AGS-17
| AGS-17 | |
|---|---|
 AGS-17 |
|
| Aseen tyyppi | kranaattikonekivääri |
| Alkuperämaa |
 Neuvostoliitto |
| Palvelushistoria | |
| Palvelusvuodet | vuodesta 1971 eteenpäin |
| Valmistushistoria | |
| Suunniteltu | 1960-luvulla |
| Valmistajat | Molot |
| Eri versiot | AGS-17, AG-17A, AG-17M |
| Tekniset tiedot | |
| Paino | 31 kg (29 patruunan vyölippaalla 45,5 kg) |
| Kaliiperi | 30 mm |
| Toimintatapa | suljetulta lukolta ampuva massasulku |
| Lipas | 29 patruunan vyölipas |
| Tulinopeus | 350–400 ls/min |
| Lähtönopeus | 185 m/s |
| Tehokas kantama | 700 m (suorasuuntauksella) |
AGS-17 Plamja (ven. АГС-17 Пламя, ’liekki, lieska’) on neuvostoliittolais-venäläinen 30 mm kranaattikonekivääri. AGS on lyhennys sanoista avtomatitšeski granatomjot stankovyi (ven. автоматический гранатомёт станковый) eli ”automaattinen kranaatinheitin, jalustalla”.
Historia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]AGS-17:n kehitystyö aloitettiin Tulassa Neuvostoliitossa vuonna 1967. Suunnittelutyön aloittamiseen vaikuttivat ilmeisesti Neuvostoliiton ja Kiinan väliset rajaselkkaukset sekä vietnamilaisten kommunistijoukkojen kokemukset yhdysvaltalaisia Mk 19 -kranaattikonekiväärein varustettuja joukkoja vastaan käydyistä taisteluista Vietnamin sodassa. Kranaattikonekiväärin ajateltiin olevan erittäin tehokas ase massamaista jalkaväkitaktiikkaa käyttäviä kiinalaisjoukkoja vastaan. Ensimmäiset 30 mm kranaattikonekiväärit saatiin koekäyttöön vuonna 1969, ja massatuotanto voitiin aloittaa Molotin tehtailla 1971.
Rakenne ja ominaisuudet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kranaattikonekiväärin pääosat ovat: varsinainen ase AG-17, kolmijalka SAG-17 ja suuntain PAG-17. Aseella voidaan ampua sekä sarja- että kertatulta. AGS-17:n toimintaperiaate on suljetulta lukolta ampuva massasulku, eli lukko pysyy laukaisutapahtuman ajan kiinni ainoastaan oman inertiansa avulla. Ase on vyösyöttöinen. Aseeseen kiinnitettävään vyölippaaseen mahtuu 30 patruunan vyö, mutta ensimmäinen vyölenkki on jätettävä aseen lataamisen mahdollistamiseksi tyhjäksi, joten ammustäyttö on 29 patruunaa. Aseella voidaan ampua suorasuuntaustulta 700 metriin asti ja epäsuoraa tulta 1 700 metriin.
Versioita
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- AG-17A: Helikopterikäyttöön tarkoitettu versio, jossa sähkömekaaninen laukaisukoneisto ja paksu putken alumiinivaippa. Käytetty aiemmin Mi-8-helikopterien oviaseena ja sittemmin Mi-24:ssä GUV-8700-asekasetin kranaattikonekivääriversiossa (9A669).
- AG-17M: Laivoilla ja BMD-3-rynnäkköpanssarivaunuissa käytetty malli, joka eroaa AG-17:stä ainoastaan paremmin kuumenemista kestävän putkensa osalta.
Teknisiä tietoja (AGS-17)
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Kaliiperi: 30 mm
- Paino:
- Varsinainen: 18 kg
- Kolmijalka: 12 kg
- Tähtäin: 1 kg
- Täysi vyölipas (29 patruunaa): 14,5 kg
- Yhteensä: 45,5 kg
- Lähtönopeus: 185 m/s
- Tulinopeus: 350–400 ls/min
- Tähtäyslaite: PAG-17
- Tyyppi: suuntain
- Suurennos: 2,7×
- Tähtäysala: 12°
Ampumatarvikkeet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- VOG-17M
- Tyyppi: patrunoitu esisirpaloitu sirpalekranaattilaukaus
- Patruunatunnus: 30×29B (vyökantainen)
- Paino:
- Patruuna: 350 g
- Kranaatti: 275 g
- Räjähdysainelataus: 36 g heksogeenia (А-IX-1)
- Ajopanos: 2,7 g
- Sytytin: VMG-M
- Tyyppi: itsetuhoiskusytytin
Lisäksi on olemassa uudempia, paranneltuja VOG-30-laukauksia. VOG-17M ja VOG-30:tä vanhempia VOG-17-patruunoita on myös olemassa. Ne eroavat VOG-17M:stä siten, että niissä käytetään VMG-iskusytytintä, jossa ei ole itsetuhomekanismia.
Järjestelmän venäläisiä taisteluvälineindeksinumeroita
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- AGS-17 (АГС-17): 6G10 (6Г10)
- AG-17 (АГ-17): 6G11 (6Г11)
- PAG-17 (ПАГ-17): 1OP78 (1ОП78)
- SAG-17 (САГ-17): 6T8 (6Т8)
- VOG-17 (ВОГ-17): 7P9 (7П9)
- VOG-17M (ВОГ-17M): 7P9M (7П9М)
- VOG-30 (ВОГ-30): 7P36 (7П36)
- Vyölipas: 6L11 (6Л11)
- Patruunavyö (30 patr.): 6L12 (6Л12)
- Vyöntäytin: 6Ju13 (6Ю13)