Äikäkaktus

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Äikäkaktus
Äikäkaktus (Stetsonia coryne)
Äikäkaktus (Stetsonia coryne)
Uhanalaisuusluokitus

Elinvoimainen [1]

Elinvoimainen

Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Kasvit Plantae
Alakunta: Streptophyta
Kaari: Versokasvit Embryophyta
Alakaari: Putkilokasvit Tracheophyta
Luokka: Siemenkasvit Spermatophyta
Alaluokka: Koppisiemeniset Angiospermae
Lahko: Caryophyllales
Heimo: Kaktuskasvit Cactaceae
Alaheimo: Cactoideae
Tribus: Browningieae
Suku: Stetsonia
Britton & Rose (1920)
Laji: coryne
Kaksiosainen nimi

Stetsonia coryne
(Salm-Dyck) Britton & Rose

Katso myös

  Äikäkaktus Wikispeciesissä
  Äikäkaktus Commonsissa

Äikäkaktus (Stetsonia coryne) on kaktuskasvien heimoon kuuluva laji ja ainoa suvussaan.

Ulkonäkö ja koko

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Äikäkaktus on massiivinen, puumainen ja viidestä kahdeksaan metrin korkuiseksi kasvava kaktus, joka kasvattaa paksun rungon ja paljon pystyjä tai hieman kaarevia haaroja. Varret ovat sinivihreitä, kahdeksan- tai yhdeksänuurteisia ja tavallisesti nivelettömiä. Suorat piikit ovat aluksi keltaisia, myöhemmin mustuvia, jäykkiä ja kovia. Piikkiryhmän keskellä on yksi, jopa viiden sentin mittainen keskuspiikki, ja sen ympärillä seitsemästä yhdeksään sivuille suuntautuvaa, enintään kolmen sentin mittaista säteittäispiikkiä. Kasvi avaa kukkansa yöllä ja ne jäävät usein avoimiksi seuraavan päivän ajaksi. Suppilomaisissa kukissa on valkoiset kehälehdet ja suomuinen, pitkän torven muodostava pohjus. Munanmuotoinen hedelmä on vihreä tai punertava, suomujen peittämä ja kehälehdetön.[2]

Äikäkaktus on kotoisin Argentiinan, Bolivian ja Paraguayn kuivilta ylängöiltä.[2]

Äikäkaktuksen hedelmiä syödään, ja kasvia kasvatetaan aitana.[2] Suomessa äikäkaktusta on silloin tällöin myynnissä huonekasviksi.

  1. Oakley, L. & Pin, A.: Stetsonia coryne IUCN Red List of Threatened Species. Version 2016.2. 2013. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 11.9.2016. (englanniksi)
  2. a b c Anderson 2001: 650.