A-235

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
System A-235 PL-19 Nudol
Tyyppi ballististen ohjusten torjuntaohjus
satelliitintorjuntaohjus
Valmistushistoria
Suunnittelija Almaz-Antei
Valmistusmaa  Venäjä
Koekäyttö 2014–

Sistema A-235 PL-19 Nudol (ven. Система А-235 / ПЛ-19-181М / Нудоль) on venäläinen kehitteillä oleva ballististen ohjusten ja satelliittientorjuntaohjusjärjestelmä. A-235 korvaa vanhan A-135 -järjestelmän.

A-235:ttä kehittää Almaz-Antei, joka tunnetaan Venäjän ilmatorjuntajärjestelmistä. Järjestelmän kehityksestä päätettiin jo vuonna 1991, jolloin valmistumistavoite oli asetettu vuoteen 2015. A-235:n päätehtävä on torjua läntiselle Venäjälle, etenkin Moskovaan kohdistettu ydinohjus avaruudessa, mutta järjestelmällä voi ampua alas myös esimerkiksi satelliitteja. A-235 toimii alemman tason S-500 -ilmatorjuntajärjestelmän kanssa ja ne muodostavat Venäjän nykyaikaisen ohjus- ja ydinasepuolustuksen perustan.[1][2]

A-235:ttä on testattu ainakin vuodesta 2014 lähtien ja laukaisuja on tehty esimerkiksi Plesetskin kosmodromista.[3]

Venäjä tuhosi oman satelliittinsa Kosmos 1408:n A-235:llä marraskuussa 2021. Se aiheutti paljon uutisointia maailmalla, sillä satelliitin tuhoutuminen aiheutti valtavasti avaruusromua. Romu uhkasi Kansainvälistä avaruusasemaa ja siellä olleet astronautit valmistautuivat palaamaan nopeasti Maahan, jos asema saisi osuman.[4]

Ohjusten tekniikka

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Erityyppisten kohteiden torjuntaan käytettäviä ohjuksia on todennäköisesti kolmen tyyppisiä; pitkän, keskipitkän ja lyhyen kantaman. Ohjuksista on tehty erilaisia arvioita ja tiedot perustuvat lähinnä harvakseltaan mediaan päätyneeseen informaatioon. Ohjusten uskotaan kykenevän hypersooniseen nopeuteen (yli 5-kertainen äänennopeus) matkalla maaliinsa.[1]

Taistelukärjet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ohjuksissa voidaan käyttää luultavasti sekä kineettisiä taistelukärkiä että ydinaseella varustettuja kärkiä, joita A-135:ssä käytettiin. Venäjä on välillä ilmoittanut luopuneensa ydinaseella varustetuista torjuntaohjuksista, mutta sellaisia on kuitenkin todennäköisesti nykyään palveluksessa. Pitkän kantaman ohjukset ovat luultavasti ydinaseella varustettuja. Kineettiset kärjet tuhoavat kohteen osuessaan siihen, kun taas ydinaseen räjäytys tuhoaa kohteen kaukaakin.[1]

Pisimmän kantaman ohjus perustuu 51T6:een ja sen kantama on 1 500 kilometriä. Ohjus voi torjua kohteita jopa 800 kilometrin korkeudessa eli reilusti avaruudessa. Ohjuksella voisi siis tuhota satelliitteja tai muita avaruudessa olevia kohteita.[1]

Keskimatkan ohjus on 58R6:n päivitetty versio. Sen kantama on 1 000 kilometriä ja torjuntakorkeus 120 kilometriä.[1]

Lyhyimmän kantaman ohjustentorjuntaohjus on malliltaan 53T6M tai 45T6 eli PRS-1M. Se on A-135:n 53T6/PRS-1 Gazelle -ohjuksen modernisoitu versio. PRS-1M:n kantama on 350 kilometriä ja torjuntakorkeus 50 kilometriä.[1]

  1. a b c d e f Soviet BMD Programs www.globalsecurity.org. Viitattu 1.6.2024. (englanniksi)
  2. S-500 or A-235? Russia Tests Advanced New Missile Defence System With Extreme Range Military Watch Magazine. Viitattu 1.6.2024. (englanniksi)
  3. Anti-satellite weapon tested from Plesetsk The Independent Barents Observer. Viitattu 1.6.2024. (englanniksi)
  4. Kelsey D. Atherton: This week's destroyed Russian satellite created even more dangerous space debris Popular Science. 16.11.2021. Viitattu 1.6.2024. (englanti)