Shakkiavaus

Tässä artikkelissa käytetään algebrallista merkintätapaa kuvailemaan shakkisiirtoja.

Alkuasetelma shakissa

Shakkiavaukseksi kutsutaan tiettyyn asemaan shakkipelin aloitusasemasta johtavaa siirtosarjaa. Koska eri siirtosarjat voivat johtaa samaan asemaan, avauksen nimi voi pelin edetessä vaihtua toiseksi (niin sanottu siirtovaihto). Avauksia kutsutaan pääsääntöisesti avauksiksi tai peleiksi tunnussiirron ollessa valkean valinta ja puolustuksiksi sen ollessa mustan valinta. Tunnusasemasta jatkuvia siirtosarjoja nimitetään kyseessä olevan avauksen muunnelmiksi tai varianteiksi.

Avaukset ovat saaneet erilaisia nimiä, kuten sisilialainen puolustus tai torjuttu kuningatargambiitti, mutta niiden luokitteluun on myös systemaattisia järjestelmiä, kuten ECO-koodisto. Erilaisia shakkiavauksia on tusinoittain ja niiden alamuunnelmia satoja. Kirjassa Oxford Companion to Chess on 1 327 avauksen ja muunnelman lista. Avaukset voivat vaihdella luonteeltaan asemallisista avauksista (kuten Rétin avaus ja monet torjutun kuningatargambiitin muunnelmat) hyvinkin taktisiin avauksiin (esimerkiksi latvialainen gambiitti ja preussilaisen pelin Traxler-gambiitti).

Standardeja, tunnettuja avaussiirtosarjoja (jotka on listattu referenssiteoksissa) kutsutaan teoriasiirroiksi (engl. book moves, book). Nämä siirtosarjat on usein esitetty algebrallisella siirtomerkinnällä, avauspuuna tai avaussiirtotaulukkona. Uutta, ennen pelaamatonta siirtoa kutsutaan siirtouutuudeksi. Joissakin avauksissa parhaana pidetyt siirtosarjat saattavat käsittää yli 25 siirtoa (yksi siirto tässä tarkoittaa tässä valkoisen siirtoa ja mustan vastausta yhdessä). Shakkiammattilaisten arkeen kuuluu suuressa määrin juuri avausten opiskelu, ja koska avausteoria kehittyy jatkuvasti, on opiskelukin jatkuvaa.

Shakkiavausten tavoitteet

Vaikka avauksessa voidaan pelata monenlaisia siirtoja, päämäärät ovat yleisesti ottaen samoja. Päätavoitteet ovat:

1. Upseerien kehitys: Yksi shakkiavausten päätavoitteista on saada upseerit sijoitetuksi hyödyllisille ruuduille, joilta ne voivat vaikuttaa peliin. Ratsut kehitetään yleensä ruutuihin f3, c3, f6 ja c6 (joskus myös e2, d2, e7 tai d7), ja molempien pelaajien e- ja d-sotilaita liikutetaan, jotta lähetit voidaan kehittää (vaihtoehtoisesti lähetit voidaan sivustoida, esimerkiksi siirroilla g3 ja Lg2). Tehokas upseerien kehitys on tärkeää. Kuningatarta ei kuitenkaan yleensä kehitetä ennen kuin vasta myöhemmässä vaiheessa, koska vähempiarvoiset upseerit voivat hyökätä sitä kohtaan, jolloin menetetään arvokkaita tempoja.
2. Keskustaruutujen hallinta: Pelin alussa ei ole useinkaan selvää, millä puolella lautaa upseereita tarvitaan. Keskustaruutujen hallinta mahdollistaa kuitenkin upseerien liikkumisen mihin tahansa laudan osaan suhteellisen helposti. Keskustan hallinta voi myös vähentää vastustajan pelimahdollisuuksia. Klassisen näkemyksen mukaan keskustaa hallitaan ideaalisesti sijoittamalla sotilaat ruutuihin d4 ja e4 (vastaavasti d5 ja e5 mustalla). Hypermodernin koulukunnan myötä suosiota sai käsitys siitä, ettei aina ole välttämätöntä tai edes suotavaa hallita keskustaa tällä tavoin, ja että liian laaja sotilaskeskus saattaisi olla myös hyökkäyksen kohde – laajalla sotilaskeskustalla on hyvin vähän arvoa, jos sitä ei pysty ylläpitämään. Hypermodernin koulukunnan pelaajat kontrolloivat keskustaa kauempaa upseereilla ja tekivät keskustasiirtoja vasta myöhemmin. Tämä näkemys näkyy hyvin esimerkiksi Aljehinin puolustuksessa 1. e4 Rf6 2. e5 Rd5 3. d4 d6 4. c4 Rb6 5. f4 (nelisotilashyökkäys) – valkoisella on näyttävä sotilaskeskus, jonka musta pyrkii murtamaan myöhemmin, jolloin valkoisen asema horjuu.
3. Kuninkaan turvallisuus: Kuningas on alkuasemassaan jokseenkin suojaton, joten pelaajat pyrkivät useimmiten linnoittamaan (siirto, jossa sekä kuningas että torni liikkuvat samaan aikaan).
4. Sotilasheikkouksien välttäminen: Monet avaukset pyrkivät välttämään sotilasheikkouksia kuten tupla- ja takasotilaat, eristetyt sotilaat ja monet sotilassaarekkeet. Toiset avaukset hyväksyvät heikomman sotilasrakenteen (vaarallinen erityisesti loppupelissä) saadakseen kompensaationa mahdollisuuksia nopeampaan hyökkäykseen. Erityisesti mustan jotkut balanssittomat avaukset, kuten sisilialainen ja hollantilainen puolustus, toteuttavat tätä ideaa.
5. Upseerien yhteispeli Sitä mukaa kun kumpikin pelaaja kehittää upseerinsa, pyritään myös toimimaan siten, että omat upseerit pelaavat ”hyvin yhteen”, harmonisesti.

