ARA Moreno
| ARA Moreno | |
|---|---|
 ARA Moreno |
|
 |
|
| Aluksen vaiheet | |
| Rakentaja | New York Shipbuilding Corporation, Camden, New Jersey |
| Kölinlasku | 9. heinäkuuta 1910 |
| Laskettu vesille | 23. syyskuuta 1911 |
| Palveluskäyttöön | 15. tammikuuta 1915 |
| Poistui palveluskäytöstä | 1949 |
| Loppuvaihe | myyty romutettavaksi 1956 |
| Tekniset tiedot | |
| Uppouma |
27 900 t (standardi) 30 600 t (max) |
| Pituus | 181,28 m (kokonaispituus) |
| Leveys | 30 m |
| Syväys | 8,446 m |
| Koneteho | 40 000 shp (29,828 MW) |
| Nopeus | 22,5 solmua |
| Aseistus | |
| Aseistus |
6 × 12"/L50 (305 mm) kaksoistykkitornia 12 × BL 6"/L50 (152,4 mm) tykkiä 16 × 4" ilmatorjuntatykkiä 2 × 21" (533 mm) torpedoputkea |
ARA Moreno oli Argentiinan laivaston Rivadavia-luokan taistelulaiva.
Valmistus
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Pääartikkeli: Rivadavia-luokka (taistelulaiva)
Alus tilattiin New Jerseystä New York Shipbuilding Corporationilta, missä köli laskettiin 9. heinäkuuta 1910. Alus laskettiin vesille 23. syyskuuta 1911 ja otettiin palvelukseen 15. tammikuuta 1915.
Palvelus
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Moreno saapui 26. toukokuuta 1915 Puerto Belgranon laivastotukikohtaan osallistuttuaan matkan aikana Panaman kanavan avajaisjuhlallisuuksiin ja kansainväliseen laivastokatselmukseen Hampton Roadsissa, Virginiassa. Alus liitettiin Argentiinassa laivaston ensimmäiseen viirikköön.[1]
Aluksella vihittiin toukokuussa 1917 tukikohdan toinen telakka-allas käyttöön, kun se saapui rungon korjaukseen. Seuraavien viiden vuoden ajan alus osallistui normaaleihin rauhanajan tehtäviin, kunnes se siirrettiin 1923 reserviin Puerto Belgranossa. Ankkurissa makaavan aluksen modernisointia Puerto Belgranossa selvitettiin tammikuusta marraskuuhun 1924, mutta se päätettiin toteuttaa Yhdysvalloissa.[2]
Alus siirtyi Tyynenmeren kautta Yhdysvaltoihin. Ennen saapumistaan Philadelphiaan se vieraili Valparaísossa ja Callaossa sekä läpäisi Panaman kanavan. Koneiden öljykäyttöiseksi muuttamisen jälkeen alus jatkoi matkaansa Bostoniin, jossa sen aseistus modernisoitiin. Alukselle asennettiin uudistetut tulenjohtolaitteet ja kolmituumaiset ja kaksinaulaiset ilmatorjuntatykit, jotka korvasivat nelituumaiset tykit. Lisäksi aluksen raskas masto korvattiin verkkorakenteisella ja savuhormiin asennettiin savunhajotin.[3] Elokuussa 1926 alus palasi Puerto Belgranoon, jossa se liitettiin koulutusviirikköön. Se teki lukuisia koulutuspurjehduksia seuraavien vuosien aikana.[2]
Vuonna 1930 alus palasi 1. viirikköön, joka nimettiin 1932 taistelulaivaviiriköksi. Alus kuljetti elokuussa 1933 presidentin viralliselle vierailulle Uruguayyn ja Brasiliaan, ja sitä saattoivat hävittäjät ARA Tucumán, ARA Mendoza ja ARA La Rioja. Osasto palasi Puerto Belgranoon 22. lokakuuta.[2]
Seuraavana kesänä alus oli uudelleen Brasilian aluevesillä itsenäisyyspäiväjuhlallisuuksissa Rio de Janeirossa. Alus lähti 1937 sisaraluksensa kanssa Euroopan vesillä ja palasi kotimaahan Funchalin kautta. Syyskuussa 1939 alus vieraili sisaraluksensa kanssa seuraavan kerran Brasiliassa, jolloin alusten mukana oli runsaasti merikadetteja koulutuspurjehduksella. Ennen alusten paluuta Puerto Belgranoon 13. syyskuuta syttyi toinen maailmansota, minkä vuoksi alusten suojaksi lähetettiin hävittäjät ARA Buenos Aires, ARA Corrientes, ARA Misiones ja ARA Santa Cruz.[2]
Puolueettoman maan laivastossa sotavuodet kuluivat ilman erityisiä tapahtumia. Alus jatkoi palvelustaan vuoteen 1949, jolloin se siirrettiin Puerto Belgranossa reserviin. Alusta käytettiin toisinaan majoitustilana ja huoltokeskuksena, kunnes se muutettiin 1955 vallankumouksen jälkeen vankilaivaksi. Aluksen miehistö oli supistunut olemattomiin ja ainoastaan ylläpidon kannalta välttämätön miehistö palveli aluksella.[2]
Alus poistettiin laivaston vahvuudesta 1. lokakuuta 1956 ja se myytiin 11. tammikuuta 1957 romutettavaksi Boston Metalsille 2 469 660 Yhdysvaltain dollarilla. Laivasto tervehti 12. toukokuuta viimeisen kerran Clyden ja Oceanin hinaamaana Puerto Belgranosta Japaniin lähtevää alusta. Alus matkasi Panaman kanavan ja Honolulun kautta ja saapui 17. kesäkuuta Yawata Iron and Steel Companylle siihen saakka pisimmän hinausmatkan jälkeen.[2]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Gardiner, Robert (toim.): Conway's All the World's Fighting Ships 1906-1921. Lontoo, Englanti: Conway Maritime Press, 1985. ISBN 0-85177-245-5 (englanniksi)
- Whitley, M. J.: Battleships of World War Two - an international encyclopedia. Lontoo: Arms and Armour, 1998. ISBN 1-85409-386-X (englanniksi)
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]| Edeltäjä: Libertad-luokka – Seuraaja: EI |