AYY:n omaisuuskiista

AYY:n omaisuuskiista oli kolmen suomalaisen ylioppilaskunnan ja niiden varallisuuden yhdistämistä koskeva tapahtumasarja.

Vuonna 2005 Taideteollisen korkeakoulun rehtori Yrjä Sotamaa ehdotti Taideteollisen korkeakoulun, Teknillisen korkeakoulun ja Helsingin kauppakorkeakoulun yhdistymistä ”innovaatioyliopistoksi”. Suomen hallitus päätti toteuttaa Aalto-yliopisto-hankkeen hallitusohjelmassa huhtikuussa 2007. Uusi yliopisto perustettaisiin Otaniemeen Teknillisen korkeakoulun alueelle. Yliopistojen yhdistyminen tarkoitti myös kolmen ylioppilaskunnan yhdistymistä yhteiseksi ylioppilaskunnaksi, Aalto-yliopiston ylioppilaskunnaksi (AYY).

Teknillisen korkeakoulun TKY:llä, Taideteollisen korkeakoulun TOKYO:lla ja Helsingin kauppakorkeakoulun KY:llä omista pitkistä perinteistä sekä toiminnasta ja niiden suojelusta syntyi tärkeä kysymys yhdistyessä. Olennaiseksi osaksi perinteiden suojelua ja niiden jatkamista nähtiin varallisuuden jakaminen reilusti uuden ylioppilaskunnan sisällä.

TKY:lla oli sijoitusomaisuutta sekä se omisti Dipolin sekä muita kiinteistöjä Otaniemessä. KY:llä taas oli merkittäviä sijoitus- sekä kiinteistöomaisuuksia. KY:n 2008 tekemän selvityksen mukaan sen omaisuuden markkinarvo oli 70 miljoonaa euroa. TKY ei tehnyt virallista selvitystä korostaen, ettei Teekkarikylän kiinteistöjen todellista arvoa voisi selvittää kuin myymällä ne. TOKYO oli muihin ylioppilaskuntiin verrattuna vähävarainen.

Suomen ylioppilaskuntien liiton työryhmissä varallisuuden aiheuttamat kipukohdat huomattiin, ja aluksi niiden ratkaisua toivottiin valtionhallinnon tasolla. Osa työryhmäläisistä kannatti ylioppilaskuntien muuttamista osakunniksi, mutta tästä ei innostuttu opetusministeriössä eikä Helsingin yliopiston osakunnissa. Lopulta SYL päätti olla ottamatta kantaa ylioppilaskuntien yhdistymiseen, ja samanlaisen lausunnon antoi myös opetusministeriö. Neuvottelut olisi käytävä ylioppilaskuntien välillä. Keskustelujen aikana TKY:llä oli noin 11 000 jäsentä, KY:llä noin 4000 jäsentä ja TOKYOlla noin 1400 jäsentä.

Erilaisia näkökulmia

Teknillisen korkeakoulun ylioppilaskunta

TKY:n ehdotus oli, että kaikki varallisuus laitettaisiin yhteen, mikä turvaisi parhaiten kaikkien AYY:n jäsenien yhdenvertaisuuden ja sopisi parhaiten uuden yhtenäisen yliopiston henkeen. Sen lisäksi varallisuuden yhdistämisellä voitaisiin TKY:n mukaan luoda parhaat palvelut kaikille jäsenille.

Kauppakorkekoulun ylioppilaskunta

KY:llä nähtiin parhaaksi varallisuuksien pitäminen erillään. KY:n vuoden 2008 hallituksen puheenjohtaja Katariina Kyckling vetosi, että poikkitieteellisyyden johtoajatuksesta huolimatta tulisivat tutkinnot ja korkeakoulut olemaan erillisiä, jolloin myös olisi johdonmukaista, että sama näkyisi ylioppilaskuntien puolella. Edustajistossa pidettiin merkittävänä riskinä teknillisten ylioppilaiden jäsenmäärän suhteellista suuruutta. KY:n pelot voidaan kiteyttää TKY:n ja TKK:n hallituksissa toimineen Sini Nummisen lausuntoon AYY:n valtasuhteista Polyteekkari-lehdessä syksyllä: ”Teekkarit pääsevät enemmistönä joka tapauksessa parhaiten määrittelemään uuttakin toimintaa”. Tampereen teknillisen yliopiston yhdistymistä ja sen varojen jakamista teekkarien päätösvallan ulkopuolelle pidettiin myös varoittavana esimerkkinä.

