Aappo Pirilä
Aappo Pirilä (25. helmikuuta 1890 Kempele – 27. joulukuuta 1980 Turku)[1] oli suomalainen jääkärieverstiluutnantti. Hänen vanhempansa olivat maanviljelijä Isak Pirilä ja Maria Aleksandra Bohm: Hänet vihittiin avioliittoon vuonna 1913 Stella Elisabet Hekanahon kanssa, josta hän erosi vuonna 1942 ja avioitui uudelleen vuonna 1948 kansakoulunopettaja Helmi Irene Jutilan kanssa.[2][3]
Opinnot
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Hän kävi viisi luokkaa Oulun klassillista lyseota ja suoritti kahdeksannen luokan yksityisesti Helsingin suomalaisessa lyseossa vuonna 1925. Hän suoritti Sotakorkeakoulun yleisen osaston vuosina 1927–1929 ja upseerien talvikoulutuskurssin Utissa vuonna 1931. [2][3]
Jääkäriaika
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Tämä kempeleläinen maanviljelijä liittyi vapaaehtoisena Saksassa sotilaskoulutusta antavaan jääkäripataljoona 27:n 4. komppaniaan 9. tammikuuta 1916. Hän otti osaa taisteluihin ensimmäisessä maailmansodassa Saksan itärintamalla Misse-joella, Riianlahdella ja Aa-joella. Hän suoritti vuonna 1917 Polangenissa järjestetyn erikoiskurssin (pommarikurssi).[2][3]
Suomen sisällissota
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Katso myös: Suomen sisällissota
Hän astui Suomen armeijan palvelukseen 11. helmikuuta 1918 vänrikiksi ylennettynä ja saapui Suomeen (Vaasaan) 25. helmikuuta 1918 jääkärien pääjoukon mukana. Hänet sijoitettiin Suomen valkoiseen armeijaan joukkueenjohtajaksi 3. jääkärirykmentin 5. jääkäripataljoonan 1. komppaniaan, josta hänet komennettiin 2. komppanianpäälliköksi 28. huhtikuuta alkaen. Hän otti osaa sisällissodan taisteluihin Tampereella ja Viipurissa.[2][3]
Sisällissodan jälkeinen aika
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Pirilä palveli sisällissodan jälkeen edelleen komppanianpäällikkönä 3. Jääkärirykmentissä, josta muodostettiin myöhemmin ensin Savon jääkärirykmentti 3 sen jälkeen Uudenmaan rykmentti. Hänet siirrettiin Uudenmaan rykmentistä 15. kesäkuuta 1923 alkaen Suomen valkoisen kaartin Lapuan pataljoonan 7. komppaniaan ja 16. lokakuuta 1923 alkaen pataljoonan konekiväärikomppaniaan. Suomen valkoisesta kaartista hänet komennettiin 14. tammikuuta 1925 ja lopulta siirrettiin 24. heinäkuuta 1925 alkaen Hyökkäysvaunupataljoonaan, jossa hän toimi 2. komppanian päällikkönä ja pataljoonan komentajan viransijaisena. Hyökkäysvaunupataljoonan muututtua Erilliseksi hyökkäysvaunukomppaniaksi l. toukokuuta 1927 Pirilä nimitettiin sen päälliköksi. Erillisestä hyökkäysvaunukomppaniasta hänet siirrettiin 26. tammikuuta 1928 alkaen Porin rykmenttiin, jossa hän toimi aliupseerikoulunjohtajana ja 29. joulukuuta 1930 alkaen I pataljoonan komentajana. Porin rykmentistä hänet siirrettiin 1. joulukuuta 1931 komentajaksi Uudenmaan rykmentin I pataljoonaan, josta hänet siirrettiin edelleen komentajaksi 1. heinäkuuta 1933 alkaen Suomen valkoisen kaartin Lapuan pataljoonaan. Hänet siirrettiin 19. joulukuuta 1934 alkaen Keski-Suomen rykmenttiin, mutta siirrosta huolimatta hän työskenteli komennettuna entisessä tehtävässään Suomen valkoisessa kaartissa aina 6. elokuuta 1935 saakka, jolloin hänet nimitettiin Porin rykmentin II pataljoonan komentajaksi, jossa tehtävässä hän toimi vuoteen 1938 saakka, jolloin hänet nimitettiin Porin Sotilaspiirin päälliköksi ollen tehtävässä talvisotaan saakka. Edellä mainittujen tehtävien ohella Pirilä toimi Santahaminan komendanttina 1. joulukuuta 1931 – 1. syyskuuta 1934 ja Helsingin varuskunnan komendanttina 16. kesäkuuta – 14. heinäkuuta sekä 28. elokuuta – 10. syyskuuta 1934 väliset ajat.[2][3]
Talvi- ja jatkosota sekä sotien jälkeinen aika
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Pirilä osallistui talvisotaan komentajana Jalkaväkirykmentti 18:ssa ja osallistui taisteluihin Summassa. Myöhemmin hän oli II Armeijakunnan käytössä. Välirauhan aikana Pirilä toimi päällikkönä Jalkaväenkoulutuskeskus 5:ssä ja komentajana Jalkaväkirykmentti 40:ssä sekä 12. Prikaatin komentajan apulaisena. Myöhemmin välirauhan aikana hän toimi Satakunnan sotilasläänin komentajan apulaisena. Jatkosodan puhjettua hänet nimitettiin Satakunnan sotilasläänin komentajaksi ja oli tehtävässä koko sodan ajan. Sodan jälkeen hän erosi vakinaisesta palveluksesta ja siirtyi Vakuutusyhtiö Salaman palvelukseen, josta hän siirtyi Vakuutusyhtiö Suomen palvelukseen vuonna 1950 ja oli tehtävässä vuoteen 1952 saakka.[3]
Luottamustoimet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Pirilä toimi Hyökkäysvaunupataljoonan kunnianeuvoston puheenjohtajana vuonna 1926 ja Uudenmaan rykmentin kunnianeuvoston puheenjohtajana vuonna 1933 sekä 1. Divisioonan kunniatuomioistuimen jäsenenä vuonna 1935. Lisäksi hän toimi Kempeleen nuorisoseuran johtokunnan jäsenenä vuosina 1911–1914 ja maamiesseuran johtokunnan jäsenenä vuosina 1912–1915 sekä Kempeleen-Salon osuusmeijerin hallinnon jäsenenä vuonna 1914 ja tilien tarkastajana vuonna 1915. Kempeleen-Salon osuuskaupan hallinnon jäsenenä hän toimi vuonna 1915 ja Malmin kunnan Santahaminan kansakoulun johtokunnan jäsenenä ja varapuheenjohtajana vuosina 1932–1933 ja puheenjohtajana vuonna 1934.[2][3]
Ylennykset ja kunniamerkit .svg){kind=small}
| Ylennykset | Kunniamerkit | |
|
         |
|
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Onttonen, Markku: jääkärikirja Gummerus Jyväskylä 2005 ISBN 951-20-6232-1.
- Puolustusministeriön Sotahistoriallisen toimiston julkaisuja IV, Suomen jääkärien elämäkerrasto, WSOY Porvoo 1938.
- Sotatieteen Laitoksen Julkaisuja XIV, Suomen jääkärien elämäkerrasto 1975, Vaasa 1975 ISBN 951-99046-8-9.