Žilavka

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Žilavka
Viinirypäle (Vitis)
Marjan väri Blanc
Laji Vitis vinifera
Žilavka valkoviini
Viinin nimiä/
synonyymejä
Brkić Greda Žilavka,
Buntič Žilavka,
Jilavka,
Marjanović Žilavka,
Žilavka Hercegovacka,
Žilavka Mostar,
Čitluk Žilavka Barrique[1]
myös
Žilavka Bianca,
Žilavka Bijela,
Žilavka binaca,
Žilavka blanche,
Žilavka mostarska,
Žilavka weisse,
Žilavka white[2]
Lajikkeet Bena, Krkošija ja Chardonnay[3]
Alkuperä Bosnia ja Hertsegovina
Alue Hertsegovina
Muualla
Kroatia, Montenegro, Pohjois-Makedonia
ja Serbia[4]

Žilavka (Zhe-luv-kah[5], tieteellinen nimi: Vitis vinifera Žilavka) on yleisin valkoinen viinirypälelajike Bosnia ja Hertsegovinassa[6], jota viljellään samannimisen aromaattisen, alkoholipitoisen ja happaman tammikypsytetyn valkoviinin tuotantoon.[7]

Viljelyn historia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tätä kuivuutta kestävää myöhässä, syyskuun puolivälissä tai lopulla tai lokakuun alussa kypsyvää kelta-vihreä viinirypälelajia[7][8] alettiin viljellä Bosnia ja Hertsegovinassa joidenkin lähteiden mukaan yli 2000 vuotta sitten Illyria-ajoilta[1] ja joidenkin mukaan XIV-luvulta[9] lähtien Brotnon alueella Čitlukin läheisyydessä. Joidenkin mukaan sen historia yltää Rooman valtakunnan aikoihin, mainintoja siitä on keskiajalta ja Bosnian kuninkaan Tvrtko I:n hallintokauden vuodelta 1353.[3] Venetsialaiset matkakirjailijat mainitsivat jo 1500-luvulla "erinomaisia, mutta liian kalliita Mostar-viinejä".[10] Edistyksellisin seurauksin tämän viinirypälelajikkeen parissa toimivat itävaltalaiset-unkarilaiset vuosina 1867–1918 tekemällä sen viljelyksistä keisarillisia viinitarhoja. Žilavkan todellisen nousun alkuna pidetään Habsburgien monarkian aikaisten tutkijoiden havahtumista siihen, että tässä viinituotannossa on kaupallista potentiaalia. Ensimmäinen viinitehdas perustettiin Gnojniceen lähellä Mostaria vuonna 1886. Žilavka tuli kuuluksi ja voitti palkintoja viinimessuilla Wienissä, Barcelonassa, Lontoossa ja Pariisissa. Sen kultaisina vuosina pidettiin 1929, jolloin sille annettiin palkinto Medaille de platte, ja 1937, jolloin Pariisista saatiin "Grand prix" -mitali.[5] Žilavka oli yksi kuuluisimmista entisen Jugoslavian viineistä.

Žilavkaa viljellään pääasiassa Herzegovinassa lähellä Adrianmerta, lämpimissä välimerellisissä ilmasto-olosuhteissa[1] maan eteläosan Neretvan ja Trebišnjican laaksoissa, Mostarin, Čitlukin, Međugorjen, Čapljinan, Ljubuškin, Stolacin ja Trebinjen alueilla. Muista maista myös Kroatiassa, Montenegrossa, Pohjois-Makedoniassa ja Serbiassa.[4][8] Žilavka tykkää aurinkoisista, ilmaavista ja leudoista vuorenrinteistä 300–400 metrin korkeudessa merenpinnan yläpuolella, jossa kuumat päivät vaihtelevat alppijoen Neretvan tuomilla viileillä öillä hidastamaan rypäleen kypsymistä. Alueista Mostarissa auringonpaistetta on 2290 tuntia vuodessa.[3] Tämä viinirypälelaji suosii hiekkamaata, jopa niukkoja kivimaita ja on selvinnyt karstimaassa. Liiallinen vesi ei ole kasville suotavaa eli se tarvitsee vettäläpäisevän kivisen maaperän, koska kivi tarjoaa hyvän vedenpoiston.[10] Siitä johtuu rypäleistä valmistetun viinin usein käytetty nimi "Kivinen viini". Žilavka sietää kuivuutta ja auringonpaahdetta, voi kestää tälle alueelle tyypillisiä pitkiä kuivakausia[5], joten se on täällä yleisimmin istutettu lajike.[11] Žilavkalla on keskiverroin vastustuskykyä harmaalle homeelle (Botrytis) ja kevätkylmille, mutta heikommin viinikirvalle ja sienisairauksille. Sen kasvu on hyvä ja sato säännöllinen, keskisuuri tai suuri.