Näiden ideoiden lisäksi muut keskipelin strategiset ideat voidaan myös toteuttaa avauksissa. Näitä ovat muun muassa sotilasläpimurtojen valmistelu, heikkouksien luominen vastustajan sotilasasemiin, keskustakontrollin vahvistaminen, kevyiden upseereiden strategisesti hyödyllinen vaihto (esimerkiksi lähettiparin saaminen) sekä tilaedun luominen (keskustassa tai sivustoilla).

Yleisesti ottaen monet shakkipedagogit (muun muassa Reuben Fine kirjassaan The Ideas Behind the Chess Openings) katsovat, että valkoisen tehtävä aloituksessa on pitää aloitetta yllä (koska valkoisella katsotaan olevan etu hänen siirtäessä ensin), ja mustan tehtävä on yrittää tasoittaa. Kuitenkin monet avaukset antavat mustalle mahdollisuuden pelata aggressiivisesti heti alusta.

KvM Jeremy Silmanin mukaan avauksen tarkoitus on luoda dynaamisia epätasapainoja (Silman käyttää termiä ”imbalance”), jotka määräävät keskipelin ja pelin strategisen luonteen. Esimerkiksi ranskalaisen puolustuksen Winawer-muunnelmassa valkoinen yrittää käyttää hyväkseen lähettiparia ja tilaetuaan luodakseen hyökkäysmahdollisuuksia mustan kuningaspuolelle, kun taas musta pyrkii yksinkertaistamaan asemaa (erityisesti vaihtamaan lähetin pois viedäkseen valkoiselta lähettiparin edun) ja luomalla vastahyökkäyksen valkoisen heikentyneitä kuningatarpuolen sotilaita vastaan.

Avausten nimet ja nimitykset

Tärkeät muutokset shakkisäännöissä 1400-luvun lopulla tekivät pelistä nopeampitempoisen, ja lisäsivät avausteorian merkitystä. Siksi varhaiset shakkikirjat, kuten Luis Ramírez de Lucenan vuoden 1497 teos sisältävät avausteoriaa, kuten myös Pedro Damianon (1512) ja Ruy López de Seguran (1561) kirjat. López de Seguran epäluulot siirtoa 2 ...Rc6 kohtaan johtivat siirtoon 3. Lb5 (siirtojen 1. e4 e5 2. Rf3 Rc6 jälkeen), ja tämä avaus, espanjalainen peli kantaa hänen mukaansa osassa maailmaa nimeä Ruy Lopez. Avausteoriasta tuli tieteellisempää 1840-luvulla, ja useimmat avaukset ovat saaneet nimensä tällä ja myöhemmällä ajalla. Avausten nimityksessä ei ole tosin liiemmälti systemaattisuutta, ja useilla nimillä on historiallinen tausta.

Vanhimmat avaukset ovat usein saaneet nimensä maista, paikannimistä sekä erisnimistä, esimerkiksi englantilainen, espanjalainen, ranskalainen, hollantilainen, skotlantilainen, venäläinen, italialainen, skandinaavinen ja sisilialainen. Kaupunkeja ja maantieteellisiä nimiä on myös käytetty, kuten wieniläinen, berliiniläinen, ja wilkes-barre. Katalonialainen avaus on saanut nimensä Espanjan Katalonian alueesta. Monet kuuluisat pelaajat saaneet nimensä avauksiin ja eritoten niitten muunnelmiin. Aina ei ole kuitenkaan ollut kyse pelaajasta, joka on ensimmäisenä pelannut kyseistä avausta, useimmiten pelaaja on popularisoinut avauksen tai julkaissut analyysia avauksesta. Pelaajien nimeä kantavia avauksia ovat esimerkiksi Ruy Lopez, Aljehinin puolustus, Morphyn puolustus ja Rétin avaus. Joissain avauksien nimissä mainitaan kaksi ihmistä, kuten Caro-Kannissa.

Jotkut avaukset ovat kuvailevia, kuten Giucco Piano (italiaksi ”hiljainen peli”, suomessa käytetään aloituksesta nimeä italialainen peli). Proosallisempia nimiä ovat esimerkiksi kolmiratsupeli sekä neliratsupeli. Kuvailevat nimet ovat kuitenkin harvinaisempia kuin nimien mukaan annetut.

Jollain avauksilla on hyvinkin hauskoja nimiä, kuten eläinten nimiä. Nämä ovat tyypillisesti 1900-luvulla kehittyneitä avauksia. Tuohon aikaan avausteoria oli jo jokseenkin kehittynyttä, ja nämä epätavalliset nimet ovatkin nimiä harvemmin pelatuille siirroille. Tällaisia nimiä ovat esimerkiksi orankiavaus, hippopotamus, elefanttigambiitti ja siili.

Avauksesta itsestäänkin käytetään monia erilaisia nimityksiä. Avauksen lisäksi yleisiä termejä ovat peli, puolustus, gambiitti ja muunnelma; vähemmän tunnettuja ovat systeemi, hyökkäys, vastahyökkäys, vastagambiitti ja käännetty avaus. Asiaa ei yhtään selvennä, että näitä termejä käytetään usein epäyhtenäisesti.

