1-kloori-1,2,2,2-tetrafluorietaani
| 1-Kloori-1,2,2,2-tetrafluorietaani | |
|---|---|
 |
|
 |
|
| Tunnisteet | |
| IUPAC-nimi | 2-kloori-1,1,1,2-tetrafluorietaani |
| CAS-numero | |
| PubChem CID | |
| SMILES | C(C(F)(F)F)(F)Cl[1] |
| Ominaisuudet | |
| Molekyylikaava | C2HClF4 |
| Moolimassa | 136,478 g/mol |
| Sulamispiste | -199 °C[2] |
| Kiehumispiste | -12 °C[2] |
| Tiheys | 1,364 g/cm3 (25 °C)[2] |
| Liukoisuus veteen | 1,71 g/l (25 °C)[3] |
1-Kloori-1,2,2,2-tetrafluorietaani eli HCFC-124 (C2HClF4) on HCFC-yhdisteisiin kuuluva halogenoitu alkaani. Yhdistettä voidaan käyttää kylmäaineena ja polymeerivaahtojen valmistuksessa.
Valmistus ja käyttö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]1-Kloori-1,2,2,2-tetrafluorietaania voidaan valmistaa fluoraamalla tetrakloorieteeniä vetyfluoridin avulla. Katalyyttinä reaktiossa käytetään kobolttisuolan ja alumiinioksidin seosta, kromin ja alumiinioksidin seosta tai kromi(III)oksidia. Välivaiheena muodostuu 1,1-dikloori-2,2,2-trifluorietaania, joka reagoi edelleen 1-kloori-1,2,2,2-tetrafluorietaaniksi.[3][4][5] Yhdistettä muodostuu myös klooritrifluorieteenin reagodessa vetyfluoridin kanssa kromyylikloridin toimiessa katalyyttinä[5].
1-Kloori-1,2,2,2-tetrafluorietaania voidaan käyttää kylmäaineena sekä vaahdotuskaasuna polymeerivaahtojen valmistuksessa korvaamaan CFC-yhdisteitä, kuten 1,2-diklooritetrafluorietaania.[2][3][4][5] Euroopan unionin alueella yhdisteen käyttö uusissa kylmälaitesovelluksissa on ollut kiellettyä 2000-luvun alusta lähtien ja se on korvattu esimerkiksi 1,1,1,3,3,3-heksafluoripropaanilla tai 1,1,1,2,3,3,3-heptafluoripropaanilla[6].
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ 2-Chloro-1,1,1,2-tetrafluoroethane – Substance summary PubChem. NCBI. Viitattu 25.10.2015.
- ↑ a b c d Günter Siegemund, Werner Schwertfeger, Andrew Feiring, Bruce Smart, Fred Behr, Herward Vogel & Blaine McKusick: Fluorine Compounds, Organic, Ullmann's Encyclopedia of Industrial Chemistry, John Wiley & Sons, New York, 2000. Viitattu 25.10.2015
- ↑ a b c Bruce E. Smart & Richard E. Fernandez: Fluorinated Aliphatic Compounds, Kirk-Othmer Encyclopedia of Chemical Technology, John Wiley & Sons, New York, 2000. Viitattu 25.10.2015
- ↑ a b R.E. Banks,B.E. Smart,J.C. Tatlow: Organofluorine Chemistry, s. 167-168, 172-173. Springer, 1994. ISBN 978-0-306-44610-8 Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 25.10.2015). (englanniksi)
- ↑ a b c Robert D. Ashford: Ashford's Dictionary of Industrial Chemicals, s. 259. (2nd Edition) Wavelength Publications, 2001. ISBN 0-9522674-2-X (englanniksi)
- ↑ United Nations Environment Programme: 2002 Report of the Refrigeration, Air Conditioning, and Heat Pumps, s. 72. Määritä julkaisija! ISBN 978-9280722888 Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 25.10.2015). (englanniksi)