Taideteollisen korkeakoulun ylioppilaat

TOKYO:n edustajistossa ymmärrettiin KY:n huolet jäsenmäärien eri suuruudesta, mutta TOKYO päätyi tukemaan TKY:n näkemystä ylioppilaskuntien varallisuuksien yhdistämisestä.

KY siirtää varat KY-säätiölle

KY:lle perustettiin tulevaisuustyöryhmä, joka hoiti yhdistymis- ja omaisuusneuvottelut. Tarkoituksena oli vielä löytää sopu TKY:n ja TOKYO:n kanssa, mutta valmistelut KY-säätiön perustamiseksi aloitettiin. Vuonna 2008 perustettiin ulkopuolisilta salassa KY-säätiö.

TKY:n sovintoesityksessä syyskuussa 2008 ehdotettiin erillistä 16,1 miljoonan euron kylterirahaston perustamista Aalto-yliopiston sisälle, KY-yhdistykselle 0,5 miljoonan pääomaa sekä KY-talon vuokraamista 10 vuodeksi kyltereille. Erityisesti viimeinen ehdotus herätti KY:llä tunteita. KY vastasi lokakuussa virallisesti vastaehdotuksella, jossa lahjoitukset AYY:lle suhteutettaisiin alkuperäisten ylioppilaskuntien jäsenmääriin. TKY ei vastannut lokakuuhun loppuun mennessä, jolloin KY aloitti omaisuudensiirtovalmistelut. Takaraja oli asetettu lokakuun loppuun, jotta valmistelut ehdittäisiin tehdä ennen yliopistolain valmistelun alkamista. 30. lokakuuta 2008 KY:n edustajisto päätti yksimielisesti KY:n sijoituskiinteistöjen ja 23,5 miljoonan euron rahasto-osuuksien siirrosta KY-säätiölle. Aalto-ylioppilaskunnalle siirtyisi päätöksellä 53 miljoonan euron arvosta asuntolakiinteistöjä sekä 4,5 miljoonaa euroa rahasto-osuuksia.

AYY vastaan KY-säätiö

AYY:sssä ja TKY:llä varojen siirtoon suhtauduttiin kriittisesti. Myös opetusministeriö oli antanut ennen varojen siirtoa kriittisen lausunnon koskien ylioppilaskuntien varojen siirtämistä.

Kaksi KY:n jäsentä teki valituksen tehdyistä siirroista hallinto-oikeuteen. Syyksi ilmoitettiin KY:n päätöksiin liittyvien asiakirjojen salailu sekä epäilys siirtopäätöksen lainvastaisuudesta. Kummallakin jäsenellä oli ollut myös luottamustoimia TKY:ssä. Toinen henkilöistä oli toiminut edustajiston puheenjohtajana ja toinen hallituksen puheenjohtajana. TKY kuitenkin ilmoitti, ettei sillä ole osuutta valitukseen. Syyskuussa 2009 Helsingin hallinto-oikeus hylkäsi valituksen. Päätöksestä valitettiin, mutta vuoden 2009 lopussa korkein hallinto-oikeus hylkäsi valituksen.

Vuonna 2010 AYY haki päätöksen purkua korkeimmalta hallinto-oikeudelta vedoten KHO:n puuttelliseen tietoon todellisesta lahjoitetun omaisuuden arvosta. Vuonna 2012 KHO hylkäsi purkuhakemukset ja alkuperäiset päätökset jäivät voimaan.

AYY haki Helsingin käräjäoikeudelta lahjoitusten määräämistä pätemättömiksi, mutta 2014 käräjäoikeus katsoi, että lahjoitukset olivat sallittuja.

Lähteet

Sohlstén-Nederström Jemina: Sata vuotta opintojen tiellä. Otava, 2011. ISBN 9789511251736