Šeremetevin palatsi

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Šeremetevin palatsi.

Šeremetevin palatsi (ven. Шереме́тевский дворе́ц, Šeremetevski dvorets) on barokkityyliä edustava rakennustaiteen muistomerkki Pietarin keskustassa Venäjällä. Kesäpuiston suihkulähteiden mukaan nimensä saaneen Fontankan rannalla sijaitseva rakennus tunnetaan myös nimellä Suihkulähdetalo (Фонта́нный дом, Fontannyi dom).

Pietari I lahjoitti tontin vuonna 1712 sotamarsalkka Boris Šeremeteville. Nykyisen verrattain hyvin säilyneen palatsin rakensivat 1740–1750-luvuilla Grigori Dmitrijev ja Savva Tševakinski. Sisätilat viimeisteli Šeremetevien maaorja Fjodor Argunov.[1] Kartanomaisesti etupihan perällä sijaitseva rakennus edustaa koristelultaan siirtymävaihetta varhaisen pietarilaisen barokin ja täysbarokin välillä. Moneen kertaan uudistettujen sisätilojen suunnitteluun ovat osallistuneet Ivan Starov, Giacomo Quarenghi, Andrei Voronihin sekä Ijeronim Korsini, joka vuonna 1838 loi näyttävän rauta-aidan. Vuonna 1867 rakennetun pohjoissiiven on suunnitellut Nicholas Benois.[2]

Šeremetevien kreivisuvun palatsi oli aikoinaan yksi Pietarin kulttuurielämän keskuksista. Vuonna 1918 viimeinen omistaja luovutti sen taidekokoelmineen neuvostoviranomaisille. Vuoteen 1931 saakka rakennuksessa toimi museo ja 1940-luvulta lähtien Arktiksen ja Antarktiksen instituutti. Vuonna 1990 palatsi annettiin Teatteri- ja musiikkitaiteen museon käyttöön.[3]

Runoilija Anna Ahmatova asui 1920–1930-luvuilla ja Leningradin piirityksen jälkeen palatsin sisäpihan sivurakennuksessa. Vuonna 1989 tiloihin avattiin hänelle omistettu museo.[3]

Šeremetevin palatsin osoite on Fontankan rantakatu 34. Käynti Ahmatova-museoon on Liteinyi prospekt 53:n kautta.

  1. Lisovski, V.G.: Sankt-Peterburg: otšerki arhitekturnoi istorii goroda. T. 1., Klassitšeski gorod, s. 148. Sankt-Peterburg: Kolo, 2009. ISBN 978-5-901841-57-0
  2. Kirikov, Boris: Arhitekturnyje pamjatniki Sankt-Peterburga, s. 74–75. Sankt-Peterburg: Kolo, 2005. ISBN 5-901841-33-6
  3. a b Sankt-Peterburg. Petrograd. Leningrad: Entsiklopeditšeski spravotšnik, s. 664. Moskva: Bolšaja Rossijskaja Entsiklopedija, 1992. ISBN 5-85270-037-1 (venäjäksi)

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]