• Peli: käytetään vanhimmista avauksista, esimerkiksi espanjalainen ja skotlantilainen peli.
• Avaus: esimerkiksi englantilainen avaus.
• Muunnelma: kuvailee jonkun yleisemmän avauksen variaatiota, esimerkiksi daamigambiitin vaihtomuunnelmaa.
• Puolustus: tarkoittaa aina mustan vastausta, esimerkiksi Caro-Kannin puolustus (jos ei nimenomaisesti tarkoiteta ”käännettyä” avausta, jolloin se tarkoittaa valkoisen avausta). Nimestään huolimatta ”puolustus” ei aina tarkoita passiivisuutta – monet puolustukset ovat hyvinkin aggressiivisia.
• Gambiitti: Avaus, jossa uhrataan materiaalia, yleensä yksi tai useampi sotilas. Gambiitteja voivat pelata sekä valkoinen (esimerkiksi kuningasgambiitti) että musta (esimerkiksi latvialainen gambiitti. Täydellisessä avauksen nimessä esiintyvät usein termit ”torjuttu” tai ”vastaanotettu” riippuen siitä, ottaako vastapelaaja tarjotun materiaalin vai ei.
• Vastagambiitti: musta vastaa valkoisen gambiittiin omalla gambiitilla. Tästä esimerkkinä Falkbeerin vastagambiitti kuningasgambiitissa.
• Järjestelmä, systeemi: Nappuloiden tietty kehitysmetodi, jota voidaan käyttää vastustajan moniin asetelmiin. Tällaisia ovat esimerkiksi Collen järjestelmä ja kuningasintialainen hyökkäys.
• Hyökkäys: Käytetään toisinaan ilmaisemaan aggressiivisia tai provokatiivisia muunnelmia, kuten Fried Liver -hyökkäys tai Grobin hyökkäys. Muussa tapauksessa se tarkoittaa mustan puolustusta, jollaista asetelmaa valkoinen käyttää, esimerkiksi kuningasintialainen hyökkäys.
• Käännetty: Mustan avaus, jota pelaa valkoinen, esimerkiksi käännetty sisilialainen (englantilaisessa avauksessa).

Pieni osa avauksista on myös anti-etuliitteisiä. Ne ovat muunnelmia, joita käytetään, kun halutaan välttää tietty (usein vaarallinen ja teoreettinen) avaus. Tällaisia ovat esimerkiksi anti-Marshall sekä anti-Meran.

Shakkiavausten luokittelu

Alkuasetelma mahdollistaa kaksikymmentä erilaista siirtoa valkoiselle. Näistä 1.e4, 1.d4, 1.Rf3 ja 1.c4 ovat selkeästi eniten käytettyjä, koska ne kaikki edesauttavat nopeaa kehitystä ja keskustan kontrollointia. Muutamaa muutakin avaussiirtoa pidetään mahdollisina, mutta ne ovat vähemmän johdonmukaisia avausperiaatteiden suhteen. Dunstin avaus, 1 Rc3, kehittää ratsun hyvään ruutuun, mutta se on jokseenkin joustamaton siirto, koska se estää valkoisen c-sotilaan kulun; siirron 1 ...d5 jälkeen ratsu joutuu siirtymään huonommalle ruudulle siirron ...d4 jälkeen. Birdin avaus 1.f4 vahvistaa valkoisen keskustakontrollia mutta ei kehitystä, ja heikentää myös kuningasasemaa. Sokolskin avaus 1.b4 ja kuningas- sekä kuningatarsivustoinnit auttavat kehitystä, mutta kontrolloivat keskustaa vain etäisesti ja ovat hitaampia kuin suositummat avaukset. Yksitoista muuta avausmahdollisuutta ovat harvoin pelattuja huipputasolla. Näistä parhaat ovat vain hitaita, kuten 1.c3, 1.d3 ja 1.e3. Epäilyttävämpiä avauksia ovat ne, jotka eivät kontrolloi keskustaa tai vaikuta upseerien kehitykseen, kuten 1.a3, tai valkoisen asemaa heikentävät avaukset (1.f3 ja 1.g4) tai ratsualoitukset 1. Ra3 ja 1.Rh3, jossa ratsu on verrattain huonossa ruudussa.

Mustalla on kaksikymmentä mahdollista vastausta valkoisen aloitukseen. Monet näistä ovat peilikuvia valkoisen suhteen (valkoisella on silti aloite pelistä, koska hänellä on ”tempo” enemmän). Puolustukset 1 ...c6 ja 1 ...e6, joita seuraa keskustasotilaan siirto 2...d5, ovat myös suosittuja. Yleisiä ovat myös avaukset joissa siirretään aikainen ...d6 ja joihin sisältyy kuningaslähetin sivustointi.

Shakkiavaukset on luokiteltu kattavimmin ECO-koodeilla, jotka käsittävät noin 500 avausta, joilla jokaisella on oma koodinsa. Vaikka nämä koodit ovat tärkeitä opiskellessa shakkia, ne eivät esimerkiksi ole luokiteltuja samankaltaisten asemien suhteen.

Yksinkertainen tapa luokitella shakkiavauksia on esimerkiksi lajitella ne kuningassotilasavauksiin, kuningatarsotilasavauksiin ja muihin. Koska nämä kategoriat ovat hyvin laajoja, on yleistä jaotella ne vielä pienempiin osiin. Yksi järkevä tapa ryhmitellä avaukset on

• Avopelit (kuningassotilasavaus, jossa musta siirtää sotilaansa valkoisen tavoin, 1.e4 e5)
• Puoliavoimet pelit (kuningassotilasavaus, jossa musta pelaa muuten kuin 1...e5)
• Suljetut pelit (kuningatarsotilasavaus, jossa musta siirtää sotilaansa valkoisen tavoin 1.d4 d5)
• Muut kuningatarsotilaspelit. Voidaan myös kutsua puolisuljetuiksi peleiksi
• Muut avaukset (sisältää esimerkiksi aloitukset 1.c4, 1.Rf3 ja 1.f4)
• Epäsäännölliset avaukset (pelitavat, joista ei ole vakiintunutta teoriaa, tai joilla ei ole vakiintunutta nimeä)

Intialaiset puolustukset (1.d4 Rf6) luokittuvat kuningatarsotilaspeleihin, mutta ovat tärkeytensä vuoksi oma lajinsa.

