Väinö Merivirta

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Väinö Johannes Merivirta (sukunimi aik. Sjöström; 16. heinäkuuta 1892 Pori20. marraskuuta 1937 Helsinki) oli suomalainen asianajaja, kansanedustaja ja kirjailija.

Merivirran vanhemmat olivat konetehtaan työmies Johannes Sjöström ja Edla Sofia Sundberg. Hän pääsi ylioppilaaksi 1911 ja valmistui filosofian kandidaatiksi ja maisteriksi 1917. Mervirta suoritti ylemmän oikeustutkinnon ja ylemmän hallintotutkinnon 1921. Hän sai varatuomarin arvon 1926.

Kesäkuussa 1919 Merivirta valittiin Sosialistisen Työpuolueen lisätyn puoluetoimikunnan jäseneksi puolueen perustavassa kokouksessa.[1]

Merivirta omisti Turussa toimineen Merivirran asianajotoimiston 1921–1934. Hän oli Turun kaupungin köyhäin asianajaja 1929–1934 ja Helsingin kaupungin asiamies 1934–1937. Merivirta toimi lisäksi Turun työväenopiston valtio-oikeuden opintopiirin ohjaajana 1928–1934.

Merivirta oli Kansallisen edistyspuolueen kansanedustajana 1935–1936 edustaen Turun läänin eteläistä vaalipiiriä. Hän tuli eduskuntaan edustajantoimesta vapautuksen saaneen Toivo Tyrnin tilalle. Merivirta oli myös Turun kaupunginvaltuuston jäsenenä ja hän toimi Turun työväenopiston johtokunnan puheenjohtajana.

Väinö Merivirta oli naimisissa vuodesta 1924 Linda Elise Österlundin kanssa.

  1. Puoluekokouksemme. Työn Valta, 12.6.1919.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]