Aïn Témouchent
| Aïn Témouchent عين تموشنت, ‘Ayn Tamūšant |
|
|---|---|
.jpg) |
|
  Aïn Témouchent |
|
|
Koordinaatit: |
|
| Valtio | Algeria |
| Maakunta | Aïn Témouchent |
| Piirikunta | Aïn Témouchent |
| Väkiluku (2008) | 72 900 |
Aïn Témouchent (arab. عين تموشنت, ‘Ayn Tamūšant) on kaupunki ja Aïn Témouchentin maakunnan hallinnollinen keskus Algerian luoteisosassa. Se sijaitsee Välimeren rantaylängöllä noin 500 kilometriä Algerista länteen. Aïn Témouchentin kunnassa oli vuoden 2008 väestönlaskennan mukaan 72 900 asukasta[1].
Paikalla on sijainnut 200-luvulla perustettu roomalainen Albulaen kaupunki. Arabit perustivat 900-luvulla Kasr Ibn Sinanin, joka sai sittemmin arabialaistetun berberinimen Aïn Témouchent (’naarassakaalien lähde’). Nykyään seudulla puhutaan vain arabiaa.[2]
Ranskalaiset perustivat Oranin ja Tlemcenin välisen tien varrelle linnakkeen ja siirtokunnan, josta tuli 1900-luvulla kaupunki. Seutu oli Algerian suurin viinintuottaja, mutta nykyään hedelmä- ja vihannestarhat ovat pääosin korvanneet viininviljelyn. Lisäksi viljellään viljaa.[2]
Aïn Témouchentista tuli maakunnan hallintokaupunki vuonna 1984[3]. Vuoden 1999 maanjäristys tuhosi suuren osan sen keskustasta[4]. Kaupungista on maantieyhteydet Oraniin, Sidi Bel Abbèsiin ja Tlemceniin sekä rautatie Oraniin ja Béni Safiin[3].
Seudun nähtävyyksiä ovat Välimeren ranta, Hammam Bouhdjarin kuumat lähteet, Numidian kuninkaan Syfaxin pääkaupunki Siga ja Rachgounin majakkasaari. Hotelleja on Aïn Témouchentissa ja Béni Safissa.[4]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Population résidente des ménages ordinaires et collectifs (MOC) selon la commune de résidence et le sexe et le taux d’accroissemen Office National des Statistiques. Viitattu 9.6.2023.
- ↑ a b Encyclopédie Berbère III, s. 341–342. Aix-en-Provence: Edisud, 1997. ISBN 2-85744-260-2 Teoksen verkkoversio.
- ↑ a b Monographie Wilaya d’Aïn Témouchent Aniref. Arkistoitu 10.6.2023. Viitattu 9.6.2023.
- ↑ a b Dominique Auzias, Jean-Paul Labourdette, Marie-Hélène Martin: Petit futé Algérie 2009–2010, s. 285–286. Paris: Nouvelles Éditions de l'Université, 2009. ISBN 978-2-7469-2196-2