Avopelit (1.e4 e5)

Pääartikkeli: Avopelit

	a	b	c	d	e	f	g	h
8									8
7									7
6									6
5									5
4									4
3									3
2									2
1									1
	a	b	c	d	e	f	g	h

Avopeli

	a	b	c	d	e	f	g	h
8									8
7									7
6									6
5									5
4									4
3									3
2									2
1									1
	a	b	c	d	e	f	g	h

Espanjalainen peli

	a	b	c	d	e	f	g	h
8									8
7									7
6									6
5									5
4									4
3									3
2									2
1									1
	a	b	c	d	e	f	g	h

Skotlantilainen peli

	a	b	c	d	e	f	g	h
8									8
7									7
6									6
5									5
4									4
3									3
2									2
1									1
	a	b	c	d	e	f	g	h

Italialainen peli

	a	b	c	d	e	f	g	h
8									8
7									7
6									6
5									5
4									4
3									3
2									2
1									1
	a	b	c	d	e	f	g	h

Venäläinen peli

	a	b	c	d	e	f	g	h
8									8
7									7
6									6
5									5
4									4
3									3
2									2
1									1
	a	b	c	d	e	f	g	h

Kuningasgambiitti

Valkoinen aloittaa pelaamalla 1.e4 (liikuttamalla kuningassotilastaan kaksi ruutua eteenpäin). Tämä on suosituin avaussiirto ja sillä on monia vahvuuksia: se kontrolloi suoraan keskustaa, ja mahdollistaa kahden upseerin (daamin ja lähetin) liikkumisen. Vanhimmat shakkiavauksista ovat juuri e4-alkuisia. Yksi 1.e4:n haittapuolista on se, että sotilas on suojaamattomassa ruudussa, myös ruudut d4 ja f4 heikentyvät. Jos musta peilaa valkoisen siirron pelaten 1...e5, tuloksena on avopeli.

Suosituin toinen siirto valkoiselle on 2. Rf3, joka hyökkää mustan sotilaan kimppuun, valmistelee kuningaspuolen linnoitusta, ja tukee valkoisen mahdollista sotilassiirtoa d4. Mustan yleisin vastaus on 2 ...Rc6, joka yleensä johtaa espanjalaiseen peliin (3. Lb5), skotlantilaiseen peliin (3.d4) taikka italialaiseen peliin (3. Lc4 Lc5) tai preussilaiseen peliin (3. Lc4 Rf6). Jos musta haluaa pitäytyä symmetriassa ja tehdä vastahyökkäyksen siirrolla 2...Rf6, tuloksena on venäläinen peli. Philidorin puolustus 2...d6 on vähemmän pelattu nykyään, koska se antaa valkoiselle helpon tilaedun, samalla kun mustan asema on ahdas ja passiivinen, vaikkakin solidi. Muita vastauksia siirtoon 2.Rf3 nähdään huipputasolla ani harvoin.

Suosituimmat vaihtoehdot valkoisen siirtoon 2. Rf3 ovat wieniläinen peli (2.Rc3), lähettipeli (2. Lc4) ja kuningasgambiitti (2.f4). Näillä avauksilla on keskenään joitain yhtäläisyyksiä, erityisesti lähettipeli usein muuntuu wieniläisen pelin muunnelmaksi. Kuningasgambiitti oli erityisen suosittu 1800-luvulla. Valkoinen uhraa siinä sotilaan kehittääkseen nopeasti upseerinsa ja saadakseen mustan e-sotilaan pois keskustasta. Myös wieniläisessä pelissä hyökätään usein mustan keskustaan, sotilaan etenemisellä f2-f4.

Keskusgambiitissa (2.d4) valkoinen avaa välittömästi keskustan, mutta jos, mustan vastatessa 2...exd4 valkoinen haluaa sotilaan takaisin, pitää pelata varhainen daamisiirto 3.Dxd4. Vaihtoehtona on pelata todellista gambiittia ja uhrata yksi tai kaksi sotilasta, kuten esimerkiksi tanskalaisessa gambiitissa.

• 1.e4 e5 Avopelit
• 1.e4 e5 2.Rf3 Rc6 3.Lb5 Espanjalainen peli
• 1.e4 e5 2.Rf3 Rc6 3.d4 Skotlantilainen peli
• 1.e4 e5 2.Rf3 Rc6 3.Lc4 Italialainen peli
• 1.e4 e5 2.Rf3 Rc6 3.Rc3 Rc6 Neliratsupeli
• 1.e4 e5 2.Rf3 Rf6 Venäläinen peli
• 1.e4 e5 2.Rf3 d6 Philidorin puolustus
• 1.e4 e5 2.Rc3 Wieniläinen peli
• 1.e4 e5 2.Lc4 Lähettipeli
• 1.e4 e5 2.f4 Kuningasgambiitti
• 1.e4 e5 2.d4 exd4 3.Dxd4 Keskusgambiitti
• 1.e4 e5 2.d4 exd4 3.c3 Tanskalainen gambiitti

