1,1-difluorietaani
| 1,1-difluorietaani | |
|---|---|
 |
|
 |
|
| Tunnisteet | |
| CAS-numero | |
| PubChem CID | |
| SMILES | CC(F)F |
| Ominaisuudet | |
| Molekyylikaava | C2H4F2 |
| Moolimassa | 66,052 g/mol |
| Sulamispiste | −117,0 °C[1] |
| Kiehumispiste | -24,7 °C[1] |
| Tiheys | 0,0027 g/cm3 (25 °C, 1 atm)[2] |
| Liukoisuus veteen | 3,2 g/l (21 °C, 1 atm)[3] |
1,1-difluorietaani (C2H4F2) eli etylideenidifluoridi, HFC-152a tai jäähdytyskaasu R152a on fluorihiilivetyihin kuuluva orgaaninen yhdiste. Yhdistettä voidaan käyttää muun muassa ponnekaasuna ja jäähdytysaineena.
Ominaisuudet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Huoneenlämpötilassa 1,1-difluorietaani on väritöntä kaasua, joka voidaan nesteyttää paineenalaisena. Yhdiste liukenee vain vähäisessä määrin veteen. 1,1-difluorietaani syttyy palamaan melko helposti.[1][4][5] Aineen hengittäminen vaikuttaa keskushermostoon ja voi aiheuttaa mielihyvän tunnetta. Aineen väärinkäyttöä päihtymistarkoitukseen on raportoitu.[6][7]
Valmistus ja käyttö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]1,1-difluorietaania valmistetaan etyynin ja vetyfluoridin reaktiolla 220–280 °C:n lämpötilassa. Katalyyttinä reaktiossa käytetään alumiinifluoridia tai alumiinifluoridin, magnesiumin ja vismutin seosta. Muita menetelmiä ovat metallikloridien katalysoima vinyylikloridin fluoraus tai 1,2-dikloorietaanin fluoraus.[4][8][9][10]
1,1-difluorietaania käytetään esimerkiksi ponnekaasuna aerosolipulloissa, jäähdytysaineena kylmälaitteissa ja autojen ilmastointilaitteissa sekä vaahdotusaineena vaahtomuovien valmistuksessa. 1,1-difluorietaanista voidaan myös valmistaa vinyylifluoridia. Yhdiste ei ole haitallista otsonikerrokselle, ja sen vuoksi sillä on korvattu freonien käyttöä.[4][8][9][10][11]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c Alén, Raimo: Kokoelma orgaanisia yhdisteitä: Ominaisuudet ja käyttökohteet, s. 60. Helsinki: Consalen Consulting, 2009. ISBN 978-952-92-5627-3
- ↑ 1,1-difluoroethane: Density Euroopan kemikaalivirasto. Viitattu 21.11.2023. (englanniksi)
- ↑ 1,1-difluoroethane: Water solubility Euroopan kemikaalivirasto. Viitattu 21.11.2023. (englanniksi)
- ↑ a b c Sifang Li: Manufacture of Fine Chemicals from Acetylene. Walter de Gruyter GmbH, 2021. ISBN 9783110714999 Kirja Googlen teoshaussa Viitattu 21.11.2023. (englanniksi)
- ↑ 1,1-difluorietaanin kansainvälinen kemikaalikortti Viitattu 21.11.2023
- ↑ Matthew S. Sisk, Colleen N. Hickey & Mark B. Mycyk: Dusting right under our nose difluoroethane abuse in the emergency department. European Journal of Emergency Medicine, 2012, 19. vsk, nro 2, s. 130. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 21.11.2023. (englanniksi)
- ↑ Nicholas B Tiscione & Timothy P Rohrig: 1,1-Difluoroethane Forensic Aspects for the Toxicologist and Pathologist. Journal of Analytical Toxicology, 2021, 45. vsk, nro 8, s. 792–798. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 21.11.2023. (englanniksi)
- ↑ a b Maher Y. Elsheikh, Christopher A. Bertelo & William R. Dolbier Jr.: "Hydrofluorocarbons", teoksessa Kirk-Othmer Encyclopedia of Chemical Technology, John Wiley & Sons, New York, 2005.
- ↑ a b Bruce E. Smart & Richard E. Fernandez: "Fluorinated Aliphatic Compounds", teoksessa Kirk-Othmer Encyclopedia of Chemical Technology, John Wiley & Sons, New York, 2000.
- ↑ a b Günter Siegemund, Werner Schwertfeger, Andrew Feiring, Bruce Smart, Fred Behr, Herward Vogel, Blaine McKusick & Peer Kirsch: "Fluorine Compounds, Organic", teoksessa Ullmann’s Encyclopedia of Industrial Chemistry, John Wiley & Sons, New York, 2016.
- ↑ OECD SIDS: 1,1-Difluoroethane 2006. OECD. Viitattu 21.11.2023. (englanniksi)