234/50 Be
.jpg)
234/50 Be (234 millimetrin 50 kaliiperin järeä merikanuuna mallia Bethlehem Steel) on suomalainen nimi yhdysvaltalaiselle kaliiperiltaan 234 millimetrin tykille, jonka valmistaja oli Bethlehem Steel Corporation.
234/50 Be:n kaliiperi oli 233,68 millimetriä eli 9,2 tuumaa. Putken pituus oli 11 684 millimetriä. Tykin toisen maailmansodan aikainen suurin kantama oli 25,5 kilometriä. Teoreettinen tulinopeus oli 2 laukausta minuutissa ja käytännön tulinopeus 1,5 laukausta minuutissa. Täysmiehistö oli 3 aliupseeria ja 25 miestä.
Tykit oli alun perin 1910-luvulla tilattu Chilen laivastolle. Kauppa kuitenkin peruuntui, mutta 14 tykkiä saatiin myytyä Venäjälle Pietari Suuren merilinnoituksen tarpeisiin. Tykit toimitettiin vuonna 1915, ja ne saatiin sijoitettua linnakkeille vuoteen 1917 mennessä. Kuusi 234/50 Be:tä sijoitettiin Russaröhön, neljä Naissaareen ja neljä Suurupiin.
Russarön 234/50 Be -patteri jäi Suomen itsenäistyttyä hyvään kuntoon, paitsi että venäläiset olivat hävittäneet tykkien osia. Suomi korjasi tykit ampumakuntoon 1920-luvun alussa. Russarön tykkien uudistus 1930-luvulla paransi kantamaa. Tykit evakuoitiin talvisodan jälkeen, sillä tykkiasemat jäivät Neuvostoliiton vuokra-alueen sisäpuolelle. Kolme tykkiä palautettiin jatkosodan aikana Russaröhön, kun neuvostoliittolaiset olivat poistuneet. 1960-luvulla loputkin tykit asennettiin takaisin. Patteri purettiin pois käytöstä 1983.
Suomalaisilla oli 234/50 Be:n kanssa ongelmia jatkuvassa tulitoiminnassa, sillä tykin lukko jumiutui aina viimeistään viidennen laukauksen jälkeen. Ongelma korjattiin 1970-luvulla vaihtamalla lampaantaljatiiviste neopreenikumitiivisteeseen.
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Enqvist, Ove: Itsenäisen Suomen rannikkotykit 1918–1998. Sotamuseo, 1999. ISBN 951-25-1033-2
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta 234/50 Be Wikimedia Commonsissa
