Ašurade

Miankalen niemimaa. Ašurade sijaitsi niemimaan kärjessä.

Ašurade tai Ašurada (pers. ‏آشوراده‎, Āšurāde) on paikannimi, joka on viitannut alkujaan kolmeen erilliseen saareen Iranissa Kaspianmeren kaakkoisrannikolla. Nykyisin saaret ovat merenpinnan alenemisen takia osa Miankalen niemimaata lähellä Bandar-e Torkamanin kaupunkia. 1800-luvulla venäläiset rakensivat Ašuradeen tukiohdan ja hallitsivat sitä käytännössä vuoteen 1921 saakka. Nykyisin Ašuradessa on pieni kalastajakylä ja rajavartioston henkilökuntaa.

Maantiede

Venäläinen kartta vuodelta 1905. Ašurade on merkitty karttaan vielä kolmena erillisenä saarena.

Ašurade on aikanaan kolmesta erillisestä saaresta muodostunut alue Kaspianmeren koillisrannikolla Iranin Golestanin maakunnassa Bandar-e Torkamanin piirikunnassa (bakš). Saaret ovat Kaspianmeren merenpinnan alentuessa yhdistyneet osaksi Miankalen niemimaata. Erilliset saarensa se muodosti vielä 1800-luvun alkupuolella yhdistyen niemimaahan vuosisadan loppuun mennessä. Ašuraden vierestä kulkee vesireitti Gorganinlahdelle. Matkaa Bandar-e Torkamanin eli entiseen Bandar-e Šahiin mantereella idässä on noin kolme kilometriä, Bandar-e Gaziin etelässä noin 17 kilometriä ja Gorganin kaupunkiin noin 39 kilometriä.

Ašuradessa on pieni kylä, jonka asukkaat ovat pääasiassa kalastajia ja Iranin rajavartioston henkilöstöä.

Historia

Ašuraden nimi on todennäköisesti perua turkkilaisista kielistä ja se on muodostettu sanoista Ašur ja āde (saari). Nimi alkaa esiintyä historiallisissa lähteissä Persian Qajar-dynastian valtakaudella. Ašurade on joskus yhdistetty muihihn historiallisiin paikannimiin, kuten Nim-mardān ja Abaskun, mutta myöhemmin näitä yhteyksiä ei ole pidetty todennäköisenä.

Ašuraden sijainnilla Gorganinlahdella on ollut strategista merkitystä. 1800-lvulla siitä kiinnostui Venäjän keisarikunta. Venäjän laivaston Marko Voinovitš pyysi jo vuonna 1781 lupaa Agha Muhammad Khanilta lupaa perustaa paikalle kauppa-asema. Todellisuudessa paikalle tulleet venäläiset perustivat kuitenkin tykkien puolustaman linnoituksen. Venäläiset pidätettiin heille järjestetyissä kutsuissa ja heidät pakotettiin purkamaan linnoituksensa. Myöhemmin vuonna 1838 Qiat-niminen turkmeenipäällikkö aiheutti iranilaisille päänvaivaa ryöstellen aluetta ottaen orjia ja paeten keskushallintoa tarvittaessa merelle. Iranilaiset pyysivät tuekseen Venäjän laivaston aluksia. Auttamisen verukkeella venäläiset rakennuttivat huoltotukikohdaksi kutsumansa tukikohdan Ašuradeen.

Kysymys Ašuraden hallinnasta oli myöhemmin iranilaisten ja venäläisten kiistojen aihe. Venäläiset tunnustivat periaateessa iranilaisten oikeuden Ašuradeen, mutta kieltäytyivät silti lähtemästä tukikohdastaan. Iranilainen Gorganin kuvernööri ajoi aktiivisesti alueen palautusta, mikä sai venäläiset vaatimaan tämän eroa. Tilanteessa uhattiin myös voimatoimilla, mutta kuvernööri tuli lopulta erotetuksi Yhdistyneen kuningaskunnan lähettilään puututtua asiaan Teheranissa. Ašurade säilyi venäläisten käsissä aina vuoteen 1921 saakka, jolloin 13. helmikuuta solmittiin sopimus Persian ja Neuvosto-Venäjän välillä ja venäläiset palauttivat Ašuraden.