Äyrämöismurre

Äyrämöismurre on suomen murre, jota puhuttiin Inkerinmaalla. Sen puhujat, äyrämöiset, muuttivat alueelle 1600-luvulla Ruotsin suurvalta-aikana. Äyrämöistä puhuttiin Äyräpään kihlakunnassa, mutta 1990-luvulla äyrämöiset sulautuivat kokonaan savakkoihin ja heidän puhumansa murre kuoli.

Piirteitä

• kl, -kr, -pr ja -tr-äänteet, esimerkiksi "ekle" ('eilen') "kaklus" ('kaulus')
• i-pääte muuttunut palatalisaatioksi ('). "käs´" 'käsi' "vuos´" 'vuosi'
• Palatalisaatio "t´ie" 'tie' "pal´jo" 'paljon'
• Persoonapronomiinit: työ 'te', mie 'minä'.
• Monikon 3. persoona "pyrkiit" 'pyrkivät'
• Loppuheitto, ä'n ja a'n kato "ain" 'aina'.
• Inessiivin pääte, "tallis" 'tallissa'.
• Konsonantti on kahdentunut "puhheil" 'puhua'.

Näyte äyrämöismurteesta

Mitenkäs ne vanhemmat ikäluokat kohteli noin uusia, (alokkaita)? – Nooh, ka ne >ol'liit hyvi, semmosii >itsestää olevinnaa ylpeitä. (J)ot: "Mitäs työ nahkapojat" se ol' ain ja, sit, mie näyti kerra yhel vanhal miehel siel tallis, se tul' kii minnuu, semmone, mie muista nimekii se ol' Haikola-nimine, se ol' vähä semmone ja sit ol' toine Nurmine se ol' täält Turu läänist. Ne ol'liit kumpanenki aina: "No mitäs ne nahkapojat" ja hyö pyrkiit vähä niinku nipistelemää. Ni se Haikola tul' ja, löi minnuu vähä turpaa siel tallis ko oltii hevosii puhistamas. Mie sano: "A nahkapoikakii om mies." Mie ko ot'i kii, siihe aikaa ei miul justii, miul ol' sitä jo voimaa aika paljo, mie ko ot'i kii ko ränttäsi siihe kivikongil mie sano: "Vieläks tulet nahkajussii toise ker napsimaa!" nii sen koolle ei tult. Nurmine >ulloo sano: "Mitäs se Paija nyt näyttää voimijaa?" Mie sano: "Tule vaa tän! Kyl tääl riittää siulekii. Yks mies kerrallaa saatta tulla melkei räätyy." Sen kuolta ei tulleet ennää, eikä Nurminenkaa napsint >puhheil – se ol' nii paha se Nurmine siit tuota, ain et tuota, kuka ol' vaa semmone arka mies ni, ne pyrkiit vähä oikee tekemää semmosta koiruutta ja, nipistelemää niinikkää ja nahkapoikii haukkuit ain >nahkajussiloiks siit. – –