Švaa
Švaa[1] on kielitieteellinen termi, jolla voidaan asiayhteyden, tutkimusalan ja tutkimuksen kielen mukaan tarkoittaa eri vokaaleja. Esimerkiksi englanninkielisessä käytössä švaa (engl. schwa < saksa < heprea[2]) viittaa lavean väliseen keskivokaaliin eli niin sanottuun neutraalivokaaliin, mutta suomenkielisessä käytössä švaaksi kutsutaan yleensä niin sanottuja loisvokaaleja.[1] Kumpikin käytäntö perustuu samaan mutta eri tavoin tulkittuun heprean kielen tutkimusperinteeseen.
Švaa voi englanninkielisessä käytössä tarkoittaa myös kirjainta ə, jota käytetään foneettisessa tarkekirjoituksessa ja eräiden kielten oikeinkirjoituksessa.
Kielitieteessä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Välinen keskivokaali ja neutraalivokaali
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Englannin mukaisena terminä švaa (schwa) viittaa väliseen keskivokaaliin [ə]. Lähtökohtaisesti se on kuin mikä tahansa vokaaliäänne, joka voi kielestä ja tilanteesta riippuen esiintyä painollisena tai painottomana. Ehkä tyypillisimmin sillä kuitenkin tarkoitetaan painotonta, epäselvää, täysin redusoitunutta neutraalivokaalia, jolta puuttuvat kaikki artikulatoriset piirteet. Esimerkiksi englannin kielen painottomissa tavuissa ääntyy useimmiten juuri neutraalivokaali, joka onkin puhutun englannin yleisin vokaali.
On huomattava, että švaa ei todellisuudessa realisoidu täysin redusoituneena keskivokaalina, kuten muutkaan vokaalit eivät realisoidu täysin fonologisten vastineidensa mukaisesti. Esimerkiksi ranskassa švaan realisaatio voi tilanteen mukaan olla puolisuppea [ø] tai puoliväljä [œ],lähde? jotka molemmat suomalainen mieltää lähinnä ö:ksi.
Suomen kielen foneemijärjestelmään ei välinen keskivokaali tai neutraalivokaali kuulu, joten suomalaiset hahmottavat sen usein joksikin tutummaksi vokaaliksi. Koska švaa on äännearvoltaan kaikkien muiden vokaalien välimuoto, sen hahmotus vaihtelee. Esimerkiksi englannin sana America [əˈmɛɹɪkə] kuullaan usein ämerikä tai ömerikä. Akustisesti švaata lähin suomen vokaali on useimmissa ympäristöissä ö /ø/.
Nopeasti puhuttaessa monet vokaalifoneemit voivat painottomina ääntyä suomessakin epämääräisesti hieman švaan kaltaisena. Esimerkiksi normaalisti laveana ääntyvä e voi sanassa jäätelö ääntyä summittaisesti [jæːtəlø], jos ääntöväylää lavean ja väljän ä:n jälkeen supistaessaan puhuja kiirehtii jo e:n aikana kääntämään huuliaan pyöreän ö:n mukaiseen asentoon.
Nimitys švaa (saks. Schwa) juontuu erään heprealaisen vokaalimerkin nimestä (hepr. שְׁוָא šva, šəva tai šəwâ), jonka translitteroinnissa käytetään joskus myös švaa-kirjainta.
Väli- eli loisvokaali suomen murteissa
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Suomenkielisessä tutkimuksessa termillä švaa (myös svaa; sanskritiksi svarabhakti)[3] yleensä viitataan niin sanottuun ylimääräiseen väli- tai loisvokaaliin, mutta tämä on harhaanjohtavaa, sillä suomessa ei todellisuudessa ole neutraalivokaalia, jollaista švaa esimerkiksi saksan ja englannin ja ranskan tutkimuksessa tarkoittaa. Suomen loisvokaali on vokaali, joka laajalti suomen murteissa (kuten savolaismurteissa ja eteläpohjalaisissa murteissa) ilmestyy kahden eri konsonantin väliin: kolme → kolome, kylmä → kylymä, paljon → palijo, vanha → vanaha. Useimmissa murteissa švaa on sama kuin edeltävä vokaali, mutta joissakin se voi tietyissä tapauksessa olla artikulatorisesti noiden välissä.[4]
Švaa-kirjain ja sen muunnelmat
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Švaa-kirjain (ə) näyttää ylösalaisin kiepautetulta pienaakkoselta e, ja sitä käytetään kansainvälisessä foneettisessa kirjaimistossa (IPA:ssa) välisen keskivokaalin tai neutraalivokaalin merkkinä. Lisäksi latinalainen švaa-kirjain kuuluu azerin kielen oikeinkirjoitukseen, jossa se foneettisesta kirjaimistosta poiketen edustaa laveaa lähes väljää etuvokaalia [æ] eli vastaa ääntämyksellisesti suomen ä-kirjainta. Suuraakkonen Ə on ulkomuodoltaan kuin isonnettu pienaakkonen. Švaa-kirjaimesta on olemassa myös kyrillinen muunnelma, joka on kuitenkin samannäköinen kuin latinalainen švaa.
