AIM-174
| AIM-174 | |
|---|---|
 AIM-174 on samankaltainen kuin kuvan normaali SM-6, mutta siitä puuttuu perän Mk-72-rakettimoottoripakkaus. |
|
| Tyyppi | erittäin pitkän kantaman ilmataisteluohjus |
| Valmistushistoria | |
| Valmistaja | Raytheon |
| Valmistusmaa |
 Yhdysvallat |
| Ohjus | |
| Massa | ~860 kg |
| Räjähdysaineen massa | 64 kg |
| Huippunopeus | Mach 3,5 (4 287,7 km/h) |
| Kantomatka | ainakin 240 km |
| Maalinhaku | inertiasuunnistus + aktiivinen/puoliaktiivinen tutka |
| Mitat | |
| Pituus | 6,6 m |
| Kärkiväli | 1,57 m |
AIM-174 on yhdysvaltalainen erittäin pitkän kantaman ilmataisteluohjus, jonka Raytheon on kehittänyt mereltä laukaistavasta RIM-174 Standard ERAM (SM-6) -ohjuksesta. Ohjus on Yhdysvaltain laivaston käytössä ja tiettävästi vain F/A-18E/F Super Hornet -hävittäjien aseistuksena.
Super Hornetin kantama laukaisumoottoriton RIM-174 kuvattiin ja julkaistiin internetissä ensi kerran vuonna 2021, mikä käynnisti spekulaatiot laivaston uudesta pitkän kantaman ilmataisteluohjuksesta. Sittemmin lisää kuvia ohjuksen kokeiluista on julkaistu ja jonkin verran myös virallista tietoa on kerrottu.[1]
Suunnittelu
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]AIM-174 on lentokoneesta laukaistavaksi suunniteltu ilmataisteluversio aiemmin vain laivastokäytössä olleesta RIM-174:stä, joka kykenee tuhoamaan ilma-aluksia ja ohjuksia sekä iskemään pintakohteita vastaan. AIM-174 on todennäköisesti samankaltainen, mutta siitä puuttuu pystysuorassa laukaisussa käytettävä ensimmäisen vaiheen Mk-72-rakettimoottori eli siinä on vain lentovaiheen rakettimoottori. Ilman laukaisupakettia AIM-174 on noin 6,6 metriä pitkä eli paljon pidempi kuin käytössä oleva AIM-120 AMRAAM (3,7 m) ja painaa arviolta noin 860 kilogrammaa, mikä on yli viisinkertainen määrä AIM-120:een (~162 kg) verrattuna.[2][3]
AIM-174 on siis aivan liian iso mahtuakseen esimerkiksi F-35:n rungonsisäisiin asekuiluihin ja on siksi kannettava siipien ripustimissa. Tämän takia se saattaa jäädä vain vanhempien hävittäjien, kuten Super Hornetien aseeksi, koska viidennen sukupolven hävittäjien häiveominaisuuksiin ei sovi rungon ulkopuolinen kuorma, joka aiheuttaa suuremman tutkapinta-alan. Ohjus voi jakaa ja vastaanottaa tietoa muiden yksiköiden kanssa datalinkeillä, joten onkin mahdollista, että taistelussa F-35-häivehävittäjä lentäisi edellä lähempänä uhkaa ja Super Hornet voisi silti tuhota F-35:n havaitseman kohteen kantamallaan AIM-174:llä kaukaa turvallisemmalta alueelta.[2]
AIM-174:n kantamaksi on vahvistettu 240 km, mutta todellisuudessa se voi olla huomattavasti suurempi; joidenkin laivasta laukaistavien mallien kantama on reilusti yli 300 km ja korkealla sekä kovaa lentävästä lentokoneesta laukaistuna se voisi olla vieläkin suurempi. RIM-174 pystyy torjumaan meritorjuntaohjuksia ja ballistisia ohjuksia, joten AIM-174:n oletetaan myös. RIM-174:n jotkut mallit voivat iskeä myös meri- ja maakohteita vastaan, joten tulevaisuudessa nämä ominaisuudet saatetaan kehittää myös ilmasta laukaistavalle ohjukselle.[2][3]
Politiikka ja käyttö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Samaan aikaan käynnissä on niinikään pitkän kantaman AIM-260 JATM -ilmataisteluohjuksen suunnittelu. Yhdysvaltain ilmavoimille kehitetään vielä erikseen pitkän kantaman Long-Range Engagement Weapon -projektinimellä tunnettua ilmataisteluohjusta. Uudet ohjukset ovat Yhdysvaltain vastineita esimerkiksi venäläiselle R-37M:lle sekä kiinalaisille PL-17:lle ja PL-21:lle.[4] Yhdysvalloilla ei ole ollut näidenkaltaisia pitkän kantaman ilmataisteluohjuksia sitten vuonna 2004 käytöstä poistetun AIM-54 Phoenixin.[5]
Koska AIM-174 on tullut julkisuuteen 2020-luvulla, siitä puhuttaessa huomio kiinnittyy usein sen käyttöön Kiinan lentokoneita vastaan läntisen Tyynenmeren alueella (Indo-Pacific), mahdollisessa tulevaisuuden sodassa Yhdysvaltojen ja Kiinan välillä. Kiina tavoittelee suurempaa valtaa ja on kasvattanut asevoimiaan. Yksi mahdollinen eskalaatio on Kiinan hyökkäys Taiwaniin. Ohjus nähtiin vuoden 2024 RIMPAC-sotaharjoituksessa Tyynellämerellä.[2][3]
Palvelukseen tullut malli AIM-174B on käytössä Yhdysvaltain laivastossa eli lähinnä lentotukialuksilla. Sillä aseistetaan ainakin aluksi vain F/A-18E/F Super Hornet -hävittäjiä.[2]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Carter Johnston: Air-launched SM-6 Spotted Again on U.S. Navy F/A-18 Super Hornet Naval News. 4.6.2024. Viitattu 1.9.2024. (englanniksi)
- ↑ a b c d e The US Navy's insane new air-to-air missile: The AIM-174 Sandboxx. Viitattu 1.9.2024. (englanniksi)
- ↑ a b c Tyler Rogoway, Joseph Trevithick: AIM-174 Missile Seen On Super Hornet About To Launch From A Carrier For First Time The War Zone. 23.7.2024. Viitattu 1.9.2024. (englanniksi)
- ↑ Thomas Newdick: The Air Force Plans To Test-Launch A Mysterious New Air-To-Air Missile The War Zone. 4.4.2022. Viitattu 1.9.2024. (englanniksi)
- ↑ Phoenix successor redux: the USN’s range riposte to China’s PL-17? International Institute for Strategic Studies. Viitattu 1.9.2024. (englanniksi)