Yrjö Parjanne

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Yrjö Parjanne
Yrjö Parjanne professorin roolissa Mika Waltarin Yövieras-näytelmässä Kouvolan teatterissa.
Yrjö Parjanne professorin roolissa Mika Waltarin Yövieras-näytelmässä Kouvolan teatterissa.
Henkilötiedot
Syntynyt17. lokakuuta 1929
Valkeala
Kuollut30. toukokuuta 2013 (83 vuotta)
Helsinki
Näyttelijä
Aktiivisena 1960–2012
Aiheesta muualla
IMDb
Elonet

Yrjö Parjanne (ent. Palmgren, 17. lokakuuta 1929 Valkeala30. toukokuuta 2013 Helsinki) oli suomalainen näyttelijä.

Parjanne tunnetaan erityisesti ministerinrooleistaan 1980-luvun Uuno Turhapuro -elokuvissa. Liikenneministeri Reino Reenpäätä hän näytteli elokuvissa Uuno Epsanjassa (1985) ja Uuno Turhapuro muuttaa maalle (1986) sekä ministeri Hujasta elokuvassa Uuno Turhapuro – kaksoisagentti (1987). Tämän lisäksi hän näytteli eversti Kaarnaa elokuvassa Uuno Turhapuro armeijan leivissä (1984).

Auktoriteettisen katseen ja sotilaallisen ryhdin omannut Parjanne sai näytellä useita muitakin korkean upseerin rooleja eri elokuvissa, kuten Sujut (1974), Manillaköysi (1976), Pedon merkki (1981) ja Tuntematon sotilas (1985).

Hei kliffaa hei! (1985) oli Parjanteen ainoa Spede Pasasen tuottamista elokuvista, joka ei ollut Uuno-elokuva. Siinä hän näytteli Kari Franckin esittämän tyhmän perijäpojan Wilhelm von Stefanskjöldin isää iskulauseenaan useaan otteeseen Idioottipoikani.

Parjanne teki varsinaisen elämäntyönsä eri teattereissa, muun muassa Kouvolan Teatterissa, Suomen Kansallisteatterissa ja Samppalinnan kesäteatterissa, missä hän esitti Kalevalan Väinämöistä. Parjanne esiintyi myös lukuisissa televisiosarjoissa. Hän tuli tunnetuksi myös Knalli ja sateenvarjo -radio-ohjelmasta.

Yksityiselämä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Parjanteen puoliso oli Tyyne Elina Parjanne (o.s. Nora, 1927–2011)

Parjanne joutui Herttoniemen sairaalan vuodeosastolle sairauskohtauksen vuoksi joulukuussa 2012. Hän menehtyi sairauteen toukokuussa 2013.[1]

Parjanne harrasti radioamatööritoimintaa. Hänen kutsumerkkinsä oli OH5PY.[2]

Elokuva- ja televisioura

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kirjallisuutta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Purhonen, Hannu: Yrjö Parjanteen kanssa - Kuultua ja kerrottua (2009)
  1. Yrjö Parjanne on kuollut Ilta-Sanomat. 31.5.2013. Arkistoitu 8.6.2013. Viitattu 31.5.2013.
  2. SRAL:n bulletiini 1.6.2013. SRAL. Viitattu 3.6.2013.
Tämä näyttelijään liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.