Án Jousentaivuttajan saaga

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Áns saga bogsveigis 1700-luvulta peräisin olevassa käsikirjoituksessa ÍB 43 fol. (Arkistoitu – Internet Archive) (Landsbókasafn Íslands, Reykjavík)

Án Jousentaivuttajan saaga (isl. Áns saga bogsveigis ) on keskiaikainen islantilainen saaga, jonka kirjoittajaa ei tunneta. Se luetaan niin kutsuttuihin muinaissaagoihin. Án Jousentaivuttajan saaga on yksi neljästä ”Hrafnistan miehistä” kertovasta saagasta (isl. Hrafnistumannasögur), joihin luetaan myös Ketill Kojamon saaga, Grímr Karvaposken saaga sekä Nuoli-Oddrin saaga. Kyseiset saagat kertovat Norjan Hrafnistasta (nyk. Nærøyn kuntaan kuuluva Ramsta Pohjois-Trøndelagin läänissä) keskiaikaisesta Hálogalandista lähtöisin olevan suvun neljän sukupolven miehistä. Án Jousentaivuttajan saagan mukaan sen päähahmo, Án, oli Ketill Kojamon tyttärentyttärenpoika. Saaga kertoo Ánista, jota pidetään lahjattomana, koska tämä salaa suuret voimansa jättämällä osallistumatta kaikkiin kisailuihin. Myöhemmin Án lähtee pahan kuningas Ingjaldrin hoviin, missä hänestä tehdään lainsuojaton, mutta kostaa pahalle kuninkaalle lopulta poikansa Þóririn kautta. Lukuisten säilyneiden käsikirjoitusten valossa Án Jousentaivuttajan saaga on ollut Islannissa hyvin suosittu myös keskiajan jälkeen. [1] Án Jousentaivuttajan saagaa ei ole suomennettu.

Saagan ajoitus ja versiot

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Án Jousentaivuttajan saaga on muinaissaagoista nuorimpia. Nykypäivään säilynyt saaga on todennäköisesti kirjoitettu vasta 1400-luvulla, ja myös sen varhaisin tunnettu käsikirjoitus on samalta vuosisadalta (AM 343a 4to (Arkistoitu – Internet Archive)). Verrattuna muihin nuorempiin muinaissaagoihin, jotka sisältävät runsaasti fantasiakirjallisuudelle tyypillisiä piirteitä, Án Jousentaivuttajan saaga on luonteeltaan realistisempi ja muistuttaa siinä suhteessa enemmän islantilaissaagoja. Án Jousentaivuttajan saaga poikkeaa kuitenkin islantilaissaagoista saagan tapahtumapaikkojen ja -ajankohdan osalta: Ánin saaga sijoittuu Islannin ulkopuolelle ja aikakaudelle, jolloin Islantia ei vielä ollut asutettu. [2]

Saagan pohjana ollut tarinamateriaali onkin vanhempaa kuin Án Jousentaivuttajan saaga sellaisena kuin se nykypäivänä tunnetaan. Ánin tarina on tunnettu Skandinaviassa jo ainakin 1200-luvulla, sillä Ano sagittariuksesta kerrotaan jo tanskalaisen Saxo Grammaticuksen vuoden 1200 paikkeilla laatimassa latinankielisessä teoksessa Gesta Danorum (kirja 6:4). Ánin tarinaan liittyen on säilynyt myös rímur-runoutta, Áns rímur bogsveigis, joka pohjautuu jollekin varhaisemmalle, nyt jo kadonneelle versiolle. Kyseinen versio on ollut nykyään tunnettua saagaa laajempi. Ánista kertova rímur-runo on laadittu mahdollisesti jo 1400-luvun alkupuolella. [3]

Án Jousentaivuttajan saaga suurvalta-ajan Ruotsissa

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kaukaisesta menneisyydestä kertovat islantilaiset muinaissaagat herättivät kiinnostusta 1600–1700-luvun Ruotsissa, koska niitä pidettiin Ruotsin muinaisesta ja loistokkaasta menneisyydestä kertovina lähteinä. Tilanteessa, jossa muita lähteitä kyseisestä ajasta oli hyvin vähän, muinaissaagoja käytettiin usein ilman asianmukaista lähdekritiikkiä ja myös suurvaltaideologian rakennusaineena ja propagandatarkoituksessa. [4] Án Jousentaivuttajan saaga kuului niihin muinaissaagoihin, jotka herättivät suurvalta-ajan Ruotsissa mielenkiintoa. Ruotsalaiset eivät kuitenkaan tuolloin enää ymmärtäneet saagojen kieltä, muinaisislantia, minkä vuoksi Án Jousentaivuttajan saaga ilmestyi ruotsiksi käännettynä Eric Julius Björnerin teoksessa Nordiska kämpa dater vuonna 1737 (Stockholm). [5]

Nordiska kämpa dater -kokoelma sisältää saagoja, joiden jollain tapaa voitiin katsoa liittyvän Ruotsiin, esimerkiksi niin, että niissä liikuttiin Ruotsin tai sen vaikutuspiiriin kuuluvilla alueilla tai kerrottiin muinaisiksi ruotsalaisiksi kuninkaiksi tulkituista hahmoista. Án Jousentaivuttajan saagan tapahtumat sijoittuvat kuitenkin pelkästään Norjan alueelle, eikä saagasta löydy yhtymäkohtia Ruotsiin. Onkin oletettu, että Björner sisällytti saagan kokoelmaansa, koska se oli yksi Hrafnistan miehistä kertovista saagoista. Olof Rudbeck oli nähnyt kyseiset saagat merkittäviksi, ja oli jo vuonna 1697 sisällyttänyt Ketill Kojamon saagan, Grímr Karvaposken saagan ja Nuoli-Oddrin saagan teokseensa Ketilli Hængii et Grimonis Hirsutigenæ patris et filii historia (Upsala). Björner on todennäköisesti myös ollut tietoinen siitä, että Ánin tarina oli varhaista alkuperää, koska se kerrottiin myös Saxon teoksessa.[6]

Katso myös

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Busch, Kay. 2004 [2002]. Großmachtstatus & Sagainterpretation. Die schwedischen Vorzeitsagaeditionen des 17. und 18. Jahrhunderts. Vol I: Beschreibung. Väitöskirja. Friedrich-Alexander-Universität Erlangen-Nürnberg (FAU), Philosophische Fakultät und Fachbereich Theologie.
  • Campbell, Calum. 1993. Áns saga bogsveigis. Teoksessa Medieval Scandinavia: An Encyclopedia, toim. Phillip Pulsiano. New York: Garland, 16–17.
  • Kanerva, Kirsi. 2015. Muinaista menneisyyttä etsimässä. Saagakäännöksiä ja riimututkimusta Ruotsin suurvalta-ajalta.Teoksessa Kirjoista kokoelmaksi. Kansansivistystä ja kansainvälisyyttä Turun kaupunginkirjastossa 1800–1900-luvuilla , toim. Kaisa Hypén, Leila Koivunen & Janne Tunturi. Turku: Avain, 246–254.
  • Simek, Rudolf & Hermann Pálsson. 2007. Lexikon der altnordischen Literatur . Kröners Taschenausgabe 490. Stuttgart: Kröner.

Viitteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ Campbell 1993, 16–17; Busch 2004 [2002], 183– 184; Simek & Hermann Pálsson 2007, 15.
  2. ↑ Campbell 1993, 16; Busch 2004 [2002], 183; Simek & Hermann Pálsson 2007, 15.
  3. ↑ Campbell 1993, 16; Busch 2004 [2002], 183; Simek & Hermann Pálsson 2007, 15–16.
  4. ↑ Kanerva 2015.
  5. ↑ Busch 2004 [2002], 183. Ks. myös käännöstoiminnasta suurvalta-ajan Ruotsissa Kanerva 2015.
  6. ↑ Busch 2004 [2002], 95–96, 183.

Käännökset ja editiot

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Áns saga bogsveigis: The Saga of Án Bow-Bender. Käänt. Shaun F. D. Hughes. Teoksessa Thomas H. Ohlgren (toim.). 2005. Medieval Outlaws: Twelve Tales in Modern English. West Lafayette: Parlor Press, 290–337.
  • Áns saga bogsveigis. Teoksessa Guðni Jónsson (toim.). 1954. Fornaldar sögur Norðurlanda, 2. Akureyri: Íslendingasagnaútgáfan.
  • Hér byrjast saga af Án, er kominn var frá Katli hæng. Teoksessa Rafn, C. C. (toim.) 1829–1830. Fornaldar sögur Nordrlanda, 2. Kaupmannahöfn: [s.n.], 323–362.
  • Hier byriar Saga Ans Bogsweigers. / Här börjar An Bågswengares Saga. / Hic incipit Ani Bogsweigii sive flectentis ac vibrantis arcum Historia . Teoksessa Nordiska kämpa dater , käänt. & toim. Eric Julius Björner. Stockholm, 1737.
  • Áns rímur bogsveigis. Teoksessa Ólafur Halldórsson (toim.). 1973. Íslenzkar miðaldarímur, 2. Reykjavík: Stofnun Árna Magnússonar.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Án_Jousentaivuttajan_saaga&oldid=20944916”