İlhan Usmanbaş

İlhan Usmanbaş (23. lokakuuta 1921 Istanbul – 30. tammikuuta 2025) oli turkkilainen säveltäjä. Hän kuuluu Bülent Arelin ja İlhan Mimaroğlun ohella modernien turkkilaissäveltäjien toiseen sukupolveen. Hän keskittyi tonaaliseen intensiivisyyteen melodisuuden sijaan ja säveltänyt vapaamuotoisesti tiettyyn tekniikkaan tukeutumisen sijaan. Hän sai turkkilaisista säveltäjistä eniten palkintoja ja kunniamainintoja ulkomailta.

Usmanbaş varttui Ayvalıkissa. Hän aloitti 12-vuotiaana sellonsoiton itsenäisen opiskelun. Lukiosta valmistuttuaan hän aloitti opiskelun kirjallisuuden tiedekunnassa ja konservatoriossa Istanbulissa. Häntä opettivat siellä Cemal Reşit Rey (harmonia) ja Sezai Asal (sello). Siirryttyään sävellyksen laitokselle Ankaran valtionkonservatorioon hän sai opetusta Hasan Ferit Alnarilta (harmonia, kontrapunkti, sävellys), Ahmet Adnan Saygunilta (sävellys), David Zirkin (sello) ja Ulvi Cemal Erkin (piano). Usmanbaş valmistui valtionkonservatoriosta vuonna 1948 ja avioitui samana vuonna sopraano Atıfet Usmanbaşin kanssa. Hän lähti vuonna 1952 Unescon stipendin turvin Yhdysvaltoihin, jossa osallistui uuden musiikin pioneerien seminaareihin ja luennoille. Hän sai stipendin myös Rockefeller-säätiöltä ja oli toistamiseen Yhdysvalloissa vuosina 1957–1958. Hän sai Tanglewoodissa opetusta Luigi Dallapiccolalta ja Milton Babbittilta. Usmanbaş etääntyi vuoden 1960 jälkeen säveltäjänä sarjallisuudesta. Sävellystyönsä ohella hän opetti, kirjoitti ja käänsi kirjoja sekä laati artikkeleita.

Vuonna 1971 Usmanbaş nimitettiin Turkin valtiontaiteilijaksi. Vuonna 2000 hän sai Boğaziçin yliopiston kunniatohtorin arvon, ja vuonna 2004 hänelle myönnettiin elinikäisten saavutusten palkinto 32. Istanbulin musiikkifestivaalilla.