1,3,5-triklooribentseeni
| 1,3,5-triklooribentseeni | |
|---|---|
 |
|
| Tunnisteet | |
| CAS-numero | |
| PubChem CID | |
| Ominaisuudet | |
| Molekyylikaava | C6H3Cl3 |
| Moolimassa | 181,5 g/mol |
| Ulkomuoto | valkoisia - keltaisia kiteitä tai jauhetta |
| Sulamispiste | 63 °C (336 K) |
| Kiehumispiste | 208 °C (481 K) |
| Tiheys | 1,5 g/cm3 |
| Liukoisuus veteen | 0,00601 g/l (25 °C)[1] |
1,3,5-triklooribentseeni on orgaaninen yhdiste, joka on normaaliolosuhteissa 0 °C olomuodoltaan kiinteää, valkoisia tai keltaisia kiteitä tai jauhetta, jolla on tunnusomainen haju. Sen kemiallinen kaava on C6H3Cl3. 1,3,5-triklooribentseenista käytetään myös nimitystä triklooribentseeni (symmetrinen).
1,3,5-triklooribentseenin moolimassa on 181,5 g/mol, sulamispiste 63 °C, kiehumispiste 208 °C, tiheys 1,5 g/cm3, leimahduspiste 107 °C ja CAS-numero 108-70-3. Aineen liukoisuus veteen (25 °C) on 0,0006 g/100 ml.
1,3,5-triklooribentseenin kanssa isomeerisiä yhdisteitä ovat 1,2,3-triklooribentseeni ja 1,2,4-triklooribentseeni.
Ympäristö- ja terveysvaikutukset
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]1,3,5-triklooribentseeni ärsyttää silmiä ja hengitysteitä. Aine hajoaa palaessaan, jolloin muodostuu myrkyllisiä ja syövyttäviä huuruja. Aine reagoi hapettimien kanssa. 1,3,5-triklooribentseeni voi aiheuttaa vaaraa ympäristölle ja se kertyy ihmisen ravintoketjussa erityisesti kaloihin.
Valmistus ja käyttö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]1,3,5-triklooribentseeniä valmistetaan Sandmeyer-reaktiolla 3,5-dikloorianiliinista tai bentseeni-1,3,5-trisulfonihapon ja fosgeenin, tai klooramalla 1,3-diklooribentseeniä, 3,5-dikloorinitrobentseeniä tai 1-bromi-3,5-diklooribentseeniä. Yhdistettä käytetään eräiden yhdisteiden, kuten 1,2,3,5-tetraklooribentseenin valmistukseen.[3]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ 1,3,5-trichlorobenzene:Water solubility European Chemicals Agency. Viitattu 14.6.2024. (englanniksi)
- ↑ 1,3,5-Triklooribentseeni Käyttöturvallisuustiedote. 11.7.2016. Sigma Aldrich (Merck). Viitattu 3.9.2018.
- ↑ Uwe Beck & Eckhard Löser: Chlorinated Benzenes and Other Nucleus-Chlorinated Aromatic Hydrocarbons, Ullmann's Encyclopedia of Industrial Chemistry, John Wiley & Sons, New York, 2011. Viitattu 19.04.2013