Pöyry (yritys)

Wikipediasta
(Ohjattu sivulta AFRY Finland)
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Pöyry Oyj
Yritysmuoto julkinen osakeyhtiö
Osake OMXH: POY1V
Markkina-arvo Nousua 289,5 milj. € (31.12.2017)[1]
ISIN FI0009006696
Perustettu 1958
Toimitusjohtaja Martin à Porta (2016–2019)
Puheenjohtaja Jonas Gustavsson[2]
Kotipaikka Vantaa, Suomi
Toimiala teollisuus, energia, infra
Tuotteet tekninen suunnittelu, tekninen ja liikkeenjohdon konsultointi
Liikevaihto Laskua 522,3 milj. € (2017)[1]
Liikevoitto Nousua 15,1 milj. € (2017)[1]
Tilikauden tulos Nousua 5,6 milj. € (2017)[1]
Henkilöstö Laskua 4 551 (Fte, keskim. 2017)[1]
Tytäryhtiöt
  • JP-Finance Oy (ent. emoyhtiö)[3]
  • Energia-Ekono Oy[3]
  • Electrowatt Engineering (1997–)
  • Jaakko Pöyry Consulting Oy (1966–)[3]
  • Jaakko Pöyry Oy[3]
  • JP-International Oy[3]
  • JP Operations Management Oy[4]
  • JP-Suunnittelu Oy[3]
  • Maa ja Vesi Oy[3]
Kotisivu www.poyry.com
Pöyryn pääkonttori Vantaan Martinlaaksossa.

Pöyry Oyj oli suomalainen konsultointi- ja suunnitteluyritys, joka keskittyi kolmeen toimialaan: teollisuuden, energian ja infran hankkeisiin. Pöyryn tyypillisiä toimeksiantoja olivat esimerkiksi teollisuuslaitoksen, vesivoimalan, raidejärjestelmän tai vesilaitoksen suunnittelu. Yrityksen vahvin ala oli metsäteollisuus. Yhtiön perusti Jaakko Pöyry vuonna 1958.

Joulukuussa 2018 ruotsalainen konsulttiyritys ÅF (aik. Aktiebolaget Ångpanneföreningen) ilmoitti aikeestaan ostaa Pöyry 611 miljoonalla eurolla. Pöyry hyväksyi tarjouksen, ja osto toteutettiin alkuvuodesta 2019. Tämän myötä Pöyry poistui Helsingin pörssistä. ÅF on noteerattu Tukholman pörssissä.[5] Järjestelyn seurauksena yhdistyneen konsernin uudeksi nimeksi tuli AFRY.[6]

Historiaa

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jaakko Pöyry perusti nimeään kantavan insinööritoimiston vuonna 1959 toimittuaan vuoden professori Jaakko Murron kanssa yrityksessä Murto & Pöyry. Uusi yritys keskittyi alusta asti hankkeisiin Suomen ulkopuolella, aluksi Ruotsissa ja Norjassa ja vuodesta 1966 uuden Jaakko Pöyry Consulting -yhtiön myötä[3] Brasiliassa suuren sellutehtaan suunnittelussa ja rakentamisessa. Vuonna 1967 yritys sai tasavallan presidentin vientipalkinnon. Pöyry teki metsäteollisuusprojekteja myös suomalaisyritysten kansainvälistymisen ensi askeleissa, muun muassa Kymin ja Kaukaan paperitehtaan Saksaan. Kun Pöyryssä vuonna 1969 työskenteli pari sataa ihmistä, vuoden 1972 paikkeilla henkilöstöä oli jo yli 600 ympäri maailmaa aikana, jolloin metsäteollisuus kaikkialla investoi voimakkaasti. Kasvu jatkui niin, että Jaakko Pöyryn kuollessa vuonna 2006 hänen perustamansa konserni työllisti yli 6 000 ihmistä 44 maassa,[7] vuonna 2011 jo 7 000[8].

Suomen Kuvalehden haastattelussa vuonna 1995 Jaakko Pöyry nimesi yhtiönsä kasvun ja alkuvuosien kansainvälistymisen tärkeiksi aikaansaajiksi alkuvuosina Eric Ehrnroothin ja 1960-luvun lopun Brasilian hankkeesta alkaen varatoimitusjohtajat Matti Kankaanpään ja Risto Eklundin[3]. Muita keskeisiä asiantuntijoita olivat projektinjohdossa Esko Mykkänen, automaatiossa Sami Alperi ja Paul Talvio, laitossuunnittelussa Pauli Heinonen ja Voitto Leppänen, paperitehtaissa Mikko Nyyssölä ja sellutuotannossa Pentti Piilonen[9].