Puoliavoimet pelit (1.e4, musta pelaa muuta kuin 1...e5)

Pääartikkeli: Puoliavoimet pelit

	a	b	c	d	e	f	g	h
8									8
7									7
6									6
5									5
4									4
3									3
2									2
1									1
	a	b	c	d	e	f	g	h

Sisilialainen puolustus

	a	b	c	d	e	f	g	h
8									8
7									7
6									6
5									5
4									4
3									3
2									2
1									1
	a	b	c	d	e	f	g	h

Ranskalainen puolustus

	a	b	c	d	e	f	g	h
8									8
7									7
6									6
5									5
4									4
3									3
2									2
1									1
	a	b	c	d	e	f	g	h

Caro-Kannin puolustus

	a	b	c	d	e	f	g	h
8									8
7									7
6									6
5									5
4									4
3									3
2									2
1									1
	a	b	c	d	e	f	g	h

Aljechinin puolustus

	a	b	c	d	e	f	g	h
8									8
7									7
6									6
5									5
4									4
3									3
2									2
1									1
	a	b	c	d	e	f	g	h

Pircin puolustus

	a	b	c	d	e	f	g	h
8									8
7									7
6									6
5									5
4									4
3									3
2									2
1									1
	a	b	c	d	e	f	g	h

Moderni puolustus

Puoliavoimissa peleissä valkoinen pelaa 1.e4 ja musta rikkoo symmetriaa pelaamalla jonkin muun siirron kuin 1...e5. Yleisin mustan vastaus on sisilialainen puolustus (1...c5), mutta esimerkiksi ranskalainen puolustus (1...e6, jota yleisesti seuraa 2.d4 d5) ja Caro-Kannin puolustus (1...c6, jota yleisesti seuraa 2.d4 d5) ovat myös hyvin suosittuja. Pircin puolustus ja moderni puolustus ovat samankaltaisia avauksia joita pelataan myös toisinaan, ja Aljechinin puolustusta sekä skandinaavista puolustusta pelataan myös huipputasolla silloin tällöin.

Sisilialainen ja ranskalainen puolustus johtavat epätasapainoisiin asemiin, mikä usein tarkoittaa molempien puolien voitonmahdollisuuksia. Caro-Kannin puolustus on vankka ja mustan tärkeimpiä ideoita on lopulta vaihtaa valkean keskustasotilas d4 pois c6-c5:llä ja saada tasoitus. Valkea voi välttää vaihdot keskustassa pelaamalla etenemismuunnelmaa 3.e5, joka johtaa ranskalaistyyppisiin asemiin. Aljechinin puolustus, Pirc ja moderni ovat hypermoderneja avauksia, joissa musta yrittää provosoida valkoisen rakentamaan vahvan sotilaskeskustan, johon musta lopulta hyökkää upseerein ja sotilasmurroin.

• 1.e4 c5 Sisilialainen puolustus
• 1.e4 e6 Ranskalainen puolustus
• 1.e4 c6 Caro-Kannin puolustus
• 1.e4 d5 Skandinaavinen puolustus
• 1.e4 d6 2.d4 Rf6 3.Rc3 g6 Pircin puolustus
• 1.e4 Rf6 Aljechinin puolustus
• 1.e4 g6 Moderni puolustus

Suljetut pelit (1.d4 d5)

Pääartikkeli: Suljetut pelit

	a	b	c	d	e	f	g	h
8									8
7									7
6									6
5									5
4									4
3									3
2									2
1									1
	a	b	c	d	e	f	g	h

Suljetut pelit

	a	b	c	d	e	f	g	h
8									8
7									7
6									6
5									5
4									4
3									3
2									2
1									1
	a	b	c	d	e	f	g	h

Kuningatargambiitti

	a	b	c	d	e	f	g	h
8									8
7									7
6									6
5									5
4									4
3									3
2									2
1									1
	a	b	c	d	e	f	g	h

Torjuttu kuningatargambiitti

	a	b	c	d	e	f	g	h
8									8
7									7
6									6
5									5
4									4
3									3
2									2
1									1
	a	b	c	d	e	f	g	h

Slaavilainen puolustus

	a	b	c	d	e	f	g	h
8									8
7									7
6									6
5									5
4									4
3									3
2									2
1									1
	a	b	c	d	e	f	g	h

Kivimuurihyökkäys (tyypillinen asema)

	a	b	c	d	e	f	g	h
8									8
7									7
6									6
5									5
4									4
3									3
2									2
1									1
	a	b	c	d	e	f	g	h

Collen systeemi

Suljetuiksi peleiksi kutsutaan 1.d4 d5 alkavia pelejä. Siirto 1.d4 suo valkoisille samat kehitysmahdollisuudet kuten 1.e4, mutta kuningassotilasaloituksen sijaan (jossa e4-sotilas on suojaamaton ensimmäisen siirron jälkeen) d4-sotilasta suojaa valkoisen daami. Tällä pienellä erolla on suuri vaikutus avaukseen. Esimerkiksi kuningasgambiittia pelataan nykyään harvoin huipputasolla, mutta kuningatargambiitti on säilynyt suosittuna aloituksena joka pelitasolla. Kuningassotilaspeleihin verrattuna, myös siirtovaihdot muunnelmien välillä ovat yleisempiä ja kriittisempiä.