Lehti on keskikokoinen tai suuri, kukka on biseksuaali, rypäle on keskikokoinen, harvoin suuri, kartiomainen tai lieriömäinen ja tiheä. Rypäleen arvioidaan painavan 150-200 grammaa ja yhden viiniköynnöksen antavan puolitoista tai kaksi kiloa viinirypäleitä, joka riittää tuottamaan litran verran viiniä. Žilavkan marja on keskikokoinen, hyvin harvoin suuri, pyöreä tai soikea, väri vaihtelee kelta-vihreästä keltaiseen ja rypäleiden täydellisen kypsyyden voi havaita sen paksun, mutta läpinäkyvän kuoren läpi. Nimensä žilavkan sen luullaan saavankin hienojen kultaisten suonien (žilice) mukaan, jotka näkyvät rypälemarjan kuoren läpi juuri täydellisen kypsyyden hetkenä.[3][11] Marjojen sokeripitoisuus on 20–24%, hapot 5–8 g / l ja uute 20–27 g / l. Tuoreella žilavkalla on persikan-, kukkaishedelmäisen- ja hunajanvivahteinen kukallinen tuoksu.[3]

Viinin valmistus ja nauttiminen

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Žilavka-rypäleistä valmistetaan Välimeren viini usein lisäämällä jopa 15% muita, mieluummin myös autoketonisia Hertsegovinan lajikkeita (Krkošijaa ja Benaa). Juoma on kullankeltainen tai vihertävänkeltainen, melko täyteläinen, mineraalinen, suolainen, kevyt ja miellyttävällä happamuudella. Kypsytys tapahtuu kuudesta kuukaudesta alkaen vuoden ajan yleensä Slavonian tammitynnyreissä.[6] Žilavka-viinit, joita vanhennetaan tammitynnyreissä pidempään, saavat vaikutteita ja enemmän mineraalisuutta pitkäikäisyyteen ja voivat elää yli 15 vuotta, jolloin iän myötä sen maku korostuu.[5][10] Viini on yleensä kirkas, siinä on vaalean oljen väri vihertävällä sävyllä, ikääntyneemmän viinin väri on kellertävämpää. Se on vahva viini, jonka tilavuusprosentti on 12–14% alkoholia[2], kokonaishappopitoisuus 5–6 g / l ja kokonaisuutteen 20–27 g / l eli alkoholin ja happamuuden osuus sekä runsas uute erottavat sen kaikista muista viineistä. Sitä voi säilyttää jääkaapissa ja tarjoillaan 10–12 asteeseen lämpötilaan jäähdytettynä.[2][12][13] Nautitaan esim. tyypillisen alkuruoan Livanjski sirin, keitetyn tai grillatun lampaanlihan kera, sopii hyvin myös broilerin ja kalkkunan e. valkoisen lihan, ankeriaan ja muiden makean veden ja merikalaruokien kanssa.

  1. a b c Dr Matthew Horkey: Bosnia Herzegovina Wine – Blatina & Žilavka From The Blaž Festival (Bosnia ja Hertsegovinan viini - Blatina & Žilavka Blaž-festivaalilta) 29.11.2018. Exotic wine travel. Drink adventurously. Viitattu 10.6.2020. (englanniksi)
  2. a b c Žilavka Internet Archive WayBack Machine. Arkistoitu 12.10.2011. Viitattu 10.6.2020. (englanniksi)
  3. a b c d e Herzegovinian Wines (Hertsegovinan viinit) Etno Herceg selo Medjugorje. Arkistoitu 12.6.2020. Viitattu 10.6.2020. (bosniaksi)
  4. a b Jancis Robinson, Julia Harding: The Oxford Companion to Wine (Oxfordin viiniseura) Oxford University Press. Viitattu 10.6.2020. (englanniksi)
  5. a b c d Wines of Illyria. Carski Emporia Brand (Illyrian viinit. Carski Emporia -merkki) 2018. Wines of Illyria. Arkistoitu 12.6.2020. Viitattu 10.6.2020. (englanniksi)
  6. a b Elena Arsenievitš: Жилавка. Белый сорт винограда, автохтонный для Герцеговины. (Žilavka. Hercegovinasta kotoisin oleva valkoinen rypälelajike.) Боснию и Герцеговину. Культура. Виноделие. (ru: Bosnia ja Hertsegovina. Kulttuuri. Viininteko.) Здружение за земјоделци „Современо Земјоделство“, (bs: Viljelijöiden yhdistys "Nykyaikainen maatalous"). Arkistoitu 12.6.2020. Viitattu 10.6.2020. (venäjäksi)
  7. a b The largest wine encyclopedia in the world. Žilavka (Maailman suurin viinin tietosanakirja. Žilavka) 19.12.2019. Wein-Plus Glossary. Viitattu 10.6.2020. (englanniksi)
  8. a b Жилавка (Žilavka) vinograd.info. Viitattu 10.6.2020. (venäjäksi)
  9. Tomić, Lidija Štajner, Nataša Jovanović Cvetković, Tatjana Cvetković, Miljan: Collection and genetic characterization of Vitis vinifera ’ Žilavka’ by microsatellites and AFLP markers (Vitis vinifera 'Žilavka' -keräys ja geneettinen karakterisointi mikrosatelliittien ja AFLP-markkerien avulla) 2012. AGRIS: International Information System for the Agricultural Science and Technology. Acta agriculturae Slovenica. Arkistoitu 12.6.2020. Viitattu 10.6.2020. (englanniksi)
  10. a b c Žilavka: Slast iz kamena (Žilavka: Kivin makeus) 13.7.2016. Redakcija Vino.rs. Viitattu 10.6.2020. (bosniaksi)
  11. a b Žilavka and Blatina 2018. Don’t Miss Travel Magazine. Built with love in Bosnia & Herzegovina. Arkistoitu 12.6.2020. Viitattu 10.6.2020. (englanniksi)
  12. Žilavka - princeza hercegovačkih vinograda (Žilavka - Hertsegovinan viinitarhojen prinsessa) vinarija.com portal o vinu. Viitattu 10.6.2020. (bosniaksi)
  13. Žilavka Herzegovina Wine Route. Viitattu 10.6.2020. (englanniksi)