| Näyte | Unicode | Nimi[5] | HTML | Laajennettu suomalainen näppäimistö |
|---|---|---|---|---|
| Latinalaisen merkistön laajennusosa B[6] | ||||
| Ə | U+018F | latinalainen suuraakkonen švaa | Ə Ə |
AltGr·⇧ Shift·A |
| IPA-täydennyksiä[7] | ||||
| ə | U+0259 | latinalainen pienaakkonen švaa | ə ə |
AltGr·A |
| Kyrillisiä merkkejä[8] | ||||
| Ә | U+04D8 | kyrillinen suuraakkonen švaa | Ә Ә | |
| ә | U+04D9 | kyrillinen pienaakkonen švaa | ә ә | |
| Ӛ | U+04DA | kyrillinen suuraakkonen švaa ja treema | Ӛ Ӛ | |
| ӛ | U+04DB | kyrillinen pienaakkonen švaa ja treema | ӛ ӛ | |
Samankaltaisia merkkejä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Unicode-merkistöön sisältyy švaan lisäksi myös niin sanottu ylösalainen e (ǝ), joka pienaakkosena näyttää samalta kuin švaa, mutta sen suuraakkosellinen vastine näyttää E-kirjaimen peilikuvalta (Ǝ). Tämä ylösalainen tai käänteinen e-kirjain esiintyy eräiden afrikkalaisten kielten oikeinkirjoituksessa. Unicodessa on erikseen käänteinen e pienaakkosenakin, mutta sitä ei tavallisesti käytetä vastaavan suuraakkosen parina; sen sijaan kansainvälisessä foneettisessa kirjaimistossa sillä merkitään laveaa puolisuppeaa keskivokaalia [ɘ].
| Näyte | Unicode | Nimi | HTML |
|---|---|---|---|
| Latinalaisen merkistön laajennusosa B[6] | |||
| Ǝ | U+018E | latinalainen suuraakkonen käänteinen e | Ǝ Ǝ |
| ǝ | U+01DD | latinalainen pienaakkonen ylösalainen e | ǝ ǝ |
| IPA-täydennyksiä[7] | |||
| ɘ | U+0258 | latinalainen pienaakkonen käänteinen e | ɘ ɘ |
| Matemaattisia operaattoreita[9] | |||
| ∃ | U+2203 | on olemassa | ∃ ∃ ∃ |
| ∄ | U+2204 | ei ole olemassa | ∄ ∄ |
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Wiik, Kalevi: Fonetiikan perusteet. (Suomenkielinen oppikirja) Helsinki: WSOY kurssikirjat, 1981. ISBN 951-0-10324-1
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b Wiik, s. 180–183.
- ↑ Crystal, David: A dictionary of linguistics and phonetics (neljäs laitos), s. 341. Blackwell, 1997.
- ↑ Antti Sovijärvi ja Reino Peltola (toim.): Suomalais-ugrilainen tarkekirjoitus, s. 19, 22. (Viides painos; liitteenä tärkeimmät fonetiikan oppisanat (suomi–englanti)) Helsinki: Helsingin yliopiston fonetiikan laitos, 1970. Opiskelijakirjaston verkkojulkaisu 2007 (viitattu 24.9.2013).
- ↑ Erkki Savolainen: Välivokaali (HTML) Suomen murteet. 1998. Internetix. Arkistoitu 1.2.2021. Viitattu 25.8.2020.
- ↑ Eurooppalaisen merkistön merkkien suomenkieliset nimet (HTML) (Suomennos on tehty Suomen Standardisoimisliiton taloudellisella avustuksella, mutta sitä ei ole vahvistettu SFS-standardiksi.) 2004. Helsingin yliopiston yleisen kielitieteen laitos. Arkistoitu 19.9.2010. Viitattu 25.8.2010.
- ↑ a b Latin Extended-B (PDF) The Unicode Standard. 1991–2009. Viitattu 25.8.2010. (englanniksi)
- ↑ a b IPA Extensions (PDF) The Unicode Standard. 1991–2009. Viitattu 25.8.2010. (englanniksi)
- ↑ Cyrillic (PDF) The Unicode Standard. 1991–2009. Viitattu 25.8.2010. (englanniksi)
- ↑ Mathematical Operators (PDF) The Unicode Standard. 1991–2012. Viitattu 24.9.2013. (englanniksi)