Tärkeimmät suljetut peliavaukset kuuluvat kuningatargambiittiryhmään (valkoinen pelaa 2.c4). Nimi kuningatargambiitti on hieman harhaanjohtava, koska valkoinen voi helposti saada gambiittisotilaan takaisin niin halutessaan. Vastaanotetussa kuningatargambiitissa musta pelaa ...dxc4 luopuen keskustakontrollistaan saadakseen vapaamman kehityksen ja luodakseen valkoiselle eristetyn kuningatarsotilaan siirroilla ...c5 ja ...cxd4. Valkoinen saa usein vastapainoksi aktiivisen upseeripelin sekä hyökkäysmahdollisuuksia. Mustalla on kaksi suosittua tapaa torjua gambiitti, slaavilainen puolustus (2...c6), joka nykyään luetaan liki omaksi avauksekseen ja torjuttu kuningatargambiitti (2...e6). Molemmat siirrot johtavat mittaviin muunnelmiin ja avausteoriatietämys näistä on tärkeää. Muita mahdollisuuksia torjutussa kuningatargambiitissa ovat ”oikeaoppinen puolustus”, Laskerin puolustus, Cambridge Springs -muunnelma, Tartakowerin muunnelma, sekä Tarrasch- ja puolitarrasch-muunnelmat.

Collen systeemi ja kivimuurihyökkäys on luokiteltu kuningatarsotilaspeleiksi, koska valkoinen pelaa niissä d4:n muttei c4:tä. Nämä ovat myös enemmänkin järjestelmiä (systeemejä) kuin tiettyjä avausmuunnelmia. Molemmat näistä ovat kerhopelaajien suosiossa, koska ne ovat helppoja oppia, mutta ammattipelaajat käyttävät niitä harvoin koska musta voi tuntiessaan avausteorian tasoittaa pelin melko helposti. Kivimuurihyökkäystä kuvastaa valkoisen sotilasmuodostelma c3, d4, e3 ja f4, ja sitä voidaan pelata monia mustan muodostelmia vastaan.

• 1.d4 d5 Suljetut pelit
• 1.d4 d5 2.c4 Kuningatargambiitti
• 1.d4 d5 2.c4 dxc4 Vastaanotettu kuningatargambiitti
• 1.d4 d5 2.c4 e6 Torjuttu kuningatargambiitti
• 1.d4 d5 2.c4 c6 Slaavilainen puolustus
• 1.d4 d5 2.e3 Rf6 3.Ld3 c5 4.c3 Rc6 5.f4 (tyypillinen järjestelmän siirtosarja) Kivimuurihyökkäys
• 1.d4 d5 2.Rf3 Rf6 3.e3 Collen systeemi

Intialaiset puolustukset (1.d4 Rf6)

Pääartikkeli: Intialaiset puolustukset

	a	b	c	d	e	f	g	h
8									8
7									7
6									6
5									5
4									4
3									3
2									2
1									1
	a	b	c	d	e	f	g	h

Intialaiset puolustukset

	a	b	c	d	e	f	g	h
8									8
7									7
6									6
5									5
4									4
3									3
2									2
1									1
	a	b	c	d	e	f	g	h

Nimzo-intialainen puolustus

	a	b	c	d	e	f	g	h
8									8
7									7
6									6
5									5
4									4
3									3
2									2
1									1
	a	b	c	d	e	f	g	h

Kuningasintialainen puolustus

	a	b	c	d	e	f	g	h
8									8
7									7
6									6
5									5
4									4
3									3
2									2
1									1
	a	b	c	d	e	f	g	h

Grünfeldin puolustus

	a	b	c	d	e	f	g	h
8									8
7									7
6									6
5									5
4									4
3									3
2									2
1									1
	a	b	c	d	e	f	g	h

Kuningatarintialainen puolustus

	a	b	c	d	e	f	g	h
8									8
7									7
6									6
5									5
4									4
3									3
2									2
1									1
	a	b	c	d	e	f	g	h

Moderni Benoni

	a	b	c	d	e	f	g	h
8									8
7									7
6									6
5									5
4									4
3									3
2									2
1									1
	a	b	c	d	e	f	g	h

Benko-gambiitti

	a	b	c	d	e	f	g	h
8									8
7									7
6									6
5									5
4									4
3									3
2									2
1									1
	a	b	c	d	e	f	g	h

Katalonialainen avaus

Intialaiset puolustukset ovat epäsymmetrisiä puolustuksia siirtoon 1.d4 jotka ovat hypermoderneja strategialtaan. Lähetin sivustointi sisältyy moniin näistä avauksista. Kuten suljettujen pelien kanssa, monet näistä avauksista ovat transponoituvia. Vaikka hypermodernin koulukunnan edustajat, kuten Nimzowitsch ja Reti pelasivat intialaisia avauksia 1920-luvulla, niiden arvo tunnustettiin vasta 1940-luvun lopulla, kun neuvostoliittolaiset shakinpelaajat alkoivat käyttää niitä. Sen jälkeen intialaiset puolustukset ovat olleet suosituimpia vastauksia siirtoon 1.d4, koska ne johtavat epätasaisiin asemiin, jossa kummallakin puolella on mahdollisuuksia. Yleensä valkoisen toinen siirto on 2.c4, jolloin keskustasta saadaan vielä parempi kontrolli (ja joka on käytännössä välttämätön ennen siirtoa Rc3, joka puolestaan tukee tulevaa e4-sotilassiirtoa). Mustan yleisimmät vastaukset ovat

• 2...e6, joka vapauttaa kuningaslähetin ja johtaa Nimzo-intialaiseen puolustukseen, kuningatarintialaiseen puolustukseen, bogo-intialaiseen puolustukseen, moderniin benoniin, tai tavallisiin kuningatargambiitin linjoihin.
• 2...g6, valmistelee kuningaslähetin sivustointia, joka viittaa kuningasintialaiset puolustuksen tai Grünfeldin puolustuksen käyttöön.
• 2...c5, moderni Benoni tai Benko-gambiitti, suora vastaisku keskustaan.