Teollisuushankkeiden suunnittelun lisäksi Pöyry konsultoi monia maailman maita niiden metsävarojen käytössä ja laati kullekin maalle asiasta perusteellisia poliittisia ohjelmia. Tässä työssä yritys teki yhteistyötä maiden hallitusten ja kansainvälisten organisaatioiden kuten Maailmanpankin kanssa. Pöyryn laatimat metsäohjelmat saivat myös paljon kritiikkiä muun muassa Indonesian sademetsien tuhoamisesta.[3]

1980-luvun puolivälissä Jaakko Pöyry myi puolet konserninsa osakkeista sijoittaja Henrik Ehrnroothille[10].

Vuonna 1991 Pöyry-yhtiöille muodostettiin erillinen konsernijohto. Pääjohtajaksi nimitettiin Henrik Ehrnrooth (sitä ennen Jaakko Pöyry Oy:n toimitusjohtaja), toimitusjohtajaksi Kari Stadigh (sitä ennen emoyhtiö JP-Finance Oy:n toimitusjohtaja) ja hallituksen puheenjohtajaksi perustaja Jaakko Pöyry. Tuolloin Ehrnrooth omisti 45 prosenttia ja Stadigh 5 prosenttia emoyhtiön osakkeista, Pöyry loput 50.[11]

Vuonna 1995 talousvaikeuksiin joutuneen Pöyryn omistus siirtyi sijoitusyhtiö Finvestille, josta Ehrnroothin lähipiiri puolestaan osti Kalle Isokallion ulos[12] ja yritysten keskushallinnot yhdistettiin. Poliisi tutki kauppaan liittyneitä lahjontaepäilyjä[13]. Kaksi vuotta myöhemmin Finvest luopui suuresta osasta omistuksestaan ja listautti Pöyryn Helsingin ja Tukholman pörsseihin.[3][14] Alkuvuodesta 2019 ruotsalainen ÅF osti Pöyryn pois pörssistä[5].

Pöyry laajeni paljolti yrityskaupoin. Vuonna 1997 se teki niistä siihen asti suurimman ostamalla 49 prosenttia sveitsiläisestä Electrowatt Engineeringistä (EWE). Kauppa teki Pöyrystä maailman neljänneksi suurimman teknisiä suunnittelupalveluita tarjoavan yritysryhmän.[15]

Johto

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pöyryn toimitusjohtajana vuosina 2016–2019 toimi sveitsiläinen Martin à Porta[16][17] Ennen häntä toimitusjohtajana oli toiminut Alexis Fries syyskuusta 2012.[18] Friesiä edeltänyt toimitusjohtaja Heikki Malinen irtisanoutui kesäkuussa 2012, koska yhtiön tulokseen ei oltu tyytyväisiä.[19][20] Malisen edeltäjä oli diplomi-insinööri Erkki Pehu-Lehtonen, joka oli toimitusjohtajana vuosina 1999–2008.[21] Häntä ennen toimitusjohtajana oli Mikko Nyyssölä[22] ja sitä aiemmin Kari Stadigh[23] ja Henrik Ehrnrooth.

Maailmanpankin syytös

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 2012 Pöyry joutui kolmeksi vuodeksi Maailmanpankin ei-vastuullisten yritysten listalle väärien laskujen ja sopimattomien etujen tarjoamisesta sen henkilökunnalle.[24] Maailmanpankin mukaan kyse oli yksittäisestä lahjasta heidän edustajalleen Itä-Aasian–Tyynenmeren alueella vuonna 2009. Maailmanpankki ilmoitti asiasta myös Suomen poliisille,[25][26] mutta Keskusrikospoliisi ei löytänyt syytä aloittaa esitutkintaa.[27]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b c d e Vuosikatsaus 2017 (PDF) Pöyry Oyj. Viitattu 7.12.2018.
  2. ↑ Pöyry Oyj Yritystele. Viitattu 27.11.2019.
  3. ↑ a b c d e f g h i j k Rutanen, Reijo: Uhka, toivo, rakkaus. Suomen Kuvalehti, 1995, nro 16, s. 16–23. Näköislehti (maksullinen). (PDF)
  4. ↑ Harri Piehlistä johtaja Pöyrylle. Helsingin Sanomat, 13.04.1996, s. 26. Näköislehti (maksullinen).
  5. ↑ a b Sullström, Heidi: Konsulttiyhtiö Pöyry ja ruotsalainen ÅF yhdistyvät – Uuden yhtiön kotipaikaksi Tukholma Yle Uutiset. 10.12.2018. Viitattu 10.12.2018.
  6. ↑ History - Progress Since 1895 (englanniksi) AFRY. Viitattu 17.6.2020.
  7. ↑ Kankaanpää, Matti: Jaakko Pöyry. HS Muistot, 8.9.2006. Muistokirjoituksen maksullinen verkkoversio. Viitattu 4.9.2023.
  8. ↑ Pöyry: Epävama taloustilanne voi painaa meitäkin Yle Uutiset. 27.10.2011. Viitattu 4.9.2023.
  9. ↑ Terho, Jukka A.: 4.19. Kokonaisvaltainen sellu- ja paperitehdassuunnittelu Puunjalostusinsinöörit ry. 9.4.2009. Viitattu 5.9.2023.
  10. ↑ Lybeck, Jari: Jaakko Pöyry – suomalainen sankari. Turun Sanomat, 22.10.2004. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 4.9.2023.
  11. ↑ Henrik Ehrnrooth Pöyry-yhtiöiden pääjohtajaksi. Helsingin Sanomat, 5.10.1991. Näköislehti (maksullinen).
  12. ↑ Krause, Pilvikki: Finvestille uudet pääomistajat. Helsingin Sanomat, 8.3.1995, s. 23. Näköislehti (maksullinen).
  13. ↑ Arolainen, Teuvo: Pöyry-kauppoien salaisuus jäi murtamatta. Helsingin Sanomat, 10.11.1996, s. 56. Näköislehti (maksullinen).
  14. ↑ Möttölä, Matias: Pöyry-yhtiöt erottautuu listautuessaan Finnvestistä. Helsingin Sanomat, 13.11.1997. Artikkelin maksullinen verkkoversio. Viitattu 4.9.2023.
  15. ↑ Jaakko Pöyry teki suurimman yrityskauppansa MTV Uutiset. 1.10.1997. Viitattu 5.9.2023.
  16. ↑ Tiedote Pöyry Oyj. Viitattu 27.9.2016.
  17. ↑ Martin à Porta upm.com. Viitattu 6.9.2023.
  18. ↑ Pöyry: Alexis Fries aloittaa toimitusjohtajana syyskuun alussa Taloussanomat. 27.8.2012. Viitattu 1.9.2012.
  19. ↑ Ilona Turtola: Pöyryn tulos ei tyydyttänyt - toimitusjohtaja vaihtuu, Uutiset, Yle 13.6.2012
  20. ↑ Pöyryn toimitusjohtaja Malinen irtisanoutui Helsingin Sanomat. 13.6.2012.
  21. ↑ Valmet Oyj: hallitus Valmet Oyj. Viitattu 3.10.2015.
  22. ↑ Nimityksiä. Helsingin Sanomat, 13.04.1994, s. 26. Näköislehti (maksullinen).
  23. ↑ Kuka kukin on 2011, s. 957. Helsinki: Otava. ISBN 978-951-1-24712-8
  24. ↑ Maailmanpankki pani Pöyryn mustalle listalle – tarjosi "sopimattomia etuja". Taloussanomat, 27.6.2012. Sanoma News. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 27.6.2012.
  25. ↑ Martikainen, Toivo: Maailmanpankki paljastaa: Pöyry antoi "lahjan". Taloussanomat, 9.7.2012. Sanoma News. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 26.8.2012.
  26. ↑ KRP ei aloita Pöyrystä esitutkintaa 21.12.2012. Mtv3. Viitattu 22.12.2012.
  27. ↑ Hanhivaara, Jussi: KRP ei ala tutkia Pöyrystä tehtyjä ilmoituksia 21.12.2012. Yle. Viitattu 22.12.2012.

Kirjallisuutta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Seppälä, Rauno: Korvessa karjui se karvainen karhu. Jaakko Pöyryn pitkä tie Sodankylästä kuuteen maanosaan. Otava, 2004. ISBN 9511193287

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Pöyry_(yritys)&oldid=22514872”