Éder Jofre

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä.
Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan.
Éder Jofre
Henkilötiedot
Koko nimi Éder Jofre
Syntynyt26. maaliskuuta 1936
São Paulo
Kuollut2. lokakuuta 2022 (86 vuotta)
Kansalaisuus  Brasilia
Nyrkkeilijä
Lempinimi Kultainen kukko
Pituus 163 cm
Paino 54 kg
Painoluokka kääpiösarja / höyhensarja
Kätisyys oikeakätinen
Ammattilaistilastot
Ottelut 78
Voitot 72
– tyrmäysvoitot 50
Tappiot 2
Ratkaisemattomat 4

Éder Jofre (26. maaliskuuta 1936 São Paulo – 2. lokakuuta 2022[1]) oli brasilialainen ammattinyrkkeilyn maailmanmestari.

Jofre edusti maataan vuoden 1956 kesäolympialaisissa Melbournessa, missä hän putosi puolivälierissä. Olympialaisten jälkeen hän ryhtyi ammattilaiseksi, ja voitti ensimmäisessä ammattilaisottelussaan 21-vuotissyntymäpäivänään 26. maaliskuuta 1957 Raúl Lópezin viidennen erän tyrmäyksellä. 19. helmikuuta 1960 hän voitti Etelä-Amerikan kääpiösarjan mestaruuden Ernesto Mirandalta ja puolusti titteilään häntä vastaan menestyksekkäästi kesäkuussa.

Oteltuaan 37 ammattilaisottelua, joista saldona 34 voittoa ja kolme ratkaisematonta, Jofre pääsi 18. marraskuuta 1960 ottelemaan kääpiösarjan avoimena olleesta NBA-liiton maailmanmestaruudesta Eloy Sanchezia vastaan ja voitti tyrmäyksellä kuudennessa erässä[2]. Hän puolusti maailmanmestaruuttaan onnistuneesti seitsemän kertaa, Piero Rolloa, Ramon Ariasta, Johnny Caldwellia, Herman Marquesia, WBA:n tunnustamana Jose Medeliä, WBA:n ja myös WBC:n tunnustamana Katsutoshi Aokia, Johnny Jamitoa ja Bernardo Caraballoa vastaan, kunnes 18. toukokuuta 1965 Japanin Nagoyassa käydyssä ottelussa hävisi isäntämaan Fighting Haradalle kaikin tuomariäänin[2]. Hän kohtasi Haradan uudelleen kesäkuussa 1966 Tokiossa, ja myös tällä kertaa Harada vei voiton täydet 15 erää kestäneessä kamppailussa.

Haradaa vastaan kärsityn toisen tappion jälkeen Jofre lopetti uransa mutta palasi kehiin kolmen vuoden tauon jälkeen höyhensarjalaisena. Hän saavutti 14 peräkkäistä voittoa ennen kuin 5. toukokuuta 1973 pääsi jälleen ottelemaan maailmanmestaruudesta. Täydet 15 erää kestäneessä WBC-liiton tunnustamassa höyhensarjan maailmanmestaruusottelussa hän voitti kuubalaisen Jose Legran[3]. Seuraavan vuoden lokakuussa hän puolusti mestaruuttaan Vicente Saldivaria vastaan neljännen erän tyrmäyksellä, mutta menetti mestaruutensa seuraavana vuonna oltuaan estynyt puolustamaan sitä. Jofre otteli vielä seitsemän ottelua kunnes lopetti tyrmäämättömänä syksyllä 1973.

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ Éder Jofre, ex-pugilista e campeão mundial de boxe, morre aos 86 anos em SP g1.globo.com. Viitattu 3.10.2022.
  2. ↑ a b Lounasheimo, Ilmo: Kehän sankarit, s. 711. WSOY, 1987. ISBN 951-0-13981-5
  3. ↑ Lounasheimo, Ilmo: Kehän sankarit, s. 709. WSOY, 1987. ISBN 951-0-13981-5

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Éder_Jofre&oldid=22782571”