A7V
| Sturmpanzerwagen A7V | |
|---|---|
 A7V |
|
| Valmistushistoria | |
| Valmistusmaa |
 Saksan keisarikunta |
| Tekniset tiedot | |
| Pituus | |
| – putki edessä | 7,34 m |
| – pelkkä runko | - |
| Leveys | 3,10 m |
| Korkeus | 3,30 m |
| Taistelupaino | 32 500 kg |
| Telaketjut | - |
| Maksiminopeus | |
| – tiellä | 15 km/h |
| – maastossa | 6,5 km/h |
| Toimintasäde | 30–80 km |
| Pääase | 57 mm tykki |
| Muu aseistus | 6x7,92 mm Maxim MG 08/15 -konekivääri |
| Panssarointi |
Edessä 50 mm Sivuilta 20 mm |
| Moottori | Kaksi Daimler-Benz 4-sylinteristä bensiinimoottoria |
| – hevosvoimat | 200 hv |
| – kilowattia | 149 kW |
| Miehistö | 18 henkeä |
Sturmpanzerwagen A7V (Allgemeines Kriegsdepartement, 7. Abteilung, Verkehrswesen)[1] on saksalaisten ensimmäisessä maailmansodassa käyttämä panssarivaunu. Sen kehittely alkoi saksalaisten huomattua brittiläisten panssarivaunujen vaikutuksen omaan jalkaväkeensä. Tämä tapahtui kuitenkin aivan liian myöhään, jotta sillä olisi ollut vaikutusta sodan kulkuun.
A7V oli suurikokoinen ja epäkäytännöllinen. Vaunu oli aseistettu belgialaisilta ja myöhemmin venäläisiltä sotasaaliiksi saaduilla brittiläisvalmisteisilla 57 mm Maxim Nordenfeld -tykeillä ja vähintään kuudella 7,92 mm Maxim MG 08/15 -konekiväärillä. Vaunun omat panssarit eivät olleet karaistua terästä, joten ne saattoi läpäistä millä tahansa konekivääriä järeämmällä aseella.[2] Vaunu ei kuitenkaan ollut tasavertainen kohdatessaan englantilaiset Mark V -panssarivaunut. Miehistö koostui kahdesta upseerista ja 16:sta sotilaasta (vaunun johtaja, ajaja, mekaanikko, mekaanikko/viestittäjä, kuusi konekivääriampujaa, kuusi konekiväärilataajaa ja kaksi tykkimiestä).
Ensimmäisen kerran A7V:tä käytettiin taistelussa 21. maaliskuuta 1918, jolloin ne avustivat brittien pienimuotoisen läpimurron pysäyttämistä St Quentin kanavan pohjoispuolella. Historian ensimmäinen panssarivaunujen välinen taistelu tapahtui 24. huhtikuuta 1918[2], jolloin kolme saksalaista A7V:tä kohtasi kolme brittiläistä Mark IV:stä. Brittien johtovaunu kykeni tekemään yhden A7V:n toimintakyvyttömäksi kuusinaulaisella tykillään. Toinen A7V (”Nixe”) sai kolme osumaa, mutta menetti pelin vasta kaaduttuaan epätasaisella alustalla.[2]
A7V:n suurin valtti oli sen nopeus. Vaikka 15 km/h ei kuulosta suurelta, oli se siihen aikaan huima nopeus 32,5 tonnia painavalle kolossille. Vaunu oli kuitenkin epävakaa ja sen pitkä etuylitys, telaston rakenne ja vaatimaton maavara (40mm) heikensi sen kykyä ylittää juoksuhautoja ja edetä mutaisessa maastossa.
Osittain A7V:n tuntemattomuus johtuu sen vähäisestä valmistusmäärästä. Vain 22 kappaletta tilatusta sadasta vaunusta ehdittiin valmistaa ennen sodan päättymistä. Kaikki valmistuneet vaunut nimettiin (Isolde, Mephisto, Nixe, Wotan, jne.).
Suurin osa A7V vaunuista romutettiin ensimmäisen maailmansodan jälkeen. Ainoa säilynyt A7V Mephisto on näytteillä Queenslandin museossa Australiassa. Siihen perustuen on rakennettu Munsterin panssarimuseossa näytteillä oleva ”Wotan”-jäljitelmä.
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ http://www.panzerbaer.de/types/dka_stpz_a7v.htm
- ↑ a b c Tieteen kuvalehti Historia 16/2013, s.11
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Tanks and AFV:s of the Great War (Arkistoitu – Internet Archive)
- A7V Achtung Panzer! -sivustolla (Arkistoitu – Internet Archive)