Aron Nimzowitsch toi Nimzo-intialaisen puolustuksen käyttöönsä jo vuonna 1913, ja avaus oli ensimmäinen intialaisista, joka saavutti täyden hyväksynnän. Se on yksi suosituimmista ja luotettavimmista puolustuksista siirtoon 1.d4 ja valkoinen usein muuttaa siirtojärjestystään välttääkseen koko avauksen. Musta kontrolloi keskustaa upseereillaan ja on valmis vaihtamaan lähetin ratsuun heikentääkseen valkoisen kuningatarpuolta kaksoissotilain.

Kuningasintialainen puolustus on aggressiivinen ja sen pelaamiseen sisältyy omat riskinsä - yleisesti ottaen sen käyttäminen osoittaa että musta ei ole tyytyväinen tasapeliin. Vaikka sitä on toisinaan pelattu jo 1800-luvun lopulla, sitä pidettiin heikkona avauksena aina 1940-luvulle asti, jolloin David Bronstein, Isaac Boleslavski ja Samuel Reshevsky alkoivat käyttää sitä avausrepertoaarissaan. Se oli myös yksi Bobby Fischerin suosikkiavauksista 1.d4:ään 1970-luvulla. Garri Kasparovin menestyminen avauksella nosti sen suosiota 1980-luvulla.

Ernst Grünfeld pelasi Grünfeldin puolustusta ensi kerran 1922. Kuningasintialaisesta se eroaa siirrolla 3...d5, jota Grünfeld piti aikanaan parannuksena puolustukseen. Grünfeldiä ovat pelanneet shakin maailmanmestarit Smyslov, Fischer ja Kasparov.

Kuningatarintialaista puolustusta pidetään solidina ja turvallisena ja ehkä hieman tasapeliherkkänä avauksena. Musta valitsee usein kuningatarintialaisen kun valkoinen välttää nimzo-intialaisen pelaamalla 3.Rf3 siirron 3.Rc3 sijasta. Mustalla on selkeä asema, mutta se ei aina tarjoa parhaita mahdollisuuksia voittoon. Anatoli Karpov on yksi tämän avauksen spesialisteista.

Moderni Benoni-puolustus on rohkea yritys mustalta saada asema epätasapainoon ja vapauttaa omaa upseeripelejä, suomalla kuitenkin valkoiselle sotilasenemmistön ja -rintaman keskustassa. Mihail Tal popularisoi tämän puolustuksen voittamalla useita upeita pelejä sillä 1960-luvulla, ja Fischer käytti sitä myös joskus, hyvin tuloksin esimerkiksi vuoden 1972 maailmanmestaruusottelussa Boris Spasskia vastaan. Musta käyttää usein hieman erilaista siirtojärjestystä, suosien siirtoa 2...e6 ennen siirtoa 3...c5, välttääkseen terävimmät valkoisen jatkot.

Benko-gambiitti (Volga-gambiitti) on myös suosittu avaus kaikentasoisilla pelaajilla. Mustan peli perustuu sotilaan uhrauksella saavutettuun linjojen avaamiseen kuningatarpuolella, jossa valkoinen joutuu usein painostuksen alle. Jos valkoinen hyväksyy gambiitin, mustan kompensaatio on enemmänkin asemallista kuin taktista luonteeltaan, ja aloite voi kestää hyvinkin loppupeliin asti. Valkoinen usein torjuu gambiitin tai antaa sotilaan nopeasti takaisin.

Katalonialaiselle avaukselle tunnusomaista on valkean sotilaskeskusta (d4 ja c4) sekä kuningaslähetin sivustointi. Se muistuttaa kuningatargambiitin ja Rétin avauksen yhdistelmää. Koska katalonialainen avaus voidaan saavuttaa usein eri siirtosarjoin, sitä kutsutaan toisinaan katalonialaiseksi järjestelmäksi.

• 1.d4 Rf6 2.c4 c5 3. d5 e6 4.Rc3 exd5 Moderni Benoni
• 1.d4 Rf6 2.c4 c5 3.d5 b5 Benko-gambiitti
• 1.d4 Rf6 2.c4 e6 3.Rc3 Lb4 Nimzo-intialainen puolustus
• 1.d4 Rf6 2.c4 e6 3.Rf3 b6 Kuningatarintialainen puolustus
• 1.d4 Rf6 2.c4 e6 3.g3 Katalonialainen avaus
• 1.d4 Rf6 2.c4 g6 3.Rc3 d5 Grünfeldin puolustus
• 1.d4 Rf6 2.c4 g6 3.Rc3 Lg7 Kuningasintialainen puolustus

Muut mustan vastaukset siirtoon 1.d4

	a	b	c	d	e	f	g	h
8									8
7									7
6									6
5									5
4									4
3									3
2									2
1									1
	a	b	c	d	e	f	g	h

Hollantilainen puolustus

	a	b	c	d	e	f	g	h
8									8
7									7
6									6
5									5
4									4
3									3
2									2
1									1
	a	b	c	d	e	f	g	h

Benoni

Muista puolustuksista siirtoon 1.d4 tärkeimpiä ovat hollantilainen puolustus sekä Benoni-puolustus. Hollantilaista puolustusta ovat pelanneet maailmanmestarit Aljehin sekä Botvinnik (sekä Bronstein vuoden 1951 maailmanmestaruusottelussaan juuri Botvinnikia vastaan). Nigel Short pelaa toisinaan hollantilaista. Benoni-puolustus on myös suhteellisen yleinen, ja avauksesta voi tulla hyvin terävä, jos se vaihtuu moderniin Benoniin.

Laita-avaukset

Pääartikkeli: Laita-avaukset

Muut avaukset (englantilainen, Réti, Birdin avaus ja valkoisen sivustointiavaukset)

	a	b	c	d	e	f	g	h
8									8
7									7
6									6
5									5
4									4
3									3
2									2
1									1
	a	b	c	d	e	f	g	h

Rétin avaus

	a	b	c	d	e	f	g	h
8									8
7									7
6									6
5									5
4									4
3									3
2									2
1									1
	a	b	c	d	e	f	g	h

Kuningasintialainen hyökkäys

	a	b	c	d	e	f	g	h
8									8
7									7
6									6
5									5
4									4
3									3
2									2
1									1
	a	b	c	d	e	f	g	h

Englantilainen avaus

	a	b	c	d	e	f	g	h
8									8
7									7
6									6
5									5
4									4
3									3
2									2
1									1
	a	b	c	d	e	f	g	h

Birdin avaus

Muut avaukset käsittelevät avauksia, jossa valkoinen siirtää muita sotilaita kuin keskustasotilaita, tai sivustoi lähettinsä. Usein peli on hypermodernia tyyliltään, eli keskustaa kontrolloidaan sivusta (verrattuna klassisen koulukunnan sotilaskeskusihanteeseen). Yleisiä muita avauksia ovat 1. Rf3 ja 1.c4, jotka häviävät suosiossa vain siirroille 1.e4 ja 1.d4.

Jos valkoinen aloittaa 1.Rf3, pelistä tulee usein d4-avaus (suljettu, tai puolisuljettu) siirtovaihtojen seurauksena, mutta avaukset voivat myös olla uniikkeja, kuten Rétin avaus ja kuningasintialainen hyökkäys. Rétin avausta karakterisoi valkoisen siirto 1.Rf3 ja yhden tai molemman lähetin sivustointi, ja aikaisen siirron d4 välttäminen (jolloin siitä yleisesti ottaen tulisi 1.d4 -avaus).

Kuningasintialainen hyökkäys on järjestelmä, jota valkoinen voi käyttää melkein mihin tahansa mustan avaussiirtoihin. Yleinen valkoisen asetelma on 1.Rf3, 2.g3, 3.Lg2, 4.0-0. 5.d3, 6.Rbd2 ja 7.e4, vaikka nämä siirrot voidaankin pelata monessa eri järjestyksessä. Itse asiassa, kuningasintialainen hyökkäys on luultavasti useimmiten saavutetaan siirron 1.e4 jälkeen: valkoinen käyttää järjestelmää, kun musta pelaa jotain puoliavointa peliä, kuten Caro-Kann, ranskalainen, sisilialainen tai jopa tavallinen avopeli. Järjestelmän suurin vetovoima on tarvitun avausteorian vähäinen määrä.

Englantilainen avaus (1.c4) muuntuu myös usein d4-avaukseksi, mutta avaus voi olla myös ”aidosti” englantilainen, esimerkiksi symmetrisissä muunnelmissa ja käännetyssä sisilialaisessa puolustuksessa (1.c3 e5).

Larsenin avausta (1.b3) ja Sokolskin avausta (Orangutang) (1.b4) pelataan toisinaan suurmestaritasolla.

Pal Benko käytti 1.g3 -siirtoa voittoisasti vuoden 1962 ehdokasturnauksessa Curaçaossa kukistaen Fischerin sekä Talin.

Birdin avauksella (1.f4) valkoinen pyrkii saamaan vankan kontrollin e5-ruudusta. Avaus voi muistuttaa käännettyä hollantilaista 1.f4 d5 jälkeen, tai musta voi pelata terävästi Fromin gambiittia (1...e5).

• 1.b3 Larsenin avaus
• 1.b4 Sokolskin avaus
• 1.c4 Englantilainen avaus
• 1.Rf3 Rétin avaus
• 1.Rf3, 2.g3, 3.Lg2, 4.0-0, 5.d3, 6.Rbd2, 7.e4 Kuningasintialainen hyökkäys (siirrot voidaan pelata monessa eri järjestyksessä)
• 1.f4 Birdin avaus
• 1.g3 Benkon avaus

Epäsäännölliset valkoisen aloitukset

Valkoisen muut avaussiirrot ovat harvoin pelattuja. Vaikka jotkin avauksista eivät olekaan suoranaisesti huonoja valkoiselle, jokaisella niistä oleva haittapuoli tekee näistä avausiirroista ryhmänä vähemmän suositun:

• liian passiivisia valkoiselle (1. d3, 1.e3, 1.c3, 1.Rc3)
• selkeästi valkoisen asemaa heikentäviä (1. f3, 1.g4)
• eivät tee mitään auttaakseen valkoisen kehitystä tai keskustan kontrollia (1.a3, 1.a4, 1.h3, 1.h4)
• kehittävät ratsun verrattain huonolle ruudulle (1.Ra3 tai 1.Rh3).

Katso myös

• Keskipeli
• Loppupeli
• Luettelo shakkiavauksista

Kirjallisuutta

• De Firmian, Nick: Modern Chess Openings: MCO-14. Random House Puzzles & Games, 1999. ISBN 0-8129-3084-3
• Kasparov, Garry, and Raymond Keene: Batsford Chess Openings 2. Henry Holt, 1989, 1994. ISBN 0-8050-3409-9
• Nunn, John (ed.), et al.: Nunn’s Chess Openings. Everyman Chess, 1999. ISBN 1-85744-221-0
• Sahovski Informator. Encyclopaedia of Chess Openings