152 H 88
| 152 H 88 | |
|---|---|
 152 H 88-40 Tykistömuseon pihassa. |
|
| Aseen tyyppi | haupitsi |
| Alkuperämaa |
 SuomiAlun perin:  Saksa Neuvostoliitto |
| Palvelushistoria | |
| Palvelusvuodet | 1988–2007 |
| Valtion käytössä | Suomi |
| Valmistushistoria | |
| Suunnittelijat | Tampella |
| Suunniteltu | 1988 |
| Valmistajat |
Tampella Vammas |
| Valmistusvuodet | 1988– |
| Valmistusmäärä | 21 + 64 + 42 |
| Eri versiot |
152 H 88-31 152 H 88-37 152 H 88-40 |
| Tekniset tiedot | |
| Malli | 152 H 88-40 |
| Paino | 6800 kg (marssipaino) |
| Putken pituus | 28 kaliiperia (4240 mm) ilman suujarrua |
| Kaliiperi | 152 × 547 mm R |
| Toimintatapa | manuaalinen kiila |
| Tulinopeus | 4 laukausta minuutissa |
| Lähtönopeus | 650 m/s (täyspanos) |
| Tehokas kantama | 16 km |
| Tähtäimet | kiertokaukoputki |
| Laukaustyyppi | kartussilaukaus |
| Kuljetustapa | vedettävä |
| Ampumakulmat |
0° – +45° (korkeussuuntaus) 60° (sivusuuntaus) |
152 H 88 on vedettävä 152-millinen 32 kaliiperin pituisella putkella varustettu raskas haupitsimalli. Mallin tykit ovat ampumaominaisuuksiltaan samankaltaisia, mutta ulkonäöltään ja yksityiskohdiltaan erilaisia johtuen siitä, että malli on luotu modernisoimalla neljä vanhaa tykkimallia.[1] Tykkeihin on vaihdettu mm. suomalaisvalmisteinen (Patria Vammas) putki ja lukko, ja lavettia on muokattu suuremman vetonopeuden mahdollistamiseksi. Lukko on manuaalinen. Haupitsia käytetään Jalkaväkiprikaati-80:n kenttätykistörykmentin aseistuksena.
Versiot
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Tykistä on käytössä kolme eri versiota:
- 152 H 88-31: Suomessa modernisoitu neuvostoliittolainen 152 H 37-31 tai 122 K 31 (alkuperäinen nimi “M-1931” ja “122 mm Pushka obr. 1931”)
- 152 H 88-37: Suomessa modernisoitu neuvostoliittolainen 152 H 37 (alkuperäinen nimi “ML-20”, “M-1937” ja “152 mm Gaubitsa-Pushka obr. 1937 g.”)
- 152 H 88-40: Suomessa modernisoitu saksalainen 150 H 40 (alkuperäinen nimi “15 cm sFH 18” tai “15 cm schwere Feldhaubitze 18”)
Kaksi ensimmäistä tykkimallia ovat jatkosodassa saatua sotasaalista. Osa on suomalaisjoukkojen valtaamia, ja osa on ostettu Saksasta sodan aikana. Saksalaisvalmisteisia 150 H 40 –tykkejä ostettiin Saksasta välirauhan aikana ja käytettiin jatkosodassa.
Ampumatarvikkeet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Ampumatarvikkeen tyyppinä on kartussilaukaus. Neuvostovalmisteiset ampumatarvikkeet voidaan toimittaa yhden täydellisen laukauksen sisältävissä puulaatikoissa. Kranaatin paino on noin 43 kiloa josta räjähdysainetta on noin kuusi kiloa, ja suurimman panoksen ruutimäärä on noin 8 kiloa[2]. Kranaattivalikoimaan kuuluu ainakin sirpalekranaatti, jonka lähtönopeus on noin 650 metriä sekunnissa ja suurin vaikutusetäisyys 50-150 metriä[2].
Ominaisuudet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- vedettävä kenttähaupitsi [2]
- kaliiperi 152 mm, putken pituus 32 kaliiperia [2]
- kantama 16 km [2]
- käyttää kartussilaukausta [2]
- tulinopeus 4–5 ls/min [2]
- paino: 152 H 88-31: 8340 kg, 152 H 88-37: 8100 kg, 152 H 88-40: 6800 kg
- tykin vetäjä keskiraskas maastokuorma-auto [2]
- vetonopeus tiellä 80 km/h [2]
- tykin miehistö 8 [2]
Muuta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Neuvostovalmisteinen 152 H 55 (D-20) käyttää samoja ampumatarvikkeita 152 H 88 –sarjan kanssa.
Katso myös
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Majuri, Pekka: Suomen sotavarustus. Kuopio: Ruotuväki, 1997. ISBN 951-97780-0-4.
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Puolustusvoimien kalustoesittely (Arkistoitu – Internet Archive)
- Jaeger Platoon