Aarno Henrik Maliniemi, vuoteen 1930 Malin, (9. toukokuuta 1892 Oulu – 9. lokakuuta 1972 Helsinki)[1] oli suomalainen kirkkohistorioitsija ja Helsingin yliopiston kirkkohistorian professori.
Maliniemi väitteli filosofian tohtoriksi 1925. Hän toimi Helsingin yliopiston kirjaston kirjastonhoitajana 1927–1945, kirkkohistorian professorina 1945–1960. Hän sai teologian kunniatohtorin arvon Helsingistä 1942, Uppsalasta 1952 ja skotlantilaisesta St Andrewsin yliopistosta 1960. Hän erikoistui Suomen keskiaikaisen latinankielisen kirjallisuuden tutkimukseen.[2] Hän oli keskiajan kirkon suuri tuntija, ja on tutkinut myös vanhaa suomalaista kirjallisuutta.
Hänen puolisonsa oli filosofian tohtori ja lehtori Irja Maliniemi, joka oli vuodesta 1962 Helsingin yliopiston vertailevan kirjallisuudenhistorian dosentti.[2]
Tuotanto
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Der Heiligenkalender Finnlands (1925)
- Studier i Vadstena klosters bibliotek (1926)
- S. G. Elmgrenin muistiinpanot (1939)
- De Sancto Henrico (1942)
- Birgittalaisuudesta sekä kohtia Naantalin luostarin historiasta (1943)
- Zur Kenntnis des Breviarium Aboense (1957)
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Kuolleita. Helsingin Sanomat, 14.10.1972, s. 9. Näköislehden aukeama (tilaajille).
- ↑ a b Otavan Iso tietosanakirja, Otava 1968, osa 5, p. 1279
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Pohjoismaiden keskiaikaa valaisevat tutkimukset Vatikaanin arkistossa. Suomen aktiivinen osanotto tutkimukseen antaa paljon arvokasta valaistusta menneisyydellemme, Helsingin Sanomat, 18.03.1928, nro 77, s. 7, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot
| Kansainväliset | |
|---|---|
| Kansalliset | |
| Henkilöt | |
| Muut | |
