Ääniase
_at_an_incoming_small_craft_off_the_starboard_bridge_wing_of_amphibious_command_ship_USS_Blue_Ridge_(LCC_19).jpg)
Ääniase on kovaan äänenvoimakkuuteen, ihmisen kuuloalueen ulkopuolella oleviin infra- tai ultraääniin tai niiden yhdistelmään perustuva ase.
Kovaan äänenvoimakkuuteen perustuvat ääniaseet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Yhdysvaltain armeijan käytössä on ollut 2000-luvun alusta jopa 151 desibelin äänenvoimakkuudella toimiva LRAD-ase (sanoista long-range acoustic device, suom. pitkän kantaman akustinen laite).[1] LRAD-asetta käytettiin ensimmäisen kerran siviilikäytössä tiettävästi 24. syyskuuta 2009, kun poliisi hajotti mielenosoituksen Pittsburghissa.[1] LRAD-asetta käytetään nykyään yleensä lamautusvälineenä esimerkiksi joukkojenhallinnassa.[2]
Ihmisen kuuloalueet ulkopuolisiin ääniin perustuvat ääniaseet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Infraääniin eli alle 20 hertsin taajuisiin ääniin perustuvat ääniaseet monia suurikokoisia kaiuttimia, joiden tulee olla lähellä kohdetta.[3] Infraäänet voivat aiheuttaa pahoinvointia, oksentelua ja suolen kontrollin menettämistä.[3] Ultraäänillä eli yli 20 000 hertsin taajuisilla äänillä toimivaan ääniase vaatii melko suuren kaiutinjärjestelmän, joka tulee kohdistaa suoraan kohteeseen.[3] Marraskuusta 2016 huhtikuuhun 2017 Yhdysvaltain useiden Kuuban lähetystön diplomaattien epäiltiin joutuneen äänihyökkäyksen kohteeksi.[3] Isossa-Britanniassa Mosquito-nimistä ääniasetta on käytetty rauhanomaisempaan tarkoitukseen: nuorison karkottamiseen 15–18 kilohertsin taajuisilla äänillä, jota yli 25-vuotiaat eivät voi kuulla.[3]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b Salminen, Juho: Akustista sodankäyntiä: Ääniase tuli Yhdysvaltain kaduille Suomen Kuvalehti. 1.10.2009. Viitattu 7.10.2017.
- ↑ Vuorinen, Netta: Valaanpyytäjät karkottavat aktivisteja ääniaseella Suomen Kuvalehti. 18.12.2009. Viitattu 7.10.2017.
- ↑ a b c d e Similä, Ville: USA:n diplomaatit kärsivät mystisistä oireista Kuubassa, syyttävät ”äänihyökkäyksiä” – ääniaseiden historia ulottuu 1. maailmansotaan asti Helsingin Sanomat. 2.9.2017. Viitattu 7.10.2017.