Äännös

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Äännös on fysikaalinen tapahtuma ihmisen ääntöelimistössä, joka synnyttää ääniaaltoja.[1] Kun ihminen kuulee äännöksen, joka muodostaa ymmärrettävä puhetta, hän aivoissaan analysoi sen ja jakaa sen äänteisiin ja foneemeihin, jotka muodostavat kuultuja sanoja. Äännös sisältää kuultujen äänteiden perusominaisuuksien ohella siirtymäinformaatiota sekä ääntäjän fysiikasta ja ääntämistilanteesta johtuvia yksilöllisiä piirteitä. Äännöksestä voidaan ottaa spektrogrammi, josta voidaan erottaa äänteitä, sikäli kuin äännös sisältää luonnollisen kielen sanan tai lauseen. Instrumentaalifoneettiset mittaukset muodostavat tieteellisen perustan jokaisen äännetyypin akustisten ominaisuuksien kuvaamiselle.

  1. Wiik, Kalevi: Fonetiikan perusteet. (Oppikirja) Helsinki: WSOY, 1981. ISBN 951-0-10324-1