Åsa Ringbom

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Åsa Ringbom
Henkilötiedot
Syntynyt16. syyskuuta 1945 (ikä 79)
Helsinki
Kansalaisuus Suomi
Ammatti taidehistorian emeritaprofessori
Koulutus ja ura
Tutkinnot Åbo Akademi (FM 1981, FT 1988)
Instituutti Åbo Akademi

Åsa Margareta Ringbom (o.s. Nikander; s. 16. syyskuuta 1945 Helsinki) on suomalainen filosofian tohtori ja Åbo Akademin taidehistorian emeritaprofessori.[1][2][3] [4]

Nikander kirjoitti ylioppilaaksi Paraisten ruotsinkielisestä yhteiskoulusta (Pargas sv. samsk. 1964). Vuonna 1965 hän solmi avioliiton kielitieteilijä Håkan Ringbomin (1936–2015) kanssa. Åsa Ringbom valmistui Åbo Akademista taidehistorian oppiaineesta maisteriksi 1981 ja tohtoriksi 1988.[1][3] Hänen ruotsinkielinen väitöskirjansa Societetshusen i Storfurstendömet Finland (1988)[5] palkittiin Vuoden tiedekirjana (1990).

Ringbom on työskennellyt muun muassa Åbo Akademin taiteentutkimuksen amanuenssina (1981–1990), josta ajasta hän oli Suomen Akatemian vanhempi tutkija (1990–1997) ja Åbo Akademin virkaatekevä taidehistorian professori (1988-1990). Hän oli Ahvenanmaan kirkkoihin keskittyneen Ålandskyrkor-hankkeen johtaja (1990–2010), josta vuosina 1997-2010 puoleksi Ahvenanmaan ammattikorkeakoulun rahoittamana professorina. Hän toimi International Mortar Dating -hankkeen johtajana vuodesta 1997. Hankkeessa kehitettiin esimerkiksi menetelmiä kalkkikivikirkkojen rakenteiden ajoittamiseksi. Hän vieraili Louisvillen yliopistossa (Allen R. Hite Art Institute) taidehistorian professorina (1996). Åbo Akademin puoleksi rahoittama taidehistorian professori hän oli vuosina 1997–2010 (aiheenaan keskiajan taide ja yleinen arkkitehtuuri).[1][3]

Ringbomin tutkimusaiheita ovat muun muassa arkkitehtuuri, taidehistoria, kirkkoarkeologia, keskiaika ja keskiaika Roomassa.[1]

Ringbom on ollut Suomen Tiedeseuran jäsen vuodesta 2003.[2][1] Ringbomin saamiin tunnustuksiin kuuluvat myös esimerkiksi Höijerska pris (1989), Per Brahen palkinto (1993), [1] ja Ålandsbankenin kulttuuripalkinto (2015).[6]

Julkaisuja

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Sixten Ringbom (text) & Åsa Ringbom (katalog): Akademiska gårdar : arkitektur och miljöer kring Åbo Akademi. Åbo Akademi, Åbo. ISBN 951-649-182-0.
  • Ringbom, Åsa: Societetshusen i Storfurstendömet Finland. (Väitöskirja. Julkaistu sarjassa Suomen muinaismuistoyhdistyksen aikakauskirja, ISSN 0355-1822; 92) Helsinki: Suomen Muinaismuistoyhdistys, 1988. ISBN 951-9056-83-1 (englanniksi)[5] - Teos palkittiin Vuoden tiedekirjana 1990.
  • Ålands kyrkor I-III:
  • Åsa Ringbom & Christina Remmer: Hammarland och Eckerö. Ålands kyrkor, vol. I. Ålands landskapsstyrelse, museibyrån, Mariehamn, 1995. ISBN 951-8946-41-8.
  • Åsa Ringbom & Christina Remmer: Saltvik. Ålands kyrkor, vol. II. Ålands landskapsstyrelse, museibyrån, Mariehamn, 2000. ISBN 951-8946-72-8.
  • Åsa Ringbom & Christina Remmer: Sund och Vårdö. Ålands kyrkor, vol. III. Ålands landskapsstyrelse, museibyrån, Mariehamn, 2000. ISBN 952-5614-03-4.
  • Åländska kyrkor berättar : nytt ljus på medeltida konst, arkitektur och historia. Ålands museum, 2010. (ruotsiksi). ISBN 978-952-5614-34-3.
  • The voice of the Åland churches: New light on medieval art, architecture and history. Åland's Museum, 2011. ISBN 978-952-5614-42-8.
  • Lars Berggren, Annette Landen, Sixten Ringbom, Åsa Ringbom & Katarina Andersson: Väggarna talar : Åbo Akademis byggnader under hundra år. Åbo Akademis förlag, 2017. ISBN 978-951-765-866-9.

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b c d e f Suomen professorit 1640–2007, Professoriliitto, (ISBN 978-952-99281-1-8 ja 978-952-99281-2-5, viitattu 1. huhtikuuta 2019), s. 600View and modify data on Wikidata
  2. ↑ a b Jäsenluettelo - Suomen tiedeseuran varsinaiset jäsenet (pdf) päivitetty 31.5.2018. Suomen Tiedeseura, scientiarum.fi. Viitattu 1.4.2019.[vanhentunut linkki]
  3. ↑ a b c Ringbom CV academia.edu. Viitattu 1.4.2019. (englanniksi)
  4. ↑ Gustaf Widén: Ringbom, Åsa Uppslagsverket, uppslagsverket.fi. Schildts förlags Ab. Viitattu 1.4.2019.
  5. ↑ a b Åsa Ringbom: Societetshusen i storfurstendömet Finland (ISBN 951-9056-83-1 ; PhD thesis/Åbo Akademi ; julkaistu sarjassa Suomen muinaismuistoyhdistyksen aikakauskirja, ISSN 0355-1822; 92) 1988. Finska fornminnesföreningen (teostiedot via kansallisbibliografia Fennica). Viitattu 1.4.2019. (englanniksi)[vanhentunut linkki]
  6. ↑ 2015 års kulturpris till Åsa Ringbom 4.5.2015. Nya Åland, nyan.ax. Viitattu 1.4.2019. (englanniksi)

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Åsa_Ringbom&oldid=22759199”