Émile Friant

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Émile Friant
Omakuva, 1888.
Omakuva, 1888.
Henkilötiedot
Syntynyt16. huhtikuuta 1863
Dieuze, Ranska
Kuollut9. kesäkuuta 1932
Pariisi, Ranska
Kansalaisuus ranskalainen
Taiteilija
Ala Taidemaalari
Taidesuuntaus Realismi
Nimikirjoitus
Nimikirjoitus

Émile Friant (16. huhtikuuta 1863 – 9. kesäkuuta 1932) oli ranskalainen taidemaalari ja Ranskan kunnialegioonan komentaja. Hänen maalauksensa olivat esillä Pariisin salongissa. Friant pääsi École des Beaux-Artsiin professorksii ja Ranskan instituutin jäseneksi. [1]

Elämänvaiheita

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Émile Friant syntyi vaatimattoman kodin pojaksi Itä-Ranskassa. Isä työskenteli lukkosepän liikkeessä ja äiti ompelijana. Pojan onneksi äidillä oli varakas asiakas, Madame Parisot. [1]

Madame Parisot oli lapseton ja hän kiintyi ompelijansa poikaan . Myös Monsieur Parisot piti pojasta ja kohteli häntä isällisesti. Yhdessä pariskunta päätti auttaa poikaa elämässä eteenpäin. [2]

Vuonna 1870 syttyi Saksan–Ranskan sota, Ranskasta tuli tappion myötä tasavalta ja Friantin kotiseutu kuului Saksalle luovutettavaan alueeseen. Parisot´n pariskunta päätti muuttaa Nancyyn. Vähän muuton jälkeen Monsieur Parissot kuoli. Madame Parissot halusi edelleen kustantaa suojattinsa koulutuksen ja Friant muutti Nancyyn. Poika haluttiin kouluttaa kemistiksi. Ongelmia aiheutti se, että kemia ei kiinnostanut Friantia lainkaan.[1] [2]

Isän suostumuksella Friant pääsi nyt Nancyn taidekouluun. Koulussa hänestä tuli Louis-Théodore Devillyn, joka oli koulun johtaja, suosikkioppilas. Koulussa opeteltiin asetelma- ja maisemamaalausta. Friant piti ensimmäisen näyttelynsä Nancyssa vain viisitoistavuotiaana.Näyttelyssä hänen teoksensa olivat esillä yhdessä ammattitaiteilijoiden töiden kanssa. Arvostelu oli ylistävää ja Nancyn kaupunki antoi stipendin Pariisissa tehtäviä taideopintoja varten.[1] [2]

Friant muutti yksin Pariisiin vain 16- vuotiaana ja pääsi akateemisen taidemaalarin Alexandre Cabanelin oppilaaksi. Pariisissa hän tutustui kolmeen muuhun elsassilaiseen taiteilijaan, Aimé Morot´n, Victor Prouvén ja Jules Bastien-Lepage´n. Friant rohkaisi Morotia lopettamaan akateemisen koulutuksen ja sen sijaan viimestelemään Tuhlaajapoika - maalauksensa. Maalaus hyväksyttiin Pariisin salonkiin vuonna 1882. Friant ei viihtynyt Pariisissa eikä pitänyt Cabanelin opetuksesta ja palasi Nancyyn vuonna 1881. [1]

Friant ei kuitenkaan viihtynyt enää Nancyssa ja palasi Pariisiin Cabanelin ateljeeseen. Tavoiteltua Prix de Romea Friant ei saanut, mutta hänellä alkoi olla paljon muotokuvatilauksia. Vain 22-vuotiaana hän oli jo suhteellisen tunnettu taiteilija. Vuonna 1886 hän sai Ranskan valtion matkastipendin ja teki maalausmatkat Alankomaihin, Tunisiaan ja Italiaan. Tunisia teki häneen suuren vaikutuksen. [1]

Suurta huomiota Friant herätti vuonna 1886, kun esitteli Pariisin Salongissa patrioottisen maalauksensa Toussaint. Vuonna 1889 hänet nimitettiin Ranskan kunnialegioonan ritariksi ja hänellä oli kymmenen työtä Pariisin Salongissa. Hän sai jälleen matkastipendin ja matkusteli Espanjassa, Alankomaissa ja Algeriassa. Hän oli myös paljon esillä julkisuudessa, sanottiin että hänestä kirjoitettiin lähes joka lehdessä. Hän oli myös täystyöllistetty useiden muotokuvatilausten, kuvitustöiden ja piirrostensa vuoksi.[1]

Ystävät pyysisivät Friantin mukaan Société Nationale des Beaux-Arts´n toimintaan jossa oli se etu, että taiteilija sai valita sen näyttelyyn niin monta työtä kuin halusi eikä siellä ollut jurya arvioimassa töitä. Lisäksi sen taiteilijoita pidettiin Pariisin salongin taiteilijoita edistyneempinä. 1890 luvulla Friantin tyyli alkoi muuttua. Hän alkoi kuvata oman aikansa porvariston elämää. Ne kuvaavat kohteitaan lähes valokuvamaisen tarkasti.[1]

1890- luvulla myös varakkaat yhdysvaltalaiset keräilijät kiinnostuivat Friantin töistä. Varakas keräilijä Henry Clay Frick osti Friantin töitä Pittsburgin asuntoonsa. Lisäksi taidevälittäjä Roland Knoedler osti paljon Friantin töitä. Häneltä tilattiin myös Nancyn kaupungintalon seinämaalaukset. [1]

Elämänsä Friant jakoi kahden kaupungin, Pariisin ja Nancyn välillä. Nancy pysyi hänelle tärkeänä kaupunkina ja hän omisti siellä asunnon. Vuonna 1906 hänet nimitettiin taideakatemian professoriksi ja hän hoiti virkaa kuolemaansa saakka.[3]

Ensimmäisen maailmansodan puhjettua Friant oli liian vanha armeijaan. Hänet pestattiin tekemään propagandajulisteita ja suunnittelemaan obligaatioita. [3]

Maalauksia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Émile Friant`n töitä musée des Beaux-Arts de Nancyn kokoelmista.
  • Portrait de Madame Petitjean (1883).
    Portrait de Madame Petitjean (1883).
  • Les Buveurs ou Le Travail du lundi (1884).
    Les Buveurs ou Le Travail du lundi (1884).
  • La Toussaint (1886).
    La Toussaint (1886).
  • Jeune Nancéienne dans un paysage de neige (1887).
    Jeune Nancéienne dans un paysage de neige (1887).
  • Portrait de sa mère épluchant un navet devant une fenêtre (1887).
    Portrait de sa mère épluchant un navet devant une fenêtre (1887).
  • Les Amoureux (1888).
    Les Amoureux (1888).
  • La Petite Barque (1895).
    La Petite Barque (1895).
  • Portrait de M.Paul (1896).
    Portrait de M.Paul (1896).
  • Devant la psyché (1912).
    Devant la psyché (1912).

Viitteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Émile_Friant&oldid